Voi ei miten tĂ€mĂ€ blogin pitĂ€minen on taas aika lĂ€ssĂ€htĂ€nyttĂ€. Elokuun puolivĂ€li jo meneillÀÀn. Yöt ovat viileitĂ€ ja aamut kauniin usvaisia. KesĂ€loma oli paras ikinĂ€ - en ole varmaan koskaan nauttinut siitĂ€ yhtĂ€ paljon. Saatiin paiskittua monta to do-hommaa listalta pois lomalla (en kiusaa niillĂ€; ihminen luettelemassa töitÀÀn on ikĂ€vintĂ€ mitĂ€ tiedĂ€n). SisÀÀnkĂ€ynnin luo valmistui kuitenkin vihdoin pieni kivipatio vaaleasta liuskekivestĂ€, heinistĂ€ ja pyökistĂ€. RanskafiilistĂ€ pohjolaan olisi ideana. Istutus tapahtuu suoraan hiekalle. Hopeanhohtoisesta katajasta tulee ehkĂ€ joskus korkea. Tulevina vuosina on tarkoitus jatkaa kiveystĂ€ talouden ja voimavarojen reunaehtojen puitteissa. Kivi & vihreys on yhdessĂ€ jotain niin upeaa. No mutta tĂ€llainen haaveilu ja haaveiden pienimuotoinen toteutus tuo kummasti lisÀÀ elĂ€mĂ€niloa đ
Kasvihuoneella oli lepovuosi, en halunnut viljellÀ mitÀÀn tÀnÀ kesÀnÀ. Oli kiva kun sain kevÀÀllÀ osin romua tÀÀltÀkin pois. Taas pitÀisi tehdÀ syyssiivous, niin kovin helposti kertyy sÀlÀÀ. Leikkasin likusterin ja sain pistokkaita, joista saan taasen valmista aidanpÀtkÀÀ.
Persikkapuu teki muutamia hedelmiÀ.
HiekkakenttÀprojekti etenee kokeilemalla & rauhallisesti, vuosikerrostumista muodostuen. Muutaman vuoden takaisessa Pikku Provencessa kaikki kasvit ovat toistaiseksi selvinneet. KeskellÀ kuvassa Sulkasilosumakki on vielÀ pieni. SillÀ on niin nÀtti syysvÀri. Vasemmalla kuvassa Hopeapensas. TÀmÀn vuoden tÀydennyksiÀ istutukseen ovat KÀÀpiösorvarinpensas ja teurikka (hopeinen etualalla). TÀhÀn taidan lopettaa.
KÀÀpiösorvarinpensaan lyhdyt ovat persikkaisia ja sen ikivihreÀt lehdet hentoisia. Olen miettinyt sitÀ mitÀhÀn tyhjiötÀ itsessÀÀn tÀyttÀÀ haalimalla uusia kasveja ja tekemÀllÀ uusia istutusalueita. NÀin vanhana ei varsinkaan kannattaisi tehdÀ uusia alueita. Jatkossa pitÀÀ keskittyÀ enemmÀn työstÀmÀÀn olemassa olevia istutusalueita eli pitÀÀ itsensÀ kurissa.
Muutama vÀlivuosi sipuli-istutuksesta sai onneksi tajuamaan, etten niiden osaltakaan tarvitse enÀÀ uutta ja ajattelin jatkaa tapaa istuttaa max yksi pikkupussin jotain ihastuttavaa ja fiilistellÀ sitÀ koko rahan edestÀ. TÀmÀ kesÀllÀ kukkinut vanhan roosan sÀvyinen tulppaani oli edeltÀvÀ valinta. Lajike on Beachberry. Olin tosi ihastuksissani, kun se kukki. Ensi kevÀÀksi haluaisin pussin liljoja.
Japaninstoraksista on pakko vielÀ laittaa kuva, kun se kukki hennon vaaleanpunaisin kellokukin.
Kalmia latifolia ’Elf’ (LeveĂ€lehtikalmia) kukki myös! Kasvaa varjopenkissĂ€ ja on ikivihreĂ€. Olen edelleen hulluna ikivihreisiin kasveihin. Ikivihreyshullutus on saanut jopa innostumaan vuorenkilvistĂ€ ihan uudella tapaa. Olen haalinut niitĂ€ pienilehtisiĂ€. Puutarha opettaa.
Van Eseltine-koristeomenan ensikukinta! Kukat olivat kerrottuja ja vaaleanpunaisia.
Kaksi viikkoa kuunliljojen alla vietti pieni rusakonpoikanen eikÀ pelÀnnyt meitÀ yhtÀÀn. YhtenÀ aamuna se oli poissa. TÀnÀ vuonna mustarastas teki poikueen isoksi kasvaneen kartiovalkokuusen alle.
Kiitos kesÀ 2025, olit loppua kohden niin kaunis ja lÀmmin. Helle oli unelmien tÀyttymys. Elokuinen auringonpaiste vielÀ lÀmmittÀÀ. Alkaa aina tehdÀ mieli sisustaa, ostaa orkidea & leipoa piirakoita. Varmaankin jokin geeneissÀ oleva tai psykologinen juttu. YölÀmpötila on tÀllÀ viikolla dropannut alle 10 asteen, joten pian voi ihailla syysvÀrejÀ.
Olisi niin kova polte vaihtaa joitakin kasveja isoon kukkapenkkiin. Visiokin on, mutta rahaa ei đ Jatkan siis haaveilua.
Sain kuitenkin poistettua viimeisen ruukussa kasvaneen kasvin ja istutettua sen puutarhaan. Isossa ruukussa oli muurahaispesÀ, joten puremilta ei vÀltytty... PitkÀn aikavÀlin tavoitteena on ollut luopua ruukkukasvatuksista, kausikasveja lukuun ottamatta. Huojennus..