Suuri kukkapenkkini ympäröi pyöryläisenä nurmialuetta. Nurmikolla keskellä pönöttää rautapaviljonki. Siinäpä lähestulkoon puutarhani kohokohdat, luulisin. Parasta on, kun paviljongissa voi istua piilossa kasvien ympäröimänä ja katse voi aina hakeutua kasvista toiseen. Nyt vain jälkikäteen koko homma on tarkemmin ajateltuna aika työläs. En ehkä enää tekisi tälläistä jättikukkapenkkiä, mutta toisaalta ei tätä viitsi enää purkaakaan. Kaikki virheet on tehty! Kukkapenkki alkaa kasvihuoneesta päättyy leikkimökkiin (siitä pitäisi joskus luopua). Olen yrittänyt aikatauluttaa kasvit niin, että penkin kasvihuoneen puoleinen laita on kevätpenkki ja tämä loppupätkä on varattu syyskukoistajille. On tässä hommaa ollut ja on yhä. Pyrkimys on saada koko penkki jatkuvasti kukoistavaksi. Eli ikuinen koelabra ikään kuin käynnissä. Tässäkin kaikki virheet tehty...
Loppuosa penkistä alkaa vihdoin olla haaveiden mukainen. Siemenestä kylvettyjen kasvien suhteen joutuu olemaan pirun kärsivällinen. Vihdoin hempeät kärsämöt kukkivat. Siitä Nelson Gardenin sekoituspussista.
Tämän osan värien on tarkoitus olla etupäässä valkoista, hopeaa, vaaleanlilaa & tummaa purppuraa. Ja perhoskasveja.
Tuoksuvia liljoja kasvaa seassa. Puulilja Anastasian kukintaa joutui myös odottamaan useamman vuoden. Parhaita tuoksuja puutarhassa ovat mielestäni liljat ja neilikat.
Hopeaa tuovat tyrnit, pajut, marunat ja nukkajäkkärät. Iisot ovat tällä hetkellä aika hukuksissa tuolla.
Erilaiset mäkimeiramit purppuraa & houkuttelevat pölyttäjiä. Tämänkin kukkapenkin pitää kestää kuivuutta.
Tulen perhosista onnelliseksi 🩷 Osa siemenkylvöistä ei valitettavasti vielä kuki. On täällä ainakin Eryngium planum, 'Silver Salentino' elikkäs hopeinen sinipiikkiputki. Joskus ei jaksaisi odottaa kukintaa.
Alkuvuosina kylvin punahattuja, niidenkin kukintaan meni lähemmäs 5 vuotta. Kaupasta ostamalla en punahattuja oikein saa kukoistamaan. Ehkä tuo pitkä olostumisaika tekee niistä kestävämpiä.
Tässä kohdassa on tullut kokeiltua vaikka ja mitä. Nyt useamman vuoden sama kombo säilynyt. Metsäasteria, liuskalehtinen japaninvaahtera, ohotanmaruna ja paljon nukkapähkämöjä. Tummaa purppuraa kääpiöperuukkipensaasta. Vähän outo, ehkä.
Kuivaakin kuivemmassa kohdassa on alusta asti (yli 15 vuotta) viihtynyt hopeasyysvuokko, joka on lempiperennani. Yleensä se kukkii vasta syyskuun puolella, tänä vuonna kuitenkin etuajassa.
Yleiskuvaa Eiffelin luota. Alkaa olla hieman ränsistynyttä.
Pensaista täällä kasvaa hortensioita ja hyväntuoksuinen kevätatsalea.
Paviljongissa on nykyään kiva liuskekivilattia, jossa kasvaa jo hieman sammalta. Kalusteet saivat jatkoajan, kun maalasin ne keväällä mustaksi.
Keskellä olevassa paviljongissa kasvaa kaikenlaista. Aloin joitakin vuosia sitten tekemään marjakuusen pistokkaista tähän reunusta. Seuraava hidas projekti. Ihailen muotoon leikattuja kasviaitoja.
Tappotalvi 2016/2017 nitisti kaikki alussa kylvämäni ruusunätkelmät, nyt uudet kylvökset ovat vihdoin riittävän korkeita. Kukat ovat erityisesti sitruunaperhosten suosikkeja.
Viiniköynnökset tekevät satoa paviljongissa. Pitäisi myös opetella leikkaamaan niitä oikein.
Kolme syyssyrikkää on toistaiseksi selvinnyt talvista hengissä. Tänä vuonna ehtivät hienosti kukkiakin helteiden vuoksi, aina se ei ole yhtä itsestäänselvyys.
Koska kukkapenkki on niin iso, olen vaihtanut osan perennoista pensaisiin, jotka tuovat mielenkiintoa ja korkeuseroja. Callicarpa bodnieri eli Helmimarja tekee aina söpöt lilat marjat, jotka linnut ahmivat tuossa tuokiossa. Sama juttu näsiöillä. Joskus väsyttää, kun puutarha on aina täynnä lintuja, jotka sotkevat ja ahmivat kaiken. Lintujen talviruokinnan lopettaminen auttoi kyllä karkottamaan peuroja, mutta ei ratkaissut tätä toista ongelmaa.
Vuosien kuluessa olen jatkanut sopivien ja itselle mieluisten kasvien istuttamista. Oikealle istutin joskus ikivihreää Rönsyansikkaa. Se on ollut hyvä ratkaisu. Vasemmalle polun varteen olen yrittänyt vaikka mitä eikä mikään oikein menesty taikka näytä kovin hyvältä. Nyt kokeilin siirtää etupuolelta ikivihreitä pienilehtisiä vuorenkilpiä (Baby Doll ja Dragonfly, kumpikin vaaleanpunakukkaisia). Muutoin tässä kohdassa kasvaa kultatesmaa ja rönsytiarellaa.
Lainaus Mustilan sivuilta, johon uskoin puun istuttaessani:
Meillä valeakaasian talvenkestävyys on huono. Vanhatkin puut saattavat kylmien kesien jälkeen paleltua alas, sillä puu vaatii lämpimän kesän ja syksyn ehtiäkseen tuleentua kunnolla. Mustilaan istutetuista kymmenistä valkovaleakaasioista vain muutamat ovat alkaneet näyttää puun elkeitä. Kerran palelluttuaan valeakaasia alkaa vesoa vimmaisesti ja jää yleensä lopullisesti pensasmaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti