Lyhyt luminen pihakierros joka vaatii mielikuvitusta. Kesän räyhäkkä vihreys tuntuu niin kaukaiselta tällä hetkellä, vaikea uskoa, että sellaistakin voi olla joskus.
Sermi ja penkki ovat peittyneet lumeen. Tuossa taustalla olevassa sisäänkäynnin luona olevassa penkissä kasvaa Pikkutalvioita, Marjakuusia, kolmea erilaista Syreenipuskaa ja pyrin istuttamaan joka syksy uusia narsisseja (joiden piti alunperin olla valkoisia, mutta pusseissa on ollut mukana keltaisiakin - ei haittaa). Alunperin haaveilin tänne Jouluruusuja kun on pohjoispuolella ja etupäässä varjoa, mutta olen luopunut siitä haaveesta, niiden kukinta-aikaan on yleensä aina lunta niin on aika sama mitä penkissä talvella kasvaa. Eri väriset ja muotoiset narsissit pikkutalvioiden yllä huojumassa on nykyinen unelmani.
Valurautaisissa uurnissa (ehkä se paras ja kallein puutarhaostokseni vaikka olivatkin poistohinnalla). Kauneimmillaan ovat minusta olleet sinisten hortensioiden kanssa, mutta täällä on kesäisin kuumaa, ei ollenkaan hyvä hortensiapaikka. Täksi kesäksi tahtoisin kaivaa pihasta jotain tänne (jotain roikkuvaa kuten Suikeroalpia tai Maahumalaa, jonka suhteen harmittaa ettei ole sitä kirjavalehtistä) ja kuistilta pelaquut niiden kaveriksi -pula-ajan istutushaaveita
Sisäänkäynnin toisella puolella satsasin ensimmäistä kertaa sipulikukkiin, upotin tänne aika paljon krookuksia ja kevätähtiä. Kuvasta huomaankin, että näitä on joku natustellut. Auts. Penger on osa kauhurinnettä josta ei tule hyvä kuin isolla rahalla (kivimuurien avulla) joten pitää vain kestää ja ehostaa pienesti
Kivikossa kasvaa Kalliovuortenkataja Skyrocket. En tiedä onko tämä peräti katajan ensiensiintyminen täällä. Hassu juttu kun on piha on niin pieni ja tuntuu, että kaikki on jo näytetty sataan kertaan. En ole koskaan hirmuisesti tykännyt tästä, kesällä on kyllä kauniin sinivärinen. Juuri luin vasta puutarhakirjasta, että on talvenarka. Viitisen vuotta on kuitenkin sujahtanut ongelmitta.
Tähtimagnoliasta ei koskaan tiedä herääkö se keväällä henkiin vai ei. En jaksa uskoa, että kukkisi tänä vuonna. Viime talvi oli niin superleuto, että sain sen ihmeen kokea. Jee.
Sydänportista kuljetaan lumen valtaamaan pergolaan
Portin edustalla on kaariportti, jossa kasvaa marjatuomipihlajat taivuteltuina kaareksi. Vielä eivät yllä ylös asti, noin 2/3-osaa kuitenkin, taivaansininen Alppikärhö heillä kaverina. Vasemmalle jää roskikset. Niiden vieressä kasvaa Pylväspihlaja ja Japanintatar
Kivikko on lumen peitossa ja lintuallaskin kuin vaahtoa. Sen alla on Japaninvaahtera, vasemmalla näkyvä risukko on Onnenpensas (josta pitäisi käydä hakemassa oksa maljakkoon piakkoin). Pieni havu on Pikkupilarikataja. Aidanne on Isotuomipihlajaa. Sen vierestä menee tie muutamalle tontille. Tahdoin tähän mahdollisimman luonnonmukaista fiilistä, siksi tuomipihlajat. Ja viime vuonna istutin samaan riviin vielä tueksi Pallovaahteran. Silmäilen tätä aina ohikulkiessani, jotain se vielä kaipaa, mutta mitä..
Kasvihuoneen kulmalla kasvaa kaksi valkokukkaista Syreeniä, mahdollisimman hankalasti sijoitettuna, tästä kun aina oikaistaan pihaan. Tarvitsisi varmaan siirtää. En ole lainkaan käytännöllisyyteen taipuvainen luonne, valitettavasti.
Niiden viereen, keinun taakse istutin vielä syksyn alesta ostetun koristemenapuu Hopan. Pitkään mietin mitä tälle alueelle tekisin. Vielä polttelee istuttaa aidannetta tähän lisään jonain päivänä ehkä. Kaipaan näkösuojaa, rehevyyttä, tuoksua...
Toinen harvemmin täällä esiintyvä rassukka on itsekseen kylväytynyt kirsikka tai luumu, en ole ihan varma kumpi kun ei kuki eikä tee hedelmiä ainakaan vielä. Muotoilen sitä (varmuuden vuoksi heinä-elo-syyskuussa) leikkauksin sellaiseksi sateenvarjomaiseksi. En ole sitä koskaan suojannut eikä puput jyrsi joten syötävä kirsikka se ei varmaan ole. Pihassa kasvoi tänne muuttaessa puolikuollut puu joka sittemmin kuoli kokonaan, on varmaan sen jälkeläisiä.
Minulla on aina välillä sateenvarjopuukuume, penkereen päällä kasvaa vielä nuori Sateenvarjojalava. Riippapuut ovat hurmaavia. En ole vielä unohtanut Pariisissa Eiffelin luona näkemääni kultaista riippapuuta. Huikea näky.
Kuunliljapenkereessä koristekirsikka Kanzan on vähän oudon muotoinen (keppi etualalla), taustalla verkotettuna Keltakaneli -omenapuu. Toivottavasti Kanzan kukkisi tänäkin vuonna.
Pieni vartettu syreeni kasvaa kasvihuoneen kulmalla, taustalla kääpiöomenapuu Amorosa. Syreenin alla on esikkoja ja krookuksia ja pikkuinen Näsiä (jossa lupaavat pullistuneet nuput). Tämä on kevätkukkapenkkini johon tänä vuonna tahtoisin lisää akileijoja. Viime vuonna kylvin siemenestä kesällä roosanvärisiä punahattuja ja istutin kasvihuoneen seinustalle rivistöön. Jännityksellä odotan ovatko vielä hengissä.
Paraatipenkki jatkuu aina leikkimökille asti (johon pieni pihamme päättyykin, vasemmalle leikkimökin jälkeen jää vielä pieni varjopenkki ja sen edessä kasvava syreeni/puuyhdistelmäaidanne jossa kasvaa mm. Pilvi- ja Rusokirsikka). Juuri ennen leikkimökkiä on kaksi vanhaa Rusokuusamaa ja niiden takana iso Kaarisyreeni. Ja niiden alla on salainen lehto, vain mielikuvitus rajana. Portti sinne miniatyyrisen pieneen perimmäiseen sopukkaan muodostuu kuin itsestään kuusamista. Jatkoin aikoinaan paraatipenkkiä tuonne leikkimökille asti joka päättyy Iris&Keltapäivänlilja (ja Varjolilja) penkkiin. Pidän erityisesti sellaisista vapaista ja jatkuvista istutusalueista joista katoaa laitetun kukkapenkin tuntu, kukat saavat mieluusti levittäytyä pikkuhiljaa vaikka koko pihaan kuten luonnossakin. Ja erilaiset yhdistelmät ovat oikea istutusten suola, mitä monilajisempi ja tapettimaisempi istutus, sitä parempi se minusta on. Kuitenkin niin, että eri kasvit sopivat yhteen ja näyttävät kauniilta. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän luonnonkasveista ja luonnollisuudesta. Aiemmin olen turhaan riipinyt luonnonkukkia pois kukkapenkeistä. Ehkä iän myötä oppii pitämään vielä rikkaruohoistakin?
Lapsilla on oma pieni kylvöslaatikkonsa leikkimökin luona. Tänä vuonna tahtoisin satsata minilehtoon, siirtää sinne ainakin toisesta paikasta Tuoksumataraa ja Pikkutalviota, lumien sulettua istuttaa myös joululta ja keväältä jääneet kukkasipulit. Aivan pienikokoinen Atsalea olisi myös oikea unelmakasvi. Jos kohtaamme jossakin taimimyymälässä sopuhintaan.
Pergolassa ei huvita istuskella helmikuisessa pakkaskelissä. Mutta kesällä täällä on mukavaa. Ajattelin tänä kesänä syrjäyttää täältä pyykkitelinerumilukset ja vetää perinteisen pyykkinarun kahden tolpan väliin (anteeksi naapurit). Pergolan voisi pyhittää ihan saunan jälkeiseen vilvoitteluun. Vanhat verhotkin hapertuivat viime kesänä ruusunpiikkeihin (täysikasvuisen pohjantähtiruusun huonoja puolia) joten uudet verhot tarvitaan. Yritän penkoa kaappeja. Ja kukkatelinehaaveet (kesällä ulkoileville viherkasveille) hautasin, otan vanhan hyllyn esiin tältä puolen taloa ja tuon siihen.
Helmipensaan (The Bride) muoto on lamoava, oksat kaartuvat alaspäin, tässä pergolan sisäänkäynnin luona toisesta suunnasta. Luin, että siitä pitäisi muutaman vuoden jälkeen alkaa karsimaan oksia juuresta asti, muutoin kukinta saattaa taantua. Täytyypä muistaa.
Kauhurinteessa sisääntuloväylän luona kasvaa (verkotettu) Päärynä Aune. On jurottanut vuosia, mutta viime kesänä tuntui vihdoin alkavan kasvaa. Rakastan päärynöitä, toivottavasti tekisi joskus hedelmää. Tästä tulikin mieleeni, että meille on sen ensimmäisen kasvitilauksen myötä tulossa toinen päärynä (Devoe-lajike) josta kaavailen säleikköpuuta, ensimmäistä sellaista tänne, jännittää hirmusti osaanko.
Ja kauhurinteen yläosassa Lamoherukat valmistautuvat aikaiseen lehteentuloon (mitä on juuri nyt hieman vaikea uskoa). Kiitos kun tulit mukaan pihakierrokselle. Viikonlopun projekteihin kuuluu ikkunalle ripustettavan hyllyn tekoa olemassaolevista aineksista. Mitään ei saa ostaa. Ensiksi täytyy tarkistaa autotalli ja kellari. Nyt pitää olla luova. Apua.
