Vastauksia Suvikummun Marjan haasteeseen

(Ensimmäiset narsissit kukkivat, ihana tunne)

Tänään on kevät kaukana. Lunta kinostaa puuskissa ja harmaus jatkuu. Pysyttelen kuistilla haaveilemassa. Ulkojouluvalot käväisin sammuttamassa. Suvikummun Marjalta sain kiperät kysymykset haasteen muodossa, lämmin kiitos! Tänään on oiva päivä niihin vastaamiseen.

1. Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi? Mikä tekee siitä niin erityisen?

Olin vähän onneton lapsi joten piti miettiä hetken. Parhaat muistot on jäänyt lapsuuden leikeistä metsissä jotka sijaitsivat kotini lähellä. Ystävän kanssa kuljettiin oikopolkua koulumatkalle metsän poikki, leikittiin sissisotaa, tehtiin majoja, poimittiiin vuokkoja ja talvisin koristeltiin metsäkuusi joulukuuseksi. Metsässä olen onnellisimmillani vieläkin ja vapaa kaikesta painolastista.

(Juudaksenpuun kukkanuput kehittyvät hiljakseen)

2. Minkä taidon haluaisit itsellesi?

Olisi hienoa osata parantaa ja auttaa muita.

(Jouluisen hyasintin vauvat kukkivat nyt)

3. Jos onnellisuus olisi rahaa, millainen työ tekisi sinusta rikkaan?

Varmaan sellainen jossa saisi olla kasvien ja kauniiden esineiden parissa ja leipoa. Pienenä olisin halunnut kuvittajaksi tai taiteilijaksi.

(Mustien orvokkien ensimmäisiä taimia, kuohuviinikylvöstä....)

4. Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?

Luulen, että aika vanha, noin 70. 

(Esikosta tulee mieleen Angelique-tulppaani)

5. Minkä neuvon antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?

En osaisi vieläkään sanoa mitään. Elämä, se pitää kokea itse.

(Sähäkän pinkki jouluhyasintti teki myös poikasen vielä)

Ja omat viisi kysymystäni:

1. Minkä kasvin tahtoisit hankkia ensi kesäksi puutarhaasi/parvekkeellesi?

2. Lempipuusi? Kevyet perustelut?

3. Onko sinulla jokin unelma joka on mahdollista toteuttaa?

4. Lempiherkkusi?

5. Suosikkipuutarhakirjasi? Ja suosikkipuutarhalehtesi?

En uskalla suoraan kiusata ketään (kaikki eivät pidä haasteista), mutta jos käyt täällä ja tahdot vastata niin ilahdun! Monet teistä ovat jo varmaan haasteen vastaanottaneetkin. Anteeksi kertaus jos niin on.

Piti vielä kirjoittaa, että olen oikeasti valtavan kiitollinen teille jotka jaksatte täällä vierailla ja vielä kommentoidakin. Piristätte elämääni huomattavasti. Ja jos en aina huomaa tulla vastavierailulle se ei ole tarkoituksellista nokkavuutta vaan sekoitus tumpeloa tonttumaisuutta (en löydä perille tai sekoilen olenko lukijana vai en ja antiikkinen masiinani jumittaa jokaikinen kerta kun yritän jonnekin liittyä lukijaksi..) tai sitten joku pieni ihminen keskeyttää juuri armottoman surffailuni jollain kiperällä heti hoidettavalla dilemmalla=perusperhe-elämää. Suonette anteeksi. Kiinnostuksen puutetta se ei ole! Ja mieluusti otan vinkkejä vastaan minne kannattaa suunnata.

(Löysin hienon yksinkertaisen yrttitelineen ensi syksyn kuivatusprojekteja varten)

(Lumikellon nuppu avautuu hyvin hitaasti)