Minimetsäpuutarhan minimuutos

                                                Minimetsäpuutarhan minilaajennus

 Koittakaa kestää - nämä karmeat epäesteettiset kuvat. Seison tässä kuvassapienoislehdossa ja tuijottelen suurta kukkapenkkiäni

                                                                            Ennen

Lähtötilanteessa leikkimökin takaa löytyvä kapea kaistale, jossa neliskanttinen lehtikompostori pursuilemassa etanoita. Alue on aika hankala, koska rajalla on naapurin ylikasvanut kuusiaita. Sille en voi mitään.

Kitukasvuisia kuusia ja pensaita, tallottu maa ja kuivaa on. Pieni potentiaali ehkä löytyy. 

Jälkeen

Avasin kompsun metallireunukset ja levittelin ihanaa muhevaa multaa. Mullan valumista alas (rinnetontti) upotin maahan pölkkyjä, joita löytyi myös rytökasasta. Valkoisia aidankappaleita on vielä yksi kappale, pitää vaan muistaa kiinnittää se jatkoksi. Otan tuon kompostikehikon vielä pois, on tukemassa hetken multakuorma, kunnes kasvit sitovat maata.

Jättimäinen multakasa on möyhitty ja levitelty pitkin minimetsää (ja riitti vähän muuallekin). Keskellä kuvassa likusterisyreeni ´City of Toronto´. 

Kaksi kartiovalkokuusta selvisi talvesta ruukuissaan, joten istutin ne nyt tänne ja pieni koreanpihta on tässä myös - se ei ole yhtään kasvanut, vaikka monta vuotta jo ollut täällä.  Kartiovalkokuuset näyttävät kuvassa olevan tosi reunassa, mutta siirsin niitä kuvan ottamisen jälkeen. Keskellä on jo isoksi venähtänyt Kellokuusama, jota pidän puumaisena leikkaamalla. Tällä on niin ihana kukinta...

Hirveä duuni ja mitättömältä näyttää, mutta olen tosi tyytyväinen. Kasveja on pakko alussa kastella hyvin, ylikasvanut kuusiaita blokkaa sateen tehokkaasti. 

Kaksi hopeakuusta, harmaapihta ja väleissä on syreenejä, kotakuusama, itse puumaiseksi muotoiltu karviainen ja korallikanukka. Osa kasvoi täällä ennestään, osan siirsin kasvit muualta puutarhasta.

Istutin lisäksi pari pientä kasvia, kuten tämän kanadanruohokanukan.

Varjoyrtin istutin. Ennestään täällä kasvaa erilaisia valkovuokkoja, sinivuokkoja, tuoksumataraa ja raparperia.  kerrottukukkainen metsämansikka (siirto muualta), ja palloarovuokon ostin. Voin sitten lisätä jotain näistä kasveista, kun ensiksi näen mikä viihtyy. Joskus olisi kyllä ihana vaan ostaa alue täyteen kaikkea kaunista, mutta tämä menetelmä säästää rahaa. 

Dahurianalppiruusu on uusi hankinta, olen aika fiiliksissä tästä. Lehdistö on vielä talven jäljiltä ruskea. 

Viljelylaatikoista siirretyt pensasmustikat istutin tänne muhevaan multaan. Laatikossa eivät oikein kukoistaneet koskaan.

Tuoksuorvokit tuoksuvat parhaillaan. 

Tuolla taustalla se minimetsä on, vanhojen rusokuusamien taustalla. Kaikki on täällä niin miniatyyrimäisen pientä (just minun juttuni). 

Motivoitunut olo poiki myös pienen varjopenkin laajennusosan, muodosta tuli puolikaari. 

Istutin tähän syksyllä tuijia taustalle näkösuojaksi naapuriin (joita oli ennestäänkin jo). Ostin ihan oikeaa rhodomultaa ja siirtelin tänne japaninatsalean, kaksi kitukasvuista valkokletraa ja revontuliatsalea white lightsin. Tässä oli laitto vielä vähän kesken, kivet on nätimmin aseteltuja kuvan oton jälkeen. Jee sain yhdellä iskulla kaksi uutta istutusaluetta, so so happy. Kompostin mullasta riitti tällekin alueelle lisuketta. 

Odottelen takaosan suhteen vielä mitkä kasvit heräävät henkiin, en uskalla vielä kaivella..

Yhdistin tuon pienen pyörylän tähän puolikaaren muotoiseen penkkiin. Siinä kasvaa koreanvaahtera, koiranhampaita, villitulppaaneja ja pikarililjoja. Tässäkin kaikki aika miniä. 

Kuten huomaatte, minulla pieni atsaleahöyrähdys. Suvikummun Marja neuvoi minua kerrran ihanasti näissä atsaleoissa, olen hänelle siitä hyvin kiitollinen. 

Kun olin vauhdissa niin siirsin vielä yli 5 vuotta kasvupaikallaan kituneen kääpiöomenapuu Amorosan ja istutin sen uuden kääpiöomenapuun (jonka nimeä en vieläkään muista). Istuttelin näitä kaatosateessa ihastellen sateenkaarta. 

Ihastelin taas pientä sievää vuokkoa Pink delight

Olen kerrankin viettänyt kasvihuoneessa koko tuulisen ja kylmän kevään, joten ostin sinne Ikeasta löhötuolit. Nyt kelpaa. 

On niin palkitsevaa saada kokea edistystä ja muutoksia, vaikka ne olisivatkin pieniä. Mullan kanssa läträäminen on niin kivaa, vaikka juuri luin taas tutkimustuloksia mullassa leviävästä legionellabakteerista. Legionella aiheuttaa iho- ja suolistotulehduksia, keuhkokuumetta ja sydänongelmia. Viranomainen oli testannut, että ostomullasta 90 prosentissa on vaarallista legionellabakteeria. Tämä ei ollut kovin piristävä tieto..ehkä pari kukkivaa puuta ja pensasta pelastaa tilanteen vielä:

Suloinen Japaninkääpiökirsikka 'Kojou-no-mai'

Eksoottiselta tuoksuva Kirsikkaluumu Matjunin on niin kaunis, että ihan pyörryttää!

Pieni accolade on täynnä kukkia, söpö 🌸 Tuossa alla on muuten Japaninstoraksi, johon puhkesi lehdet jee. 

Loppuun vielä sirotuomipihlajan kukat.

Kirsikankukkia & uusia kasveja

 Vihdoin tuuli muuttui lämpimäksi. Luovutin, ei tästä keväästä tullut oikein fiilistä eikä mitään. Meni ohitse. Nyt odottelen kesää ja lämpöä, mutta nautitaan ensiksi kirsikan- ja omenankukista. Sade on rummuttanut uutta peltikattoa ja pyyhkinyt talven jäljet vihdoin pois. Talvi oli paha, imikät ja jouluruusut ainakin kuolivat (pl. Helleborus atrorubens ja Sissinghurst white -Imikkä, jotka selvisivät). Edellä mainitut kasvit olivat minulle tosi tärkeitä, joten menetys surettaa. Muitakin saattaa olla, en ole vielä täysin varma.

Tänään sain yhdessä päivässä enemmän aikaiseksi, kuin kahdessa vuodessa. Mylläsin ja siirtelin, kirjoittelen ehkä niistä myöhemmin (tuskin ketään kiinnostaa). Kävin myös uudella taimistolla Vantaalla. 

Rusokirsikka alkoi kukkia viime viikonloppuna. Kukinta suli vaan elämästäni pois, kun oli tiukka työrupeama. Nyt jo kirsikankukat putoilevat ja lehdet ovat jo puhjenneet. Muut kirsikat aloittavat myös. kukintansa. Tähtään seuraavaksi omenoiden kukintaa ihastelemaan. 

Paviljongissa on luksusta olla, kun kirsikat kukkivat. Lumikki aloittelee (tekee niitä syötäviä kirsikoita). Toivottavasti pölytys onnistuu, ainakin mehiläisiä tässä pöristeli. 

Prunus accolade x 2 kukkii paviljongissa, pieni vartettu ja suuri puu. 

Suurempi taipuu jo pieneksi katoksi. 

Kuriilienkirsikka aloittaa parhaillaan, seuraavaksi kukkii Kanzan & Kiku-Shirade-Sakura, joissa kukkanuppuja. 

Jotain iloistakin on; talvikirsikaksi kutsuttu prunus autumnalis rosea on hengissä ja pieniä kukkanuppujakin on tehnyt. Samoin ilouutinen on Japaninstoraksin selviäminen. Ehkä pitää vain siirtyä kasvattamaan pensaita, jotka eivät ole yhtä herkkiä kuin perennat.     

Jättikokoinen onnenpensas maisemoi kuistia. Tämä myytiin aikanaan tietysti kääpiökokoisena onnenpensaana...

Pikarililjatkin kukoistavat, reunus on uusi ja on tulossa pergolaan kukkapenkiksi. Mallailin sitä tässä vain. Sekin urakka kolkuttelee jo ovella, seinustapenkin purkaminen kokonaan pois. 

Koreanvaahtera, ihana seurata vaahteroiden heräämistä

Hyasintit tuoksuvat parhaalle (heti syreenien jälkeen). Vieressä upea pronssifenkoli, jonka sain Sailalta.  Mielestäni nämä ovat niin hyvin yhteensopivat kasvit. 

Kokoajan pitää muistuttaa itselleen, että kaikki on ainakin kaksi viikkoa myöhässä. Kevättähtiputki ilmaantui vasta nyt, cool limenvihreä kukka. Yleensä ottaen kuuluu ihan ensimmäisten maasta kurkistavien joukkoon. 

Parasta koko maailmassa on puiden lehteentulo ja niiden kukinta

Sirotuomipihlaja on niin kaunis. Tuomipihlajat ovat taas ihastuttavan täynnä kukkanuppuja. Siementaimia löytyy ympäri puutarhaa. Siirtelen niitä taasen jossain vaiheessa aidanteisiin. 

Suurin koristeomenoiden siementaimista on jo puolitoistametrinen. Jännitän minkä koristeompun jälkeläinen on kyseessä. Seuraavaksi pieni kavalkadi koristeomenoiden heräämisiä. Puutarhassa hauskinta on, ettei kevät ole vain vihreä vaan myös punainen. 

Aamurusko (joka siirtyi tänään kolmannen kerran lyhyen ajan sisään, auts). 

Royalty

Tammisaari, joka kasvaa ruusupömpelistä (josta tulikin koristeomenapömpeli). 

Musta Rudolf

Hopa

Jostain syystä koskettaa syvältä, kun runoilijannarsissit puhkeavat kukkaan & pensaat vihertyvät

Äidin antama pieni hevoskastanja selvisi! Korkeutta taimella on 30 cm. 

Kevätpenkki on nyt kauneimmillaan valkoisten villitulppaanien & kylmäkukkien somistaessa reunusta.

Pikkuisia villitulppaaneja tupsahtelee eri paikoista. Tämä on Tulipa Tiny Timo. Timppa vaan.

Kuusen alla kukkii kaunotar, tunnistatko?

Olen shoppaillut kevään kuluessa. Takarivistä Laakerikirsikka (Prunus laurocerasus 'Otto Luyken'), Mustamarjakanukka (Cornus sanguinea 'Anny's Winter Orange'), eturivistä Sysikurjenmiekka (Iris chrysographes), Varjoyrtti (Pachysandra terminalis), minikokoinen omenapuu (en muista lajiketta just nyt), minikokoinen rusokirsikka ja viimeisenä oikealla Revontuliatsalea (Rhododendron 'White Lights'). Laakerikirsikka matkaa pergolaan, Mustamarjakanukka tuo talviväriä penkereelle, Kurjenmiekasta en tajua minne istutan, Varjoyrtti menee metsäpuutarhaan, minikokoinen omppu tulee etupihalle sitten joskus. Rusokirsikan istutan pergolaan ja revontuliatsalea varjopenkkiin. 

Ja vielä yksi: (Rhododendron yakushimanum Percy Wiseman), persikansävyinen Yakushiman alppiruusu oli tosi halpa, joten ostin sen. Metsäpuutarhaan päätyy, luulisin. Kukkikoot hetken tässä ovensuussa, kauniina. 

Esikasvatetut tuoksuherneet ovat olleet puolitoista kuukautta ulkona pakkasissa, lumisateissa & tuulissa, mikä ihme, että selvisivät. Yhtenä yönä laitoin niille fleecepeiton. Kylvin tähän huhtikuussa jo kaunokaista (Bellis perennis) ja keltaista metsämansikkaa. Pientä itämistä näkyy. 

Koskettaa syvältä aina, kun yli satavuotias koivu näkee uuden kevään. Kattomiehet katkoivat rajusti isojakin oksia, toivottavasti pitämyspuumme selviää. 

Toukokuu, vihdoin!

Kylmä & näännyttävä kevät, nyt voiton puolella, kun viimein toukokuu. Nyt vihreys lisääntyy hiljalleen ja se tuntuu niin hyvältä. Odotan, unelmoin ja kidun vihreyden odotuksessa jokaikinen päivä. Kuvassa tarhakylmänkukka & taustalla palloesikko. Ilma on niin pitkään ollut ihan hirveä, nytkin tuulee kuin viimeistä päivää. 

Vanha rusokuusama tekee suoraan kuolleennäköisestä rungosta uutta silmua, ihan mieletöntä!

Sama puska tulee aikaisin lehteen, kuten kaikki kuusamakasvit. Alakuvassa on tuoksuköynnöskuusama. Siksikin näitä on pakko olla puutarhassa. Tuoksuvat kukinnot eivät ole ollenkaan huono juttu nekään.

Angervot kuuluvat myös aikaisiin vihreytyjiin, joita on pakko kasvatella. Norjanangervo (kuvassa) kuuluu myös hyötökasveihin, johon tulee talvella maljakkoon leikattuna nopeasti kauniit kukat. Muutoinhan puska on oikea risukasa ja vaatii jatkuvaa huoltoa. Ehkä siltä ei voi vaatia kaikkea? Köynnöshortensiassa on myös pienet vihreät lehdet puhjenneet, niin söpöä.

Likusterisyreeni ei ole minulla koskaan kukkinut vaikka olen odottanut sitä varmaan 10 vuotta. Aina kevään tullen toivo herää, että josko se tänä vuonna tapahtuisi. Luinkin, että se vaatii 6 tuntia aurinkoa päivässä kukkiakseen. Ja kylmänilmanvirtaukset voivat tuhota sen kukkanuput. Ihan alkoi naurattaa, eihän se sovellu meidän ilmastoon ollenkaan. 

Prunus accoladelle (koristekirsikka) on tulossa runsas kukintavuosi. Paviljongissa kasvaa niistä kaksi, kolmas kuunliljapenkereessä elelevä ei ole koskaan vielä kukkinut..tarkistin istuttaneeni sen v. 2014, joten tuntuu kyllä jo pitkältä ajalta. Oli hyvin pieni istutushetkellä, alelöytö. 🌸

Pienempi accolade, se vartettu, näyttää olevan täpötäynnä nuppuja!

Isoja rusokirsikoita saa tähyillä yläilmoista, kaunista. Niissäkin pilkahtaa vaaleanpunaista hattaraa. 

Vuokot ovat aloittaneet kukintansa, ne värikkäämmät vielä odottavat. Kulleroissa nuput. Kaikki on vähän niin kuin aina ja sitten ei kuitenkaan, kevät oli myöhässä vai tuliko sitä oikein edes tänä vuonna? 

Onnenpensaiden kukintaa odotan jo kovasti, se on aika lähellä, kun keltaista vilkkuu jo. Istutin tämä kääpiökokoisen onnenpensaan viime keväänä, aiempi onnenpensas kasvoi kivikossa ja kaipasin sen kukintaa enkä jaksa aina juosta tielle katsomaan. 

Pakko kertoa: löysin perhosten talvehtimispaikan talomme vuorilautojen alta. Mikä näky kohtasi, kun eräänä aurinkoisena kevätpäivänä kymmenittäin perhosia lähtee yhtäkkiä talon alta lentoon. Tietenkään ei ollut kameraa mukana. Ensimmäinen lintupesue on sinitiaisilla lentänyt maailmalle ja toinen sisustaa linnunpönttöä. Koin myös yllättävän hetken, kun kirsikan nuppuja ihaillessani sinitiainen istahti yhtäkkiä olkapäälle. 

Kevätpenkissä alkaa olla enemmän vihreää kuin ruskeaa. Voiton puolella ollaan!

Tälläistä tänne kuuluu tällä viikolla, odotusta. Osa ruusuista on puhjennut lehteen, leikkasin ne kyllä jo viikkoja sitten. Koristeomenat kurkistavat vähän kevättä lehtisilmuillaan. Vielä ei uskalla arvioida onko tullut kasvimenetyksiä, on yhä niin aikaista. Olen kärsinyt koko kevään mielettömästä väsymyksestä, entajuu. Voiko kesän lämpö tuoda voimia, toivon sitä. Minulla on joitain pieniä kasvitilauksia tehtynä talvella, jotka eivät ole vielä tulleet. Esittelen sitten ne taasen, kun saapuvat. Kasvihuoneeseen olen tehnyt kylvöjä, dahliat kasvavat hyvin kuistilla, viljelylaatikossa on kylvettynä kukkien siemeniä ja tuoksuherneet ovat selvinneet viime viikoista ulkona peiton alla🥀