Kirsikankukkia & uusia kasveja

 Vihdoin tuuli muuttui lämpimäksi. Luovutin, ei tästä keväästä tullut oikein fiilistä eikä mitään. Meni ohitse. Nyt odottelen kesää ja lämpöä, mutta nautitaan ensiksi kirsikan- ja omenankukista. Sade on rummuttanut uutta peltikattoa ja pyyhkinyt talven jäljet vihdoin pois. Talvi oli paha, imikät ja jouluruusut ainakin kuolivat (pl. Helleborus atrorubens ja Sissinghurst white -Imikkä, jotka selvisivät). Edellä mainitut kasvit olivat minulle tosi tärkeitä, joten menetys surettaa. Muitakin saattaa olla, en ole vielä täysin varma.

Tänään sain yhdessä päivässä enemmän aikaiseksi, kuin kahdessa vuodessa. Mylläsin ja siirtelin, kirjoittelen ehkä niistä myöhemmin (tuskin ketään kiinnostaa). Kävin myös uudella taimistolla Vantaalla. 

Rusokirsikka alkoi kukkia viime viikonloppuna. Kukinta suli vaan elämästäni pois, kun oli tiukka työrupeama. Nyt jo kirsikankukat putoilevat ja lehdet ovat jo puhjenneet. Muut kirsikat aloittavat myös. kukintansa. Tähtään seuraavaksi omenoiden kukintaa ihastelemaan. 

Paviljongissa on luksusta olla, kun kirsikat kukkivat. Lumikki aloittelee (tekee niitä syötäviä kirsikoita). Toivottavasti pölytys onnistuu, ainakin mehiläisiä tässä pöristeli. 

Prunus accolade x 2 kukkii paviljongissa, pieni vartettu ja suuri puu. 

Suurempi taipuu jo pieneksi katoksi. 

Kuriilienkirsikka aloittaa parhaillaan, seuraavaksi kukkii Kanzan & Kiku-Shirade-Sakura, joissa kukkanuppuja. 

Jotain iloistakin on; talvikirsikaksi kutsuttu prunus autumnalis rosea on hengissä ja pieniä kukkanuppujakin on tehnyt. Samoin ilouutinen on Japaninstoraksin selviäminen. Ehkä pitää vain siirtyä kasvattamaan pensaita, jotka eivät ole yhtä herkkiä kuin perennat.     

Jättikokoinen onnenpensas maisemoi kuistia. Tämä myytiin aikanaan tietysti kääpiökokoisena onnenpensaana...

Pikarililjatkin kukoistavat, reunus on uusi ja on tulossa pergolaan kukkapenkiksi. Mallailin sitä tässä vain. Sekin urakka kolkuttelee jo ovella, seinustapenkin purkaminen kokonaan pois. 

Koreanvaahtera, ihana seurata vaahteroiden heräämistä

Hyasintit tuoksuvat parhaalle (heti syreenien jälkeen). Vieressä upea pronssifenkoli, jonka sain Sailalta.  Mielestäni nämä ovat niin hyvin yhteensopivat kasvit. 

Kokoajan pitää muistuttaa itselleen, että kaikki on ainakin kaksi viikkoa myöhässä. Kevättähtiputki ilmaantui vasta nyt, cool limenvihreä kukka. Yleensä ottaen kuuluu ihan ensimmäisten maasta kurkistavien joukkoon. 

Parasta koko maailmassa on puiden lehteentulo ja niiden kukinta

Sirotuomipihlaja on niin kaunis. Tuomipihlajat ovat taas ihastuttavan täynnä kukkanuppuja. Siementaimia löytyy ympäri puutarhaa. Siirtelen niitä taasen jossain vaiheessa aidanteisiin. 

Suurin koristeomenoiden siementaimista on jo puolitoistametrinen. Jännitän minkä koristeompun jälkeläinen on kyseessä. Seuraavaksi pieni kavalkadi koristeomenoiden heräämisiä. Puutarhassa hauskinta on, ettei kevät ole vain vihreä vaan myös punainen. 

Aamurusko (joka siirtyi tänään kolmannen kerran lyhyen ajan sisään, auts). 

Royalty

Tammisaari, joka kasvaa ruusupömpelistä (josta tulikin koristeomenapömpeli). 

Musta Rudolf

Hopa

Jostain syystä koskettaa syvältä, kun runoilijannarsissit puhkeavat kukkaan & pensaat vihertyvät

Äidin antama pieni hevoskastanja selvisi! Korkeutta taimella on 30 cm. 

Kevätpenkki on nyt kauneimmillaan valkoisten villitulppaanien & kylmäkukkien somistaessa reunusta.

Pikkuisia villitulppaaneja tupsahtelee eri paikoista. Tämä on Tulipa Tiny Timo. Timppa vaan.

Kuusen alla kukkii kaunotar, tunnistatko?

Olen shoppaillut kevään kuluessa. Takarivistä Laakerikirsikka (Prunus laurocerasus 'Otto Luyken'), Mustamarjakanukka (Cornus sanguinea 'Anny's Winter Orange'), eturivistä Sysikurjenmiekka (Iris chrysographes), Varjoyrtti (Pachysandra terminalis), minikokoinen omenapuu (en muista lajiketta just nyt), minikokoinen rusokirsikka ja viimeisenä oikealla Revontuliatsalea (Rhododendron 'White Lights'). Laakerikirsikka matkaa pergolaan, Mustamarjakanukka tuo talviväriä penkereelle, Kurjenmiekasta en tajua minne istutan, Varjoyrtti menee metsäpuutarhaan, minikokoinen omppu tulee etupihalle sitten joskus. Rusokirsikan istutan pergolaan ja revontuliatsalea varjopenkkiin. 

Ja vielä yksi: (Rhododendron yakushimanum Percy Wiseman), persikansävyinen Yakushiman alppiruusu oli tosi halpa, joten ostin sen. Metsäpuutarhaan päätyy, luulisin. Kukkikoot hetken tässä ovensuussa, kauniina. 

Esikasvatetut tuoksuherneet ovat olleet puolitoista kuukautta ulkona pakkasissa, lumisateissa & tuulissa, mikä ihme, että selvisivät. Yhtenä yönä laitoin niille fleecepeiton. Kylvin tähän huhtikuussa jo kaunokaista (Bellis perennis) ja keltaista metsämansikkaa. Pientä itämistä näkyy. 

Koskettaa syvältä aina, kun yli satavuotias koivu näkee uuden kevään. Kattomiehet katkoivat rajusti isojakin oksia, toivottavasti pitämyspuumme selviää.