Toukokuu, vihdoin!

Kylmä & näännyttävä kevät, nyt voiton puolella, kun viimein toukokuu. Nyt vihreys lisääntyy hiljalleen ja se tuntuu niin hyvältä. Odotan, unelmoin ja kidun vihreyden odotuksessa jokaikinen päivä. Kuvassa tarhakylmänkukka & taustalla palloesikko. Ilma on niin pitkään ollut ihan hirveä, nytkin tuulee kuin viimeistä päivää. 

Vanha rusokuusama tekee suoraan kuolleennäköisestä rungosta uutta silmua, ihan mieletöntä!

Sama puska tulee aikaisin lehteen, kuten kaikki kuusamakasvit. Alakuvassa on tuoksuköynnöskuusama. Siksikin näitä on pakko olla puutarhassa. Tuoksuvat kukinnot eivät ole ollenkaan huono juttu nekään.

Angervot kuuluvat myös aikaisiin vihreytyjiin, joita on pakko kasvatella. Norjanangervo (kuvassa) kuuluu myös hyötökasveihin, johon tulee talvella maljakkoon leikattuna nopeasti kauniit kukat. Muutoinhan puska on oikea risukasa ja vaatii jatkuvaa huoltoa. Ehkä siltä ei voi vaatia kaikkea? Köynnöshortensiassa on myös pienet vihreät lehdet puhjenneet, niin söpöä.

Likusterisyreeni ei ole minulla koskaan kukkinut vaikka olen odottanut sitä varmaan 10 vuotta. Aina kevään tullen toivo herää, että josko se tänä vuonna tapahtuisi. Luinkin, että se vaatii 6 tuntia aurinkoa päivässä kukkiakseen. Ja kylmänilmanvirtaukset voivat tuhota sen kukkanuput. Ihan alkoi naurattaa, eihän se sovellu meidän ilmastoon ollenkaan. 

Prunus accoladelle (koristekirsikka) on tulossa runsas kukintavuosi. Paviljongissa kasvaa niistä kaksi, kolmas kuunliljapenkereessä elelevä ei ole koskaan vielä kukkinut..tarkistin istuttaneeni sen v. 2014, joten tuntuu kyllä jo pitkältä ajalta. Oli hyvin pieni istutushetkellä, alelöytö. 🌸

Pienempi accolade, se vartettu, näyttää olevan täpötäynnä nuppuja!

Isoja rusokirsikoita saa tähyillä yläilmoista, kaunista. Niissäkin pilkahtaa vaaleanpunaista hattaraa. 

Vuokot ovat aloittaneet kukintansa, ne värikkäämmät vielä odottavat. Kulleroissa nuput. Kaikki on vähän niin kuin aina ja sitten ei kuitenkaan, kevät oli myöhässä vai tuliko sitä oikein edes tänä vuonna? 

Onnenpensaiden kukintaa odotan jo kovasti, se on aika lähellä, kun keltaista vilkkuu jo. Istutin tämä kääpiökokoisen onnenpensaan viime keväänä, aiempi onnenpensas kasvoi kivikossa ja kaipasin sen kukintaa enkä jaksa aina juosta tielle katsomaan. 

Pakko kertoa: löysin perhosten talvehtimispaikan talomme vuorilautojen alta. Mikä näky kohtasi, kun eräänä aurinkoisena kevätpäivänä kymmenittäin perhosia lähtee yhtäkkiä talon alta lentoon. Tietenkään ei ollut kameraa mukana. Ensimmäinen lintupesue on sinitiaisilla lentänyt maailmalle ja toinen sisustaa linnunpönttöä. Koin myös yllättävän hetken, kun kirsikan nuppuja ihaillessani sinitiainen istahti yhtäkkiä olkapäälle. 

Kevätpenkissä alkaa olla enemmän vihreää kuin ruskeaa. Voiton puolella ollaan!

Tälläistä tänne kuuluu tällä viikolla, odotusta. Osa ruusuista on puhjennut lehteen, leikkasin ne kyllä jo viikkoja sitten. Koristeomenat kurkistavat vähän kevättä lehtisilmuillaan. Vielä ei uskalla arvioida onko tullut kasvimenetyksiä, on yhä niin aikaista. Olen kärsinyt koko kevään mielettömästä väsymyksestä, entajuu. Voiko kesän lämpö tuoda voimia, toivon sitä. Minulla on joitain pieniä kasvitilauksia tehtynä talvella, jotka eivät ole vielä tulleet. Esittelen sitten ne taasen, kun saapuvat. Kasvihuoneeseen olen tehnyt kylvöjä, dahliat kasvavat hyvin kuistilla, viljelylaatikossa on kylvettynä kukkien siemeniä ja tuoksuherneet ovat selvinneet viime viikoista ulkona peiton alla🥀