Kaisaniemen kasvitieteellinen

Välillä jotain ihan muuta kuin omaa puutarhaa. Kaunis syyskuinen päivä Helsingin yliopiston Kaisaniemen kasvitieteellisessä viime vuonna, rannan puoleisesta viehättävästä portista sisään. Ulkopuutarha on avoinna vuoden jokaisena päivänä klo 9–20, helppo saavuttaa kun usein kävelen ohi. Käväisen samalla ihailemassa kasveja. Katsottavaa riittää jokaisena vuodenaikana. Tällä kertaa oli vapaapäivä, jonka vietimme ystäväni kanssa kasveja auringossa ihastellen. 

Puutarhan alkuperäinen nimi "Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kasvitieteellinen puutarha" on niin cool.

Ihan tuntui kesältä vaikka oli syyskuu. Ihastelin kasvihuoneen edustalla olevaa kesäkukkaistutusta, jossa kasvoi värikkäitä kuivakukkia. Miten hyvä idea. 

Heinät ovat upeimmillaan syksyllä. Korkeina, kukkivina ja kullankeltaisina. Poden ikuista heinäkuumetta, joten kuvat ovat herkullisia. 

Penstemon barbatus – Punapipo, näytti olevan perhosten suosikki.

Voih miten valtava puu 💜

Alueita oli uudistettu, paljon rehkintää varmasti takana. Punasävyinen kivituhka on kyllä kaunis. Tyylikästä.

Kasvihuone on ihan täydellinen

Suihkulähde ja suuret agaaveruukut viimeistelevät näkymän

Vain syysväritys paljastaa, ettei olekaan kesä. Japaninvaahtera hehkui auringossa oranssisena.

Tällä käynnillä ihastuin niin paljon kasvihuoneen vieressä olevaan lehtimajaan, jonne voi piiloutua. 

'

Lehtimaja syntyi mm. jättikokoisesta kukkivasta peruukkipensaasta. Täällä kasvit todella viihtyvät ja kasvavat suuriksi!

Tällä reissulla ihastuin sinikukkaiseen tähkäverbenaan ja ostin sellaisen omaankin puutarhaan. Ennestään oli muita värejä. Kasvihuoneen yllä näkyy vuosiluku 1889. 

Ihastuttava pieni lehtimaja viiniköynnöksistä ja lattiana noppakivet. 

Viiniköynnöksissä syksyn punerrusta. Viiniköynnökset ovat kauneimpia köynnöksiä. 

Koska oli syntymäpäiväni, tarjosin ystävälleni skumpat puutarhassa sijaitsevassa söpössä Café Violassa. 

Kaareva kukkapenkki

Suuri kukkapenkkini ympäröi pyöryläisenä nurmialuetta. Nurmikolla keskellä pönöttää rautapaviljonki. Siinäpä lähestulkoon puutarhani kohokohdat, luulisin. Parasta on, kun paviljongissa voi istua piilossa kasvien ympäröimänä ja katse voi aina hakeutua kasvista toiseen. Nyt vain jälkikäteen koko homma on tarkemmin ajateltuna aika työläs. En ehkä enää tekisi tälläistä jättikukkapenkkiä, mutta toisaalta ei tätä viitsi enää purkaakaan. Kaikki virheet on tehty! Kukkapenkki alkaa kasvihuoneesta päättyy leikkimökkiin (siitä pitäisi joskus luopua). Olen yrittänyt aikatauluttaa kasvit niin, että penkin kasvihuoneen puoleinen laita on kevätpenkki ja tämä loppupätkä on varattu syyskukoistajille. On tässä hommaa ollut ja on yhä. Pyrkimys on saada koko penkki jatkuvasti kukoistavaksi. Eli ikuinen koelabra ikään kuin käynnissä. Tässäkin kaikki virheet tehty... 

Loppuosa penkistä alkaa vihdoin olla haaveiden mukainen. Siemenestä kylvettyjen kasvien suhteen joutuu olemaan pirun kärsivällinen. Vihdoin hempeät kärsämöt kukkivat. Siitä Nelson Gardenin sekoituspussista. 

Tämän osan värien on tarkoitus olla etupäässä valkoista, hopeaa, vaaleanlilaa & tummaa purppuraa.  Ja perhoskasveja.

Tuoksuvia liljoja kasvaa seassa. Puulilja Anastasian kukintaa joutui myös odottamaan useamman vuoden. Parhaita tuoksuja puutarhassa ovat mielestäni liljat ja neilikat. 

Hopeaa tuovat tyrnit, pajut, marunat ja nukkajäkkärät. Iisot ovat tällä hetkellä aika hukuksissa tuolla.

Erilaiset mäkimeiramit purppuraa & houkuttelevat pölyttäjiä. Tämänkin kukkapenkin pitää kestää kuivuutta. 

Tulen perhosista onnelliseksi 🩷 Osa siemenkylvöistä ei valitettavasti vielä kuki. On täällä ainakin Eryngium planum, 'Silver Salentino' elikkäs hopeinen sinipiikkiputki. Joskus ei jaksaisi odottaa kukintaa. 

Alkuvuosina kylvin punahattuja, niidenkin kukintaan meni lähemmäs 5 vuotta. Kaupasta ostamalla en punahattuja oikein saa kukoistamaan. Ehkä tuo pitkä olostumisaika tekee niistä kestävämpiä. 

Tässä kohdassa on tullut kokeiltua vaikka ja mitä. Nyt useamman vuoden sama kombo säilynyt. Metsäasteria, liuskalehtinen japaninvaahtera, ohotanmaruna ja paljon nukkapähkämöjä. Tummaa purppuraa kääpiöperuukkipensaasta. Vähän outo, ehkä.

Kuivaakin kuivemmassa kohdassa on alusta asti (yli 15 vuotta) viihtynyt hopeasyysvuokko, joka on lempiperennani. Yleensä se kukkii vasta syyskuun puolella, tänä vuonna kuitenkin etuajassa. 

Yleiskuvaa Eiffelin luota. Alkaa olla hieman ränsistynyttä.

Pensaista täällä kasvaa hortensioita ja hyväntuoksuinen kevätatsalea. 

Paviljongissa on nykyään kiva liuskekivilattia, jossa kasvaa jo hieman sammalta. Kalusteet saivat jatkoajan, kun maalasin ne keväällä mustaksi.

Keskellä olevassa paviljongissa kasvaa kaikenlaista. Aloin joitakin vuosia sitten tekemään marjakuusen pistokkaista tähän reunusta. Seuraava hidas projekti. Ihailen muotoon leikattuja kasviaitoja.

Tappotalvi 2016/2017 nitisti kaikki alussa kylvämäni ruusunätkelmät, nyt uudet kylvökset ovat vihdoin riittävän korkeita. Kukat ovat erityisesti sitruunaperhosten suosikkeja. 

Viiniköynnökset tekevät satoa paviljongissa. Pitäisi myös opetella leikkaamaan niitä oikein. 

Kolme syyssyrikkää on toistaiseksi selvinnyt talvista hengissä. Tänä vuonna ehtivät hienosti kukkiakin helteiden vuoksi, aina se ei ole yhtä itsestäänselvyys.

Koska kukkapenkki on niin iso, olen vaihtanut osan perennoista pensaisiin, jotka tuovat mielenkiintoa ja korkeuseroja. Callicarpa bodnieri eli Helmimarja tekee aina söpöt lilat marjat, jotka linnut ahmivat tuossa tuokiossa. Sama juttu näsiöillä. Joskus väsyttää, kun puutarha on aina täynnä lintuja, jotka sotkevat ja ahmivat kaiken. Lintujen talviruokinnan lopettaminen auttoi kyllä karkottamaan peuroja, mutta ei ratkaissut tätä toista ongelmaa. 

Vuosien kuluessa olen jatkanut sopivien ja itselle mieluisten kasvien istuttamista. Oikealle istutin joskus ikivihreää Rönsyansikkaa. Se on ollut hyvä ratkaisu. Vasemmalle polun varteen olen yrittänyt vaikka mitä eikä mikään oikein menesty taikka näytä kovin hyvältä. Nyt kokeilin siirtää etupuolelta ikivihreitä pienilehtisiä vuorenkilpiä (Baby Doll ja Dragonfly, kumpikin vaaleanpunakukkaisia). Muutoin tässä kohdassa kasvaa kultatesmaa ja rönsytiarellaa. 

Sitten vielä siihen ongelmakohtaan, joka on tässä koiruohon takana. Olen monta vuotta katsellut toiveikkaana tuholaisten syömiä kurjenpolvia ja tähtiputkia, mutta ongelma ei ole itsekseen poistunut. Tänäkin kesänä kasveissa on ollut paljon tuholaisia. Lähikuvaa en hoksannut ottaa ongelmasta. Tänä syksynä kaivan ne pois ja toivottavasti saisin viimeistään keväällä istutettua tilalle jotain kestävää & kaunista. Tähtiputket olivat kyllä tosi ihania. Luultavasti paras vaihtoehto olisi pensas. Olen niin kovin harkitsevainen, että itsekin välillä tuskastun.

Omaleimaisen tunnelmansa kaarteeseen luo Valkovaleakaasian lehdistö. Akaasia on kasvanut valtavaksi, ja joudun jo pitämään sitä kurissa leikkaamalla. Tunnen itseni hieman huijatuksi. 

Lainaus Mustilan sivuilta, johon uskoin puun istuttaessani:

Meillä valeakaasian talvenkestävyys on huono. Vanhatkin puut saattavat kylmien kesien jälkeen paleltua alas, sillä puu vaatii lämpimän kesän ja syksyn ehtiäkseen tuleentua kunnolla. Mustilaan istutetuista kymmenistä valkovaleakaasioista vain muutamat ovat alkaneet näyttää puun elkeitä. Kerran palelluttuaan valeakaasia alkaa vesoa vimmaisesti ja jää yleensä lopullisesti pensasmaiseksi.

 

𝔼𝕝𝕠𝕜𝕦𝕚𝕤𝕚𝕒 𝕛𝕦𝕥𝕥𝕦𝕛𝕒 - 𝕞𝕦𝕚𝕤𝕥𝕠𝕛𝕒 𝕜𝕖𝕤ä𝕤𝕥ä

Voi ei miten tämä blogin pitäminen on taas aika lässähtänyttä. Elokuun puoliväli jo meneillään. Yöt ovat viileitä ja aamut kauniin usvaisia. Kesäloma oli paras ikinä - en ole varmaan koskaan nauttinut siitä yhtä paljon. Saatiin paiskittua monta to do-hommaa listalta pois lomalla (en kiusaa niillä; ihminen luettelemassa töitään on ikävintä mitä tiedän). Sisäänkäynnin luo valmistui kuitenkin vihdoin pieni kivipatio vaaleasta liuskekivestä, heinistä ja pyökistä. Ranskafiilistä pohjolaan olisi ideana. Istutus tapahtuu suoraan hiekalle. Hopeanhohtoisesta katajasta tulee ehkä joskus korkea. Tulevina vuosina on tarkoitus jatkaa kiveystä talouden ja voimavarojen reunaehtojen puitteissa. Kivi & vihreys on yhdessä jotain niin upeaa. No mutta tällainen haaveilu ja haaveiden pienimuotoinen toteutus tuo kummasti lisää elämäniloa 💝

Viime vuonna hiekalle istutettu Perovskia talvehti ja kukkii ihanan värisenä. 

Kasvihuoneella oli lepovuosi, en halunnut viljellä mitään tänä kesänä. Oli kiva kun sain keväällä osin romua täältäkin pois. Taas pitäisi tehdä syyssiivous, niin kovin helposti kertyy sälää. Leikkasin likusterin ja sain pistokkaita, joista saan taasen valmista aidanpätkää. 

Persikkapuu teki muutamia hedelmiä. 

Kasvihuoneen kiveyksellä kasvoi pieni musta orvokki 😍

Hiekkakenttäprojekti etenee kokeilemalla & rauhallisesti, vuosikerrostumista muodostuen. Muutaman vuoden takaisessa Pikku Provencessa kaikki kasvit ovat toistaiseksi selvinneet. Keskellä kuvassa Sulkasilosumakki on vielä pieni. Sillä on niin nätti syysväri. Vasemmalla kuvassa Hopeapensas. Tämän vuoden täydennyksiä istutukseen ovat Kääpiösorvarinpensas ja teurikka (hopeinen etualalla). Tähän taidan lopettaa. 

Kääpiösorvarinpensaan lyhdyt ovat persikkaisia ja sen ikivihreät lehdet hentoisia. Olen miettinyt sitä mitähän tyhjiötä itsessään täyttää haalimalla uusia kasveja ja tekemällä uusia istutusalueita. Näin vanhana ei varsinkaan kannattaisi tehdä uusia alueita. Jatkossa pitää keskittyä enemmän työstämään olemassa olevia istutusalueita eli pitää itsensä kurissa. 

Muutama välivuosi sipuli-istutuksesta sai onneksi tajuamaan, etten niiden osaltakaan tarvitse enää uutta ja ajattelin jatkaa tapaa istuttaa max yksi pikkupussin jotain ihastuttavaa ja fiilistellä sitä koko rahan edestä. Tämä kesällä kukkinut vanhan roosan sävyinen tulppaani oli edeltävä valinta. Lajike on Beachberry. Olin tosi ihastuksissani, kun se kukki. Ensi kevääksi haluaisin pussin liljoja. 

Japaninstoraksista on pakko vielä laittaa kuva, kun se kukki hennon vaaleanpunaisin kellokukin. 

Kalmia latifolia ’Elf’ (Leveälehtikalmia) kukki myös! Kasvaa varjopenkissä ja on ikivihreä. Olen edelleen hulluna ikivihreisiin kasveihin. Ikivihreyshullutus on saanut jopa innostumaan vuorenkilvistä ihan uudella tapaa. Olen haalinut niitä pienilehtisiä. Puutarha opettaa. 

Van Eseltine-koristeomenan ensikukinta! Kukat olivat kerrottuja ja vaaleanpunaisia. 

Kaksi viikkoa kuunliljojen alla vietti pieni rusakonpoikanen eikä pelännyt meitä yhtään. Yhtenä aamuna se oli poissa. Tänä vuonna mustarastas teki poikueen isoksi kasvaneen kartiovalkokuusen alle. 

Kiitos kesä 2025, olit loppua kohden niin kaunis ja lämmin. Helle oli unelmien täyttymys. Elokuinen auringonpaiste vielä lämmittää. Alkaa aina tehdä mieli sisustaa, ostaa orkidea & leipoa piirakoita. Varmaankin jokin geeneissä oleva tai psykologinen juttu. Yölämpötila on tällä viikolla dropannut alle 10 asteen, joten pian voi ihailla syysvärejä. 

Olisi niin kova polte vaihtaa joitakin kasveja isoon kukkapenkkiin. Visiokin on, mutta rahaa ei 😄 Jatkan siis haaveilua. 

Sain kuitenkin poistettua viimeisen ruukussa kasvaneen kasvin ja istutettua sen puutarhaan. Isossa ruukussa oli muurahaispesä, joten puremilta ei vältytty... Pitkän aikavälin tavoitteena on ollut luopua ruukkukasvatuksista, kausikasveja lukuun ottamatta. Huojennus..

Pidän tätä oman puutarhani klassikkonäkymänä, koska se on aamulla ovesta ulos lähtiessä vastassa. Suuret puut, tammen takaa hiljalleen saapuva aurinko & mystinen usva. Kauniita elokuun päiviä toivotellen 💕