Syksyn omenasato jäi meillä ohueksi.
Keväällä ostettu Tallinnan päärynäomena yllätti ja teki yhden pääry...anteeksi omenan. Se oli todellinen herkkuomena, pehmeästi päärynänmakuinen. Uusia kääpiöomenapuita ostettiin kaksin kappalein, vielä ei satoa niistä saatu. Amorosa ja Punakaneli lajikkeina.
Koristeomenapuista Dolgo, Erstaa, Makamik ja Linnanmäki eivät tänä vuonna tuottaneet juurikaan satoa. Aikaisemmin varsinkin Dolgon omput ovat olleet ihastuttavia, voimakkaan punaisia & pieniä, ihan hyvänmakuisia. Niistä haaveilen joskus tekeväni roséviiniä...
Koristeomena Cheal´s weeping teki sen sijaan ensimmäistä kertaa pieniä omenoita, ihan kuin kirsikoita, jotka ovat edelleen puussa kiinni. Uskon kyllä vahvasti siihen väittämään, että yksi keskikokoinen omenapuu tyydyttää nelihenkisen perheen omenatarpeen. Koristeomenapuista ei onneksi kukaan ole sanonut mitään yhtä järkevää, niihin on muodostunut melkoisen pysyvä intohimo. Kun omenapuut kukkivat, on taas suunnattava Linnanmäen omenakukkapuistoon, paratiisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti