Neljän päivän miniloma alkoi eli nyt on helppo hymyillä. Nappasin muutamia kuvia työmatkalla, vielä on aika jäinen tunnelma kuvissa mutta kun lähdin kotiin, aurinko paistoi, lämpötila oli plussan puolella ja kuului vain tip tip tip.
Suurkirkko on kyllä kaunis, mutta olisi vielä kauniimpi jos ympärillä kasvaisi suuria puita.
Sama juttu Senaatintorin kanssa...puut uupuvat.
Hermostuttavaa kun ei tunnista puita. Onko tämä nyt Jalava vai Lehmus? Lehmuksella pitäisi kai olla ryhmyisempi runko leikkauksista johtuen? Pitää varmaan ottaa taas Pentti Alankoa sänkylukemiseksi :) Lukeminen on seikkailu, koska hän käyttää eksoottisia sanoja "tuppilo", "kaksikotainen", "karvainen" jne.
Ennen kuin tämä alkaa muistuttaa matkailumainosta, siirrytään maaliskuun kunniaksi viime toukokuun ekalla viikolla kuvattuja kevään merkkejä.
Koristekirsikka Kanzan ja pikku hiljaa esiin pyrkiviä kuunliljoja.
Kurjenpolvet alkavat myös versoa.
Pikkujasmikkeessa on aivan pienet lehdet.
Bellikset ovat aikaisia! Totesin, että Kaunokaisia on helppo lisätä heittelemällä siemeniä suoraan kukkapenkkiin.
Samaan aikaan helmililjat ovat uhkeimmillaan.
Valkoinen Tarhakylmäkukka on myös aikainen. Akileijan lehtiruusukkeet ovat ihania.
Poimuliljakin kasvaa kohisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti