Muistan sen heinäkuisen päivän jolloin otin nämä kuvat, olin silloin jostain tuntemattomasta syystä todella onnellinen. Vaikka kuvat ovat tavallisia kuvia tavallisesta puutarhasta, edustavat ne minulle jotakin aivan erityistä.
Heinäkuista valoa ei voita mikään..haaveissa täyttää aukot kukkapenkissä; sinne on jo löytänytkin tiensä mm. itse kasvatettuja taimia Palavaa rakkautta, kaupasta ostettuja punaisia Päivänliljoja Sammy Russell & tummemman punaa Tähtiputken (Astrantia major) muodossa, miksi oi miksi niin kauniille kasville on annettu niin ruma nimi suomeksi?
Kermanvalkeat pionit nuokkuvat painonsa alla, siemenestä kylvetyt lilat Jaloritarinkukat...
Kivikko auringon syleilyssä
Ruusuja ja hitaasti seinälle kiipeävää villiviiniä
Kivikossa hehkuvat Neilikat, toivon niin, että olisivat kirkkaanpunaisia, mutta vaaleanpunaista sain äidiltä ison kasan ilmaiseksi. Tänä iltana tapasin rusakon mutustelemassa tätä kasvia, oli kaivanut sen kinoksen alta esiin...lapioin jättikasan lunta uudelleen päälle. Anteeksi pupu!
Katsuran hienostuneet värit auringossa
Joskus on vaan hyvä olla niin hidas ja harkitseva - olen ehkä vasta löytämässä tyylini - ja se ilahduttaa aina kun seuraa sydäntään. Kauhurinteitä joutuu ehkä miettimään vielä uusiksi, jotain luovia ratkaisuja olisi paikallaan löytää. Toivoisin, että pätkityt rinteet verhoutuisivat vihreyteen, ei niinkään rajusti kivettyyn rinteeseen ja säännönmukaisiin istutuksiin. Hmm, pitää miettiä...
Pallerolaukan & Mustaselja Black Lacen hienostuneet värisävyt
Riippapelargonit talvehtivat kuistilla, rrrrakastan niitä!
Oih! Pallerolaukka ja mustaseljä ovat yhdessä aika upea ilmestys, samoin tuo räväkän punainen riippapelargonia. Hienoa, jos saat sen talvetettua.
VastaaPoistaOlipas mukavaa käydä ihastelemassa sinun kukkaloistoa =)! Kyllä se pupu löytää syötävää muualtakin, siinä pellon pientareella on mm. herrrkullisia pajupuita jyrsittäväksi :).
VastaaPoistaHiljaa hyvää tulee. Ja joskus kun kiirehtii, "saa" penkin tehdä uudestaan vuosien kuluttua;)
VastaaPoistaJuuri nuo kuvaamasi onnenhetket ovatkin jokaisen yksilön elämässä kultaakin kalliimpia. Ne kantavat pitkälle ja niistä saa voimia silloin, kun punainen lanka on hukassa. Eikä taida olla parempaa paikkaa kyseisille hetkille kuin oma puutarha. Itse muistelin tänä aamuna myös parin vuoden takaista ihmeellisen lumoavaa hetkeä, kun heräsin keväisessä Lontoossa ikkunan takaa kantautuvaan mustarastaan lauluun. Koto-Suomi oli vielä lumen peitossa, mutta siellä oli ihana alkukevät.
VastaaPoistaKauniisti sopivat kukkasi soran ja kivien lomaan. Kivifriikkinä noteraan aina kaikki kivet!
VastaaPoistaKiitos pihakierroksesta! Se on kuin ensiapua, saada ihastella muistoja kesästä.
VastaaPoistaIhania pakkaspäiviä kevättä odotellessa!
Tiina - kiitos kaunis :) pelaquut ovat toistaiseksi ok, mutta kokemuksesta tiedän, että helmi-maaliskuu on se rankin aika niille...
VastaaPoistaPiipertäjä - hyvä kun annoit synninpäästön kanien suhteen :)
Pioni - Sinun penkkisi ovat ihania!!
Maria - puhut niin totta, pienet hetket kantavat pisimmälle. Maailmanmatkaaja-Maria :)
Vilma - tiedän...sinulla on ne ihanimmat kivijutut!
Eeviregina - kiitos käynnistäsi & kommentistasi!!