Ulkoilmaelämää

Elämä on siirtynyt vaivihkaa ulos, sisällä näyttää pommin jäljiltä.

 

Rusokirsikan kukka & sinistäkin sinisempi taivas

 

 

Koristeomena Dolgon takaa romanttishenkiselle paviljongille, taustalla siintää myös lasiton kasvihuone. Dolgo on suuri rakkauteni!

 

Minusta nämä narsissit näyttävät jotenkin kissoilta, en itsekään tajua mistä assosiaatio tulee

Tuoksumatara on lähtenyt kiven sekaan suikertelemaan, antaako olla vai ei, siinäpä dilemma...

Ystävä toi minulle kasvituliaisia. Olen aivan mykistynyt...Bourbonruusu Louise Odierin (minulle tulee vaan viski mieleen :) ) ja Valkoherukan, nyt pitää perehtyä miten niitä kasvatetaan!

 

Ensimmäinen Jalosyreeni Sensationin pieni kukka on avautunut, kasvi on siis hiljan ostettu, muut Jalosyreenit eivät vielä suostu edes avaamaan lehtiään

 

Helmipensaan koristeellisia siemenkotia, voisin ensi syksynä tajuta ottaa talteen ja lähettää haluaville?

 

Riippaompun tummat lehdet puhkeamassa

 

Minilehdossa Kevätesikkoja, Mesimarjaa ja Päivänliljoja/Iriksiä

 

Naapurin woodlandista tulee hirveästi kieloja muurin takaa, odotan jo niiden tuoksua...

 

 

Saunaneduspenkin sipulikukkia, en yhtään ihmettele, että tuota tummaa pikarililjaa kutsutaan englanniksi snake floweriksi

 

Paraatipenkistä minilehdolle päin; onko jo vähän liikaa Heja Sverige -tunnelmaa :)

 

Köynnöshortensia

 

On taas menetysten ja menestysten aika. Sinisateen ja Tähtimagnolian selviytyminen on vielä mysteeri ja täysin auki, nupuista en osaa sanoa juuta enkä jaata, ovatko kivettyneitä? Viiniköynnös Swenson red on ainakin elossa. Kivikossa Riippapaju on kuollut, siirsin tilalle Mongolianvaahteran toisaalta. Koristekirsikka Kanzanissa ei näy eloa. Nyyh. Kiikun kaakun -tilassa ollut koristeomenapuu Tammisaari puolestaan elpyy.

 

 

 Keväisin pihaamme muuttaa myös fasaani. Idyllistä ehkä ajatuksen tasolla, mutta olen alkanut vihata kyseistä lintua, joka ASUU pihassa ja joka kerta minut nähdessään päästää hirveän rääkynän ja räpyttää siipiään....loppukesästä olen yleensä valmis kuristamaan linnun...eilen metsäkyyhkyset pitivät soidinmenojaan pihalla, niillä on puolestaan hurmaava, suloinen ääni. Kauriit eivät onneksi tänne rinnetontille tule, mutta naapurilta mutustelevat melkein kaiken :( Orava- ja lintutelevisiota katselemme sen sijaan ahkerasti. Mitä olisi elämä ilman luontoelämyksiä...?

 

 

Lupaus tulevasta; tulppaanien nuput punertavat, kohta näkee taas mitä on syksyllä tullut istutettua