keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ulkoilmaelämää



Elämä on siirtynyt vaivihkaa ulos, sisällä näyttää pommin jäljiltä.


 
Rusokirsikan kukka & sinistäkin sinisempi taivas
 
 
Koristeomena Dolgon takaa romanttishenkiselle paviljongille, taustalla siintää myös lasiton kasvihuone. Dolgo on suuri rakkauteni!


 
Minusta nämä narsissit näyttävät jotenkin kissoilta, en itsekään tajua mistä assosiaatio tulee

Tuoksumatara on lähtenyt kiven sekaan suikertelemaan, antaako olla vai ei, siinäpä dilemma...



Ystävä toi minulle kasvituliaisia. Olen aivan mykistynyt...Bourbonruusu Louise Odierin (minulle tulee vaan viski mieleen :) ) ja Valkoherukan, nyt pitää perehtyä miten niitä kasvatetaan!
 
Ensimmäinen Jalosyreeni Sensationin pieni kukka on avautunut, kasvi on siis hiljan ostettu, muut Jalosyreenit eivät vielä suostu edes avaamaan lehtiään

 
Helmipensaan koristeellisia siemenkotia, voisin ensi syksynä tajuta ottaa talteen ja lähettää haluaville?

 
Riippaompun tummat lehdet puhkeamassa

 
Minilehdossa Kevätesikkoja, Mesimarjaa ja Päivänliljoja/Iriksiä

 
Naapurin woodlandista tulee hirveästi kieloja muurin takaa, odotan jo niiden tuoksua...
 
 
Saunaneduspenkin sipulikukkia, en yhtään ihmettele, että tuota tummaa pikarililjaa kutsutaan englanniksi snake floweriksi

 
Paraatipenkistä minilehdolle päin; onko jo vähän liikaa Heja Sverige -tunnelmaa :)

 
Köynnöshortensia

 
On taas menetysten ja menestysten aika. Sinisateen ja Tähtimagnolian selviytyminen on vielä mysteeri ja täysin auki, nupuista en osaa sanoa juuta enkä jaata, ovatko kivettyneitä? Viiniköynnös Swenson red on ainakin elossa. Kivikossa Riippapaju on kuollut, siirsin tilalle Mongolianvaahteran toisaalta. Koristekirsikka Kanzanissa ei näy eloa. Nyyh. Kiikun kaakun -tilassa ollut koristeomenapuu Tammisaari puolestaan elpyy.
 
 
 Keväisin pihaamme muuttaa myös fasaani. Idyllistä ehkä ajatuksen tasolla, mutta olen alkanut vihata kyseistä lintua, joka ASUU pihassa ja joka kerta minut nähdessään päästää hirveän rääkynän ja räpyttää siipiään....loppukesästä olen yleensä valmis kuristamaan linnun...eilen metsäkyyhkyset pitivät soidinmenojaan pihalla, niillä on puolestaan hurmaava, suloinen ääni. Kauriit eivät onneksi tänne rinnetontille tule, mutta naapurilta mutustelevat melkein kaiken :( Orava- ja lintutelevisiota katselemme sen sijaan ahkerasti. Mitä olisi elämä ilman luontoelämyksiä...?
 
 
Lupaus tulevasta; tulppaanien nuput punertavat, kohta näkee taas mitä on syksyllä tullut istutettua

2 kommenttia:

  1. Upean näköistä ja vaikka mitä kasveja!! Tulppaanien kukintaa odotan kovasti, sipulikukkien kukinta on aina yhtä kutkuttavaa, kun joka kevät on jotain uutta edelliseen kevääseen verrattuna.

    VastaaPoista
  2. Siellä kukkii jo vaikka mitä! Pikarililjoja minunkin pitäisi hankkia. Minusta fasaani on niin kaunis lintu. Kun asuimme Järvenpäässä joskus, siellä näimme fasaaneja paljon. Täällä Kaakkois-Suomessa niitä ei juurikaan näe.

    VastaaPoista