Vuoden pimein aika

(Jouluruusu kävi kylvyssä oltuaan täynnä ei edes kovin pieniä ötököitä)

Vuoden pimein viikko käsillä (ensi viikosta onneksi valoistuu). Olen taistellut sitä vastaan kynttilöin, kukin ja suklaakonvehdein. Silti se tuntuu.

Joulukuun on miltei satanut vettä, pelko hiipii kuinka sipulikukat ja talvenarat kestävät jatkuvan kosteuden (varsinkin kun kesä oli ennätyssateinen täällä). Vaan ei auta kuin mukautua. Menen kesähuoneeseen (kuistille) ja haaveilen uudesta keväästä. Joskus mietin miltä täytyy tuntua kuolemaa lähestyvästä vanhuksesta joka tietää ettei ehkä näe seuraavaa kevättä? Meneepä syvälliseksi.

Otin kuitenkin muutamia pihakuvia, muistaakseni mitä puutarhassa onkaan.

Vielä pienet kuuset nurkkauksessa, etualalla Hopeakuusi ja taustalla Serbiankuusi (jonka on tarkoitus maisemoida sähköpylväs). Näillä on ikää jo viitisen vuotta, mutta kasvavat kuin etanat. Haaveilen kuusentaimen istutuksesta, sellaisen ihan tavallisen. 

Pienoislehdosta talolle päin, talon edustalla on kuunliljapenger jossa kasvaa kirsikoita ja tähtimagnolia. Kovin on alastonta. Talomme on pienen kumpareen päällä ja täällä käy melkoinen puhuri joten olen yrittänyt istuttaa rajalle tupla-aidanteen tuijista ja syreeneistä. Nyt niistä alkaa jo saada hieman suojaa. 

Paraatipenkissä kasvaa hurjasti Metsämansikoita, valloittavat kaikki paikat, mutta ei haittaa. Metsämansikan lehdet ovat ilahduttavasti talvivihreitä ja marjat järjettömän herkullisia

Suhteellisen edustavina säilyvät myös hopeiset Jalopähkämöt, etualalla on sininen laventeli jonka laitoin syksyllä kiven vierelle, jännitän talvehtiiko

Ikivihreitä ovat myös Sammalleimut joita kasvaa kuunliljapenkereen reunuskasvina

Lehtien lomasta kurkistaa Poimulehtien uusia puhkeavia lehtiryppäitä

Japaninsara Variegatum on myös talvivihreä

Sipulikukkien alkuja kurkistelee pergolassa

Pikkutalvioiden sekaan kauhurinteeseen on kylväytynyt itsekseen Mäkimeirameita eli Oreganoja, niiden ruusukkeet ovat vielä vihreitä. Olisipa mukavaa jos kasvi leviäisi vaikka koko rumaan rinteeseen

Tuoksuköynnöskuusamien kurkottelevia oksia ja vihreitä lehtiä

Puutarhani upein talvivihreä tai ikivihreä kasvi (jos havuja ei lasketa) on Mahonia jonka orjanlaakerimaiset lehdet kiiltävät joulukuisessa vesisateessa

Jo kulahtaneet joulutulppaanit vein kasvihuoneeseen

Kevätkuistilla hyasintteja ja sipulikukkien piippoja jouluruusujen seurassa

Rungollinen atsalea kukkii vieläkin, kesästä asti jo

Harvat auringonpilkahdukset ovat sielulle ravintoa ja tuntuu kuin pelargonitkin kohottaisivat ryhtiään, olen nyppinyt päivittäin niiden kellastuneita lehtiä. Kastelun kanssa saa olla aika tarkka, usein menetän muutaman tammi-helmikuussa

Aurinkoenergialla Muratti tekee uutta lehteä

Huomenna aamulla aikaisin pimeyteen todistuksia hakemaan. Piilotin kellariin pullon laventeliglögiä, voi juoda jonain tulevana vuonna. Tänä syksynä maistettiin mustikkavuosikertaglögiä vuodelta 2008. Oli hyvää vaikka väri oli mennyt aika kelmeäksi. Kellarissa touhutessani hain autotallista kukkasipuliruukut lämpimään. En jaksa enää odottaa. Mukavinta olisi loppujen lopuksi nähdä niiden kukkivan tammi-helmikuun hyytävinä päivinä.