Viisi unelmaa puutarhakaudelle 2015

(Herkkä kaunotar tämä Helleborus atrorubens..ulkona näistä ei juuri nyt iloa olisikaan, meillä sataa joka päivä paljon lunta)

Olen haaveillut...siis katse eteenpäin..kohti ensi puutarhakauden unelmia...

1. Kevätpenkkiin lisää akileijoja - kerrottuina, kaikissa väreissä
2. Kuusentaimet -tulevaisuuden unelmat voisi istuttaa nyt (vai olisiko kyse halusta jättää jälkeensä jotain suurta? )
3. Keväinen kirsikkaunelma - huhtikuussa ostan aina jonkinlaisen kirsikan, pensaan tai puun, osa on vuosien varrella menehtynyt, suurin osa onneksi menestynyt. Ei ehkei ole ihanampaa kuin kirsikoiden aikainen kukinta
4. Uusi syreenilajike -paikka katsottuna, toinen versio kuistille talvehtimaan, toiveissa sen kukinta joulunaikaan
5. Tahtoisin käydä Taimimoisiolla & muissakin Porin alueen taimistoissa ja ihan pikkuisen salaa haaveilen Türin kukkamarkkinoista tai onko sillä nyt niin väliä mitkä markkinat...mikä vaan käy...on se Marketanpuistokin kiva ja lähellä täällä Espoossa. 

Hain autotallista syksyllä istutetut sipulikukkaruukut valoon, jotain sieltä nousee, kelmeää

Ja jo kertaalleen poislaitettu anemoneruukku tekee uutta roskiksessa. Kasvun ihmeen edessä mykistyy kerta kerran jälkeen. 

Toinen sipulikukkaruukuista on aloittanut vaatimattomammin, sekin pääsi valoon ja lämpöön

Ensimmäinen kukkii jo, tämä on jokin tähdikki, lajikkeesta en ole varma, sipulit olivat vanhoja

Kesäkukka Poutapilvi kukkii vielä, pihi kun olen niin talvetan osan kesäkukistakin aina kuistilla

Kituva Drottning Ingrid -pelargoni jaksaa hieman heikkona vuodesta toiseen, olen huomannut tammikuun olevan sille hyvin vaikea kuukausi, silloin usein pyrin hoivaamaan paremmin

Kirvataistelussa olen hieman niskan päällä valkokukkaisen jouluruusun suhteen, ahkera pesu & kylmähoito on nitistänyt kirvat...ainakin toistaiseksi...

Punainen amaryllis ehti kukkaan vasta joulun jälkeen, se on ihana

Puutarhalla & minulla on yhteistä taivalta ehkä noin 7 vuotta. Puutarha oli monen monta vuotta siinä välissä hoitamaton, runsaiden lehtimassojen alta kaiveltavissa oleva ikääntynyt kaunotar. Hieman rähjäinen, pieni, epäkäytännöllinen...mutta tietysti minulle se koko universumin rakkain puutarha. Oma pläntti maapallolla. Tästä ei tule näyttelypuutarhaa, ei varmaan käytännöllistä tai tasaista mutta tämä passaa minulle. Meillä ei ole puupatiota, ei terassia enkä usko, että tulee (vaikka äitini epäili ensimmäisenä vuonna minun luovuttavan kun ensimmäisen kerran keikahdan kahvikupin kanssa nurin nurmella, hih). Tykkään tyylien sekamelskasta ja kaikesta kauniista joten puutarhanikin saa olla reilusti sekamelskainen (mutta kaunista pitää olla). Ensimmäisinä vuosina istutin ja istutin puita sekä pensaita, sitten enemmän köynnöksiä joten toiveissa siintää oma salainen puutarha. Seuraavaksi on enemmän piperrysten ja hienosäädön paikka. Haaveilen joidenkin perennojen vaihtamisesta toisiin. Muut talot ovat tässä tosi lähellä joten omaa soppea ja suojaa tarvitaan. Paikka on myös tosi tuulinen metsän ja pellon välimaasto. Talo on rakennettu vuonna 1957 kallion päälle. Toivon, että talo pysyy pystyssä oman elinkaareni loppuun.