Siivosin kesän pois

Leikkasin kuihtuneet kukkavarret, vein kompostiin kevät- ja kesäkukkien jäämät. En haihattele enää kesäkukinnan perään, sen sijaan keinuttelin pihakeinussa ja mietin kukkasipulien hankintaa. Mitä on pakko saada ja mitä voi jättää pois, tai ehkä jättää tuleville vuosille. Kuvassa Pearl Lorraine -lilja (nimi löytyi vihdoin), Nukkapähkämöä, Helminukkajäkkärää ja keskellä minipieni Koreanvaahtera.

On erilaisten kasviyhdistelmien aika. Kukinta on eri aikaan kuin yleensä ja monet suunnitelmat eivät ole ihan toteutuneet. Sellaistahan tämä puutarhanhoito on, muutoksia tai mukautumisia.

Tummalehtinen Syyskimikki, etualalla Kulleroiden lehtiä, taustalla tummasuoninen Purppurapunalatva ja valkoisena hohtaa ruusu Mme Plantier. Poimulehtien limet leikkasin pois. Tämä istutus saa taustan Kirjoukonhatuista. Tämä kohta oli ennen lempparini, mutta hortensia kuoli ja en pääse enää samaan tunnelmaan. Täytyy katsoa miten tuon ruusun kanssa käy, kuoleeko heti ensimmäisenä talvenaan. 

Kirjoukonhattu on minusta ihanan rappioromanttinen kasvi...

Mies osti puun. Sai vapaat kädet etsiä kuolleen puun tilalle jotain, Roaylty tuli. Koristeomenapuukokoelma kasvaa. 

Musta Rudolf -koristeomena on nyt istutettuna samaan riviin Royaltyn kanssa, taustalle betonimuurin eteen. Toivottavasti tuo joskus näkösuojaa. Ideana näiden kanssa olisi saada niistä tumma tausta istutuksille ja peittävyyttä naapuriin. 

Jaloängelmät ovat vaikeita kuvattavia, taitoni eivät oikein riitä...taustalla näkyy kuunliljojen kukkia, on niidenkin aika nyt

Vasemmalla Kääpiöperuukkipensas, hopeiset Jalopähkämöä ja uusin tulokas Törmäkukka etualalla

Toisesta suunnasta sama, vaaleanpunainen harsokukka & purppurakeijunkukat, taitaa olla lempikohtani nykyisin. Pidän tumman ja herkän yhdistelmästä. 

Perunasato onnistui vaikken uskonut siihen, mandelpotatikset olivat hurjan hyviä, paljon parempia kuin puikulaperunat. Cerisat, purppuraiset perunat eivät olleet kovin kummoisia. Ruotsalaisia lajikkeita kumpainenkin. Istutin taas liian tiheään, vanha helmasyntini. 

Mustavadelma (=karhunvadelma) Loch Ness kukkii ihanin vaaleanliloin kukkasin, ehtiiköhän vielä tehdä marjoja

Tähkätädykkeet, valkoiset pelaquut ja emalikannu, kesäromantiikkaa

Minulla on jonkinlainen pakkomielle keijunkukkien ja hortensioiden yhdistämisestä, ne vain jotenkin toimii

Virginiantädykkeitä kylvin joskus siemenestä, niitä on nyt neljä kappaletta valkoisena sisäänkäyntipenkissä sillä ajatuksella, että niistä muodostuisi kesäaidanne. Ensimmäinen niistä kukkii nyt

Suopayrtti on yksi perinnekasveista jota ilman en tahtoisi olla (vaikka se tupsahtelee siellä täällä). Kerrottua vielä himoan.

Harsokukat aloittavat ennätysmyöhään pergolassa ja ovat isoja

Kiva ja vähän hassu yhdistelmät tuli Nietospensaasta & kirjavista kuunliljoista. Kokeilen taas vanhaa hyväksi havaittua metodia aran kasvin talvetukseen, kuunliljaa seuralaisena.

Päivän ilouutisiin lukeutuu jänisten talvella syömän Koreanperhosvaahteran elpyminen. Viime kesän Mustilaostos. 

Kesä meni, syksy tuli. Mustikkatahrat eivät lähde enää käsistä pois. On pakko herätä aikaisin joka aamu, jotta ehtii nauttimaan aamuauringon säteistä. Ja iltaisin on pakko valvoa hetki. Pian se ihanuus on taas ohi ja pimeys laskeutuu neljältä. Alkaa taas uuden kevään odotus. Ja kevätunelmien istutus.