Kesän ja syksyn välissä

Tänä vuonna satsaan miniatyyrisyyskukkiin. Ensimmäinen pikkuhebe.

Kesä toi, kesä vei. Nyt on hetki aikaa kirjoittaa kun ulkona sataa. Totean taas kuinka helppoa kesä-elämä olikaan, pyykit kuivuivat narulla nopsaan eikä tarvitse tumpata kenenkään paljon vaatetta ylle. Pergolassa huomasin Vuorikärhön tehneen ensimmäistä kertaa kukkanuppuja kuin pieniä helminauhoja. Ensimmäinen kukinta, kärhö on kasvanut pergolassa jo ainakin 7 vuotta. Ooh. Kärhö on niin runsaskasvuinen, että pian koko pergola täyttyy. Lajike on Fragrant spring ja kukkien pitäisi olla hennon vaaleanpunaisia, vuokkojen kukkia muistuttavia.

Keväällä sain uusia Syysleimuja jotka kukkivat nyt, jännän värisiä

Pihaharso, se roosanvärinen on herkkä leijuessaan kivien yllä, toivottavasti se myös muistaa talvehtia. Tästä on riittänyt iloa pitkäksi aikaa. Sulkapiiskaa yritin tähän viime vuonna ja talvi sen vei. Uutta en aio hankkia, uskoin kerrasta. 

Monen viikon kuivuusperiodia olemme taas eläneet, tavallista täällä normaalikesinä. Kuvassa on palanen nurmikkoamme. 

Sisäänkäynti on kerrankin sellainen mistä aina haaveilen, runsas ja rehevä. Kelloköynnös ja Keijunmekko kietoutuvat toisiinsa ja pian ne pitäisi siirtää kuistille talvehtimaan. Pitää vissiin irroittaa koko pylväs mukaan :)

Kivikon kasveja ei kuivuus ole koskaan haitannut. Syksyä kohden Punapeikonpähkinä muuttuu vihreäksi. Ihana pikkupuu tai pensas katsantokannasta riippuen, käppyräoksia on kiva katsella talvellakin lunta vasten

Kivikko on aina samanlainen, Japaninvaahtera ja Pikkukurjenmiekat

Tulen kuvanneeksi Mantelikirsikkaa sen kukkiessa, mutta se on hyvin kaunis koko kauden, punaiset versot ja vaaleanvihreät lehdet. Kuivuus ei ole sitäkään koskaan haitannut, kasvaa kivikon kulmassa hiekassa. 

Katsura on jo aikalailla syysväreissä, hehkuu kilpaa auringon kanssa

Seuralaisena on valkoinen törmäkukka. Törmäkukat ovat kai aika talvenarkoja, siemenkylvösininen häipyi jo joitakin vuosia sitten. Kokeilen nyt valkoista kivikossa, on ainakin läpäisevä maa. 

Keväällä päätän aina luopua maanpeiteruusuista, mutta kun Fairy ehtii kukkaan niin en todellakaan raaski kun se on niin hempeä ja pieni

Hempukkaa on muutenkin, Syysleimut ja Harmaamalvikit

Syysleimujen karamellivärit

Jatkuva pörinä on käynyt kasveissa, Kultapiiskuissa

Kallionauhuksissa (olen oppinut näistäkin pitämään kun näen sen riemun mitä perhoset ja mehiläiset näistä saavat)

Siperianpallo-ohdakkeissa (seuralaisena Keltajapaninangervoa, Pikkutalviota ja Aunen päärynäpuu)

Päärynät kasvavat, vielä odotellaan

Odotettavaakin vielä on; tämä on köynnösruusu Giardina, valmistautumassa ensikukintaan

Kuohuviinikylvetty (tammikuussa) orvokkibonsai kukkii paviljongissa

Punahatut ovat tosi paljon normaalia vaaleampia tänä vuonna varmaankin kuivuudesta johtuen

Ekaa kertaa kukassa on myös Purpurea plena elegans -viinikärhö. Myöhäiskesän kärhöt ovat ilo silmälle.

Kellokärhö Heather Hearschell kukittaa paviljonkia

Kasvihuoneen luona Amerikanvuokko on tehnyt pehmeät siemenpallot

Ja siemenkylvö vuosien takaa: Morsiusharso on ihana, kasvaa aivan rutikuivassa hiekkamaassa. Pörriäisten suosikki tämäkin. 

Tunnustan vielä olevani varas...olen vuosia odottanut erään Hopeapensaan (jota Kilsepensaaksikin kutsutaan) leviämistä tielle ja viime viikolla sen nykäisin asfaltinreunasta, lähti ihme kyllä juurineen. Hurmaava hopeinen pensas joka leviää hulluna. Olen kohta pulassa jos juurtuu.

Hortensioita rakastan, onneksi edes jotkut menestyvät täällä kuivuudessa, parhaiten syyshortensiat ja pallohortensiat, kuvassa Syyshortensia

Ja ruusut..

Musta Rudolf -koristeomena on niin punainen

Kiviportaat ovat monenmoisessa käytössä, myös taiteilijan tauluina

Ja vielä kerran on ihailtava Juudaksenpuun väritystä ennen talven tuloa. 

Tämä kesä toi jotain uutta. Kuten kaikki kesät.

 

Vaikka vielä ollaan oikeastaan kesän ja syksyn liitoskohdassa, pioni kukkii kultahumalan kurittamana

Kesä toi tietoa. Glyfosaatti (tavallisimmat rikkaruohotorjunta-aineet, esimerkiksi Roundup) aiheuttavat syöpää. Arvasin. Ensi tammikuusta lähtien EU säätelee torjunta-aineiden käyttöä tiukemmin ja kauppojen hyllyiltä katoavat monet tutut torjunta-aineet (jäävät tosin ammattilaiskäyttöön valvotusti, valitettavasti). En tahtoisi tulevien ihmis/eläinsukupolvien kuolevan syöpään. 

Amppelit ovat olleet supermuotia. Olen ostanut tänä vuonna kaksi ja normaalisti inhoan niitä. Ensi talveksi varustaudun virkkaamalla jotain rumia viritelmiä kuistille (jossa on vielä ihanan väljää ennenkuin talvettavat kasvit täyttävät koko tilan). Koristekirsikka Kanzan kasvoi reippaasti ja on ensimmäistä kertaa minua pidempi.

En ole hyötyviljelijöiden aatelia, mutta kasvihuoneesta ja kasvilavasta ollaan syöty omaa tuotantoa kesän mittaan. Basilika kukkii kauniisti. Porkkanat kerään kohta pois, kasvatan niitä siis isossa sinkkisammiossa kasvihuoneessa, toimii ihan hyvin. Kelloköynnös on sen sijaan miltei valloittanut kasvihuoneen. Ja puutarhani on laajentunut läheisen pikkumetsän laitaan, huomasin juuri. Kuskaamme naapurin kanssa lehtimoskan aina sinne kaupungin rytömaille (ei tietenkään saisi) ja kasvien siemeniä kulkeutuu mukana. Siellä kukivat alkukesästä valkovuokkojen seassa moni kasveistani ja nyt syksyllä valkoista syysleimua.

Taimistoillakin kävin. Syyssipulit olivat tulleet, rakastan sitä pistävää tuoksua joka leijuu paljujen äärellä. En ostanut, tilasin sipulit ensimmäistä kertaa Hollannista. Valitsin vain pieniä ja halpoja sipulikukkia ja jouluksi tasetteja. Kuvassa on jotain mitä odottaa vielä; Jalokello Fuji Pink, sitä kutsutaan englanniksi nimellä Balloon flower (ilmapallokukkanen), sen ymmärtää hyvin kun katsoo pullistunutta nuppua.