Ruusupolku

50 vuotta vanhat liuskekivet ja polulle pudonneet ruusun terälehdet johdattavat pihakierrokselle...

Ensin myin hyvää halvalla kirpputorilla (kuten kuuluukin) ja sijoitin osan rahoista syyshortensia vanilla fraiseen ja muutamaan perennaan. Hyvän päivän tunnusmerkit. Nyt sytyttelen kynttilöitä ja hiippailen katsomassa kukkia hämärässä. 

Kamera on rikki. Se ei ole uutta, ennestään kulunut ja halpa, mutta kelpo. Nyt ruudusta ei näy miltei mitään, mutta kuvaan silti. Kuvittelen näkymän ja näppään. Minä joka tartuin ensi kertaa kameraan hetki sitten olen ihastunut kuvauksen hauskuuteen. Mutta kuvat onnistuvat vain jos sisäinen tunne on oikea, miten outoa, En anna kameraongelmien sotkea, otan jatkossa summamutikassa kuvia, teillä ehkä kestämistä enemmän. Päärynät kasvavat ja saavat enemmän väriä, pian on ensihaukkaisun aika.

Sisäänkäyntirinteiden luona on nuijasota käynnissä, hiljalleen Siperianpallo-ohdake sinistyy, on rehevöitynyt vuosien varrella yhdestä taimesta kunnon puskaksi piikkinuijia. Tavallaan ruma, mutta kuitenkin aika makea. 

Mustavadelma Loch Nessin ekat marjat, miten jännittävää. Vielä ruukussaan olleet ainoat pensasmustikat päätyivät tänään lintujen suihin.Metsämansikkakausi kylläkin jatkuu. 

Tänä kesänä Pilarikataja on kasvanut monta senttiä, tahdon siitä ison ja tuuhean. Kesälomaostos vuodelta 2011, 

Ihanat Syysleimut jotka muuttuvat vuosi vuodelta tärkeämmiksi ja havittelen niitä aina lisää, en tajua miksi. Minulla on niin monta jo. Taimikaupoilla arastelen ja jarruttelen, onneksi. Lapsuusvuosilta muistan pimenevät syysillat ja syysleimut ikkunan alla, pelkäsin niiden varjoja. Nykyinen talo on onneksi kuin linnoitus, korkea ja mielikuvitusuhkakuvien ulottumattomissa. 

Kissankelloja löysin Everististä -kuivasta penkereestä. Muurahaiset temmeltävät  maassa joka on oudon kuparinpunaista, mutta ketokukat tykkäävät

Hong Kongin ihanat halpisperennat, my choice...väenvängällä kokeilen angervoja, en vielä tiedä miten ja minne

Illalla kahdeksan aikaan valo kääntyy kauniisti pienoislehtoon ja paraatipenkin loppupäähän, vangitsen sen viime säteet keittiön ikkunassa roikkuen jos en ehdi ulos. Testaan vaniljavadelmahortensian sopivuutta paraatipenkin keskiöön, jossa maa on kosteinta. Siirsin viereen Endless summer -hortensian taannoin ja se on kasvanut paljon lyhyessä ajassa

Iltavalo värjää jopa kuunliljat kauniiksi, jonain kauniita päivänä korvaan nämä jollain muulla. Mutta nyt ei ole vielä se päivä.

Elokuussa nautin eniten puutarhan kukista sisätiloissa kynttilän valossa (mieluiten kellukynttilöiden hehkussa), tänään poimin Harsokukkia ihailtavaksi.