Puutarhajuttuja perjantaille

Puutarhan jos voisi myös säilöä, pakastaa ja hillota. Tuoksut vakuumipakata. Toin sisälle kukkia sateesta kuivumaan ripustimeen. Pieni kesä kuistilla. Sinne siirtyy iso osa puutarhaaelämää pian. Mietin miten voisi taas viheriöittää sisätiloja talven ajaksi hippusen lisää.

Puutarhan anti voi olla muutakin kuin syötävää tai juotavaa. Tuoksumuistoja, hetkiä ja kuivakukkia. Minusta tuntuu, että puutarhani antaa takaisin kaiken sen rakkauden minkä sinne vuodatan.

Ostin Ikeasta kaksi rumahkoa amppelia (halpaa, 5 euroa kpl) kuistille, en hoksannut kuvata, mutta näkyy tässä oikealla vähän. Toinen on varattuna Keijunmekolle ja toinen Kelloköynnökselle. Ilmoja ja säätietoja on pian tarkkailtava tiivisti jotta ehtii pelastaa sisälle pelargonit sun muut. Aika menee niin nopeasti, kun selän kääntää ehtii pakkaset tulla. 

Koska puutarhaton kausi lähestyy on tulilla uusi tapettiprojekti. Varmasti jotain lehtevää/kukkaisaa makuuhuoneeseen -sopivaa tapettia ei ole vielä löytynyt - mutta sain tapetoinnin syntymäpäivälahjaksi. Aion seikkailla tapettiviidakossa ja kun se oikea löytyy, sen tietää.... Täytyy tuoda puutarha sisään kaikella tapaa.

Tälläisen kanervan ostin Havucallunan nimellä, toden totta näyttää aivan havulta, ihana syvänvihreä väri

Kesäkylvöt siirsin maahan, kasvihuoneessa kasvatetut. Valkoinen Myskimalva oli helppo kasvatettava, nuppuja jo tekee

Maariankelloja tuli samasta paljusta vähän liikaa, mutta laitoin ne nyt kaikki kuitenkin paraatipenkkiin ensi kesää odottamaan

Syyssateet ovat kai sitten alkaneet. Ja syksy on ehkä eniten pienten projektien aikaa. Keväällä kaikki on niin uutta ja kiinnostavaa, mutta syksyllä lakastumisen alkaessa alkaa tehdä mieli luoda uutta. Paraatipenkin uudistus etenee aina kaistaleittain, jokin alue aina vuosittain. Olen hidas muutoksissa. Nyt lähtee pois ruohosipulit ja tilalle saan jotain kaunista. Ehkä syysalesta vielä löytyy...tai sitten keväänä. Tyhjässä kohdassa on nyt kaksi pientä kellokukkaa ( Italiankello ja Kääpiökello, molemmat vaaleansinisiä) ja tupas Pikkuhietaliljaa (hetken aikaa mietin, että muuttuiko tässä mikään, liljan lehdet muistuttavat niin paljon ruohosipulia).

Niiden vierellä Lemmikkien siementaimet kukkivat vaikka on jo miltei syyskuu

Aika hurmaava on Giardina -köynnösruusu, laitan vielä kuvan kun avautuu täysin. Hyvin kerrottu, terälehtiä on monessa kerroksessa. 

Pidän sateesta, menen silloin mielelläni kävelylle ja kaivelen puutarhassa itseni multaiseksi, ei haittaa vaikka kastuu. Ajatukset juoksevat kuin unelma pisaroiden hakatessa kalloa. Sisään on mukava tulla ja tunnelmoida kynttilän valossa. Pihan perällä salaisessa lehdossa Tammenlehtihortensia on kasvanut, ostin sen keväällä. Kukkinut ei ole, taimistolla huomasin sen kaverien kukkivan...eh, olisi ehkä kannattanut ostaa kukkivana.

Omia omenia ei vieläkään, nyyh...koristeomenoita kyllä. 

Kuunliljapenkereen pionitukiin olen kietonut koristeomenan yhden ylipitkän oksan. Tulee sellainen säleikköpuutunnelma.

Syksyä on ilmassa. Rusokirsikan ensimmäinen punainen oksa.

Pergolassa tuoksuu jo Katsura. Tänä vuonna aikaisin. Vain tälläiset jo lakastuneet ja vähän ruskistuneet lehdet tuoksuvat. Eri lähteissä tuoksua kuvataan leiväksi, piparkakuiksi, imeläksi...minusta tuoksu on kuitenkin hattaran. Linnanmäki tulee mieleen joka kerta. 

Sisälle voi vielä tuoda kimppuja puutarhasta. Ruusuja, hortensioita...

syysleimuja, tuoksuherneitä. Pakastimesta löysin hernepussin alta vanhan pihlajanmarjatertun jonka talletin jäälyhtyjä varten. Tänä syksynä jätän kyllä pakastimen rauhaan.