Istutusta kaatosateessa

Aito puutarhahullu istuttelee myös vesisateessa, eikö? Kun olin kerran päättänyt tehdä pihahommia niin niitä myös tein rankkasateessa. Siirtelin kasveja ja istutin kaksi uutta kärhöä, jotka olivat supertarjouksessa Kukkatalossa (5 euroa kappale). Pientä puutarhakierrosta tein ja kuvasin. Täällä jatkuu todellinen rankkasade aina vaan. Kaikkialla tulvii.

Eräs lempipensaistani, Kameliajasmike kukkii. Sen kukat ovat kauniita, valkoisia ja kerrottuja. Saman tyylisiä lajikkeita on paljon, minulla on toinen, jonka nimi on Minnesota snowflake, se ei ole vielä kukkinut, kasvaa salaisessa lehdossa. Jasmikkeet ovat muutoin vähän tylsännäköisiä pensaita ja niitä pitää leikata ahkerasti juuresta tai muuttuvat risukasoiksi, mutta tuo kukinta on ihana. Pikkujasmikkeessa on paras tuoksu: se on metsämansikan. Kaikki jasmikkeeni olen ostanut Pirilän kukkatalosta, joissa näiden hinnat ovat olleet 5.90. Järisyttävän edullinen hinta pensaasta.

Kupariheisiagervolla on suloiset kukat: herkät vaaleanpuna-valkoiset

Kaariportti on kasvamassa umpeen Marjatuomipihlajoista ja alppikärhöstä. Rakastan tätä fiilistä kun luonto ottaa vallan. Se vie ja minä vikisen.

Kivikon kulmalta on miltei kätketty näkymä pergolaan, vasemmalla keltalehtinen Pallovaahtera, edessä punalehtinen Japaninvaahtera ja riippapuu on Riippahernepuu. Hopeiset ovat neilikkaa.

Tässä uusi kärhö: heräteostoslajike alppikärhö Lemon dream, kukkien pitäisi olla kerrottuja ja keltaisia. Istutin sen ruusupömpeliin sillä ajatuksella, että näyttäisi hienolta yksinkertaisen Punalehtiruusun kanssa. Jonain päivänä sen ehkä näkee. Toinen kärhö, jonka ostin oli Lumikärhö, istutin sen jo pergolaan

Ekaa kertaa omenoita meille? Amorosan (kääpiöpuu kasvihuoneen kulmalla) kaksi omenaa. Ihanaa, ihanaa. On tässä saanut jo vuosia odotella.

Pojan valitsema Devoe -päärynäpuu on myös hengissä (tuo mitatön keppi verkotettuna keskellä)

Jo vanhempi Aunen päärynä tekee taas päärynöitä, jipii

Munstead wood-ruusun nuppu. Odotan kovasti sen kukintaa, niin kuin muidenkin ruusujen (joita ei ole paljon, mutta ihan riittävästi). Akileijat ovat kuihtuneet tältä vuodelta, se vähän surettaa.

Vitipensas on rehevöitynyt sekin hieman, ei kukkinut tänä keväänä ainakaan niin, että olisin huomannut. On niin pieni, että sitä tuskin huomaa. Kasvaa ihan kiven vieressä. Tätä kutsutaan siis valkoiseksi onnenpensaaksi, kukinnot ovat saman näköisiä. Mustilan arboretumista ostettu.

Viime kesänä siirtämäni,  viiden kituvuoden piinaama, sisäänkäynnin rutikuivassa penkissä kasvanut Endless summer-hortensia on puolet rehevämpi paraatipenkissä. Kukkinut on kerran, pari. Saapa nähdä miten tänä vuonna. Se lannoitehomma on kompastuskiveni, 8 vuotta on mennyt lannoittamatta, välillä käy mielessä, että pitäisikö...

Paraatipenkin loppupäästä löysin yhden aleoston vuosien takaa jonka olen tyystin unohtanut. Tämän pitäisi olla pinkki pallohortensia Pink Annabelle. Siinä ainakin on kukkanuppu. Ja kun tätä katselin niin tajusin, ettei tammenlehtihortensiaa löydy mistään. Nyyh, se taitaa olla menehtynyt. Kaikkea ei vaan voi saada (miksei...).

Kun pionit kukkivat niin varmimmin sataa. Niin on joka vuosi. Tänä vuonna eivät onneksi ehtineet vielä kukkaan. Toivottavasti saamme juhannuskukkia.

Kellokuusamalla on erittäin hieno lehdistö, olen tykästynyt tähän valtavasti. Kukintaa varmaan joutuu odottamaan joitain vuosia. Niin on miltei kaikkien kasvieni suhteen, olen huomannut. Odotuttavat itseään.

Varjoliljat kukkivat leikkimökin luona. Tämä yksilö on peräisin entiseltä työkaverilta jostain maalta. Ihana on. 

Kivipolku pergolalle on liukas kuin mikä, pari kertaa tässä jo kompuroin. Oikealla on ollut köynnösruusupenkkini, nyt ne näyttävät hieman huonoilta, ehkä pari vain on hengissä enää. Vasemmalla on rivi aikanaan jaettuja ja tähän istutettuja kuunliljoja, jotka piru vie pitäisi taas jakaa. 

Ruosteviini on muodostanut katon osaan pergolaa. Ihana köynnös! 

Verihanhikki pitää sadetta ruusunlehden alla, kuin sateenvarjo olisi yllä

Joskus siemenestä kylvämäni Loistotädyke on taivaansininen; siemenpussi on jo aikaa sitten kadonnut, mutta kukka jatkaa leviämistään kauhurinteeseen

Nyt kiikutan kaikki sisäkasvit vuorotellen ulos kesäsateeseen. Pölyt huuhtoutuvat pois niiden talven väsyttämiltä lehdiltä. Itsellä on vähän sama olo seistyäni puoli päivää futiskentän laidalla katsomassa kun pallo lentää tuulen mukana ja juniorit potkivat palloja vesilätäköistä. Urheilua on kyllä mukavampi katsoa telkkarista.