Kuvia viikon varrelta - ennen tulvintaa

Clematis Fascinationin nuput ovat tosi tummia, miltei mustia

Tästä piti tulla kiva yhdistelmä: William Guinness -akileijoja, Unelmatädykkeitä ja vaaleankeltaisia Iriksiä. Noh, Guinnessit eivät ihan ehtineet ajoissa. Puutarhassa on niin paljon sekavia yhdistelmiä ja värisotkuja tällä hetkellä, se on keyvttä hupia itselle.

Black Tulip-magnolia on elossa, vaikka ylin latva taitaa olla jäätynyt. Nyt täytyisi enää selvittää miten ja koska näitä leikataan.

Musta Rudolf-koristeomena on sievä, erityisplussaa näistä liuskottaisista lehdistä, jotka ovat hyvin punaisia. Kasvaa penkin takaosassa niin etten ole edes muistanut sen olemassaoloa, on niin nuori vielä. Elämä edessäpäin  (toivottavasti).

Syysesikko Primula capitata mooreana kukkii (en oikeastaan tajua miksi tätä kutsutaan syysesikoksi kun kerran jo kesällä kukkii)

Odottelen jo kovasti hortensioiden kukinta-aikaa, tässä pallohortensia jo muodostamassa täydellisen pörhelöitä nuppujaan. Pallohortensia on ainakin oma hortensialempparini aikaisen kukinnan vuoksi.

Paraatipenkin keskivaiheilla on kukintataukoa, tässä kohdassa kasvaa angervoja ja heiniä ja tuo valkoinen angervo, joka on sekin tullut itsekseen. Istutin tähän vaaleanpunaisia angervoja joskus muinoin, jotka kukkivat vain harvakseltaan. Eivät näes pidä kuivasta kovinkaan paljon.

Itseasiassa pidän paljon tästä itsekseen tulleesta kasvista, taitaa olla tuikitavallinen töyhtöangervo? Sehän on kuin pitsiä. Tätä näkee paljon maaseudulla, mutta kai se sopii tänne kaupunkipuutarhaankin.

Jasmikkeiden kukinta on heinäkuun iloja. Nuppuja näkyy jo. Tämä on Kameliajasmike, kasvihuoneen luona.

Kasvihuoneen perennakylvöjä: vasemmalla roosaa lemmikkiä ja vihdoin oikealle puolelle on ilmaantumassa jotain: kissankelloja. Pitkä itämisaika heillä.

Hemlokkikin on elpynyt, nyt on vain jäljellä enää minikokoinen havu

Perinteiset Keisarinkruunut (toiset sanoo ruskolilja, itse olen lapsena oppinut sanomaan keisarinkruunu) ovat päättäneet tulla puutarhaan ihan itse ja asettautua rutikuivaan kauhurinteeseen. Tervetuloa vaan. Viime vuonna oli vain yksi tupsahtanut itsekseen ja toinen kaveri on tullut tänä vuonna. Olin ajatellut jättää tämän kasvin hankkimatta, mutta näin tässä kävi. Kun katselin kuvaa niin tuli mieleen, että tiikerililjat olisivat tosi makeat näiden kanssa.

Pitkään kuolleelta näyttänyt Pensaspioni on (suffruticosa Chu Wu) on havahtunut: nyt vasta luin, että tämä on hirveän arkajalka, tulee menehtymään ensi talvena ellei tee jotain outoja suojaustoimenpiteitä, näin väitti pionikirja. Hui hirvitys. Tieto todellakin lisää tuskaa.

Äitini oli tehnyt meille kaksi hauskannäköistä linnunpönttöä, pitäisi keksiä hyvä paikka niille. Pihassa pyörivät oravat huolettavat. Pergolan pylväästä kuuluu taasen vimmattua päivä päivältä kovenevaa piipitystä, pian lentävät taas pesästä

Loch ness-mustavadelma on elpynyt jipii. Viime vuonna teki ensi kertaa marjoja, jotka eivät ehtineet kypsyä ennen pakkasia. Kukat olivat kyllä hyvin kauniit, vaaleanlilat.

Neilikat kukkivat, yleensä vasta heinäkuun puolella, tuoksuvat makealle

Hurjan korkeita ovat tänä vuonna Gilleniat, Perhoangervot, sisäänkäynnin luona

Kaikki kesäkukat eivät -onneksi -kuolleetkaan apulaisen lapioniskuihin. Kosmoskukkia tulossa, keltaisia.

Vartettu pikkulehtisyreeni eli syringa microphylla superba (meniköhän oikein näin ulkomuistista) toipuu sekin iloksemme. Leikkasin koko kuihtuneen kruunun pois. Joku halpakaupan jämäpuu oli tämä, mutta kauniit vaaleanpunaiset syreeninkukat

Asteritkin aloittavat. Vieläkin etsin asterilajiketta joka varmasti kukkisi syksyllä, tuntuu etten koskaan löydä sellaista. Aina ehtii talvi tulla ennenkuin asterit avaavat kukkansa. Erittäin mieluusti ottaisin lajikevinkkejä vastaan, olisi mukava saada syksyllä kukkiva asteri puutarhaan.

Apua. Hukumme veteen. Puutarha kylpee ja kylpee. Viime yönä oli hurauttanut sademittarin täyteen ja sade piiskaa yhä rajuna. Nyt kömmin peittojen alle ja luen hetken puutarhakirjaa sateen rummuttaessa peltikattoa.