Hetkiä puutarhasta

Onnea on viikonloppu ja kaksi päivää puutarhan kanssa. Eroahdistus oli jo ehtinyt mennä pahaksi viikon mittaan. Alkuviikosta sain jo pari mieltä kaihertanutta kasvia vaihtamaan paikkaansa. Oli kunnon kitkentäviikonloppu, ystävänikin kiiruhti apuun. Kuvassa on akileija Ruby port, viime kesän siemenkylvöistä

Kasvihuoneen luona neilikan tuoksua...

Ja vielä syreenin tuoksua kun myöhäisemmät puistosyreenit ja Paliblin -pikkusyreeni kukkivat

Kamera vetelee viimeisiään, pahoittelen naarmuisen linssin riipimiä ja hieman kärsimättömän ihmisen ottamia kuvia. Minulla ei ole enää minkäänlaista rimakauhua tämän blogin suhteen, kirjoittelen tänne mitä vain ja kuvatkin ovat niin ja näin, se ei varmasti ole lukijalle aina niin iloinen asia.

Ruusupömpeli on peittymässä kasvustoon

Ideoita eri ruusupuskista sen ympäristöön pyörii päässä jonottamassa

Pömpelin vieressä Laikkukirjokanukka kukkii

Raskainta puutarhuroinnissa on kun teen kaiken mielestäsi oikein ja istutat kasvin hyvään paikkaan, käytät tunteja sen ihailuun ja hoitamiseen ja sitten se menee ja kuolee. Jäljelle jää vain epäonnistumisen tunne.

Miksiköhän joudun jatkuvasti kirjautumaan lukijaksi uudelleen samoihin blogeihin, joihin olen jo aiemmin liittynyt bloggerissa? Voikohan blogin omistaja heittää minut pihalle, hih vai eikö sittenkään hah?  Eli jos huomaatte minun katoavan lukijoistanne niin en ole todellakaan eronnut yhdestäkään blogista omaehtoisesti. Kauhean monimutkaista. Yritin noita asetuksiani tiirailla, mutten löydä mitään kummaa niistä. Ja tietääkö joku miten tuonne google-puolelle saisi vastattua kommentteihin? Tumpelo kysyy. En saanut nyt vastattua edellisen kirjoituksen kommentteihinkaan vaan meni toistuvasti jumiin. Yritän huomenna uudelleen.

Missä muuten sormustinkukat mahtavat olla tänä vuonna? Ruusukkeita löytyy, mutta ei kukkavanoja. Vaikka ovat kaksivuotisia niin yleensä ovat kyllä kukkineet vuosittain. Kaipaan niitä kovasti.

Pergolassa pilvet vaihtavat väriä ja seilaavat ohi, tuulenpuuskat vavisuttavat puita ja pylväistä kuuluu suloista piipitystä, poikaset siellä kasvavat.

Meidän sähkölangalla istuu metsäkyyhkyset, jättävät tuollaisen ihmismäisen hajuraon usein toisiinsa

Tämä on kaikenkaikkiaan hyvin onnellista aikaa kun puutarhasta voi poimia niin paljon kukkia kuin sielu sietää.

¨

Rusokirsikka on tehnyt kirsikoita

Samoin Kuriilienkirsikka, nämä eivät ovat ole varmaan kovin hyviä. Oikeat kirsikkapuut eivät tietenkään onnistu tekemään satoa vaan ovat täynnä kaiken maailman järsiviä hyönteisiä. Mistä muuten tietää olevansa puutarhaihminen? Kun päivän päätteeksi rintsikoista löytyy oksia ja neulasia ja tukkasi on täynnä kuolleita ötököitä.

Ystävän kanssa joimme kuohuvaa kitkennän ja leikkelyn lomassa, kaverin hyvästä asiakaspalvelusta saamastaan palkintoputelista. Enimmäkseen kyllä kuulee puhetta huonosta asiakaspalvelusta.

Poimulehtiä & Orion-kurjenpolvia, perinteinen näkymä. Tänä vuonna on taas kaivettava Poimulehteä pois. Minulle voi ilmoittautua jos tarvitsee verikurjenpolvea tai poimulehteä...

Roaltyakin joku käpristää, mutta se on silti kauniin tummanpuhuva

Saniaisia & Mahoniaa

Alkaa olla hyvin väsynyt olo. Töissä väki vähenee ja tahti kiihtyy ja (mini)lomaan on vielä neljä viikkoa. Seuraava iso odotuksen kohde on juhannus ja kolmen päivän vapaa. Niin ja pionien & ruusujen kukinta.

Tämä kohta on "maalausyritelmä", nyt siinä on vihreää ja valkoista ja ihan vähän keltaista.

Lidlin pionit maljakossa lievittävät pionien kukinnan odotuksen ikävää