RAUTAYÖT

Kesäkuussa on yöpakkasia usein. Vanha kansa puhuu rautaöistä. Ensi viikolla niitä saattaa olla taas. On kyllä todella koleaa. Tunnustan tänne heti mitä olen tuhlaillut.

Nimittäin valkoisen kaarisyreenin ja valkoisen Alba Luxurians -kärhön kuolleiden edeltäjiensä tilalle. Tähän oli pientä painetta hommata jotain nopsaan kun naapurinäkymät ovat lähellä. Ystävä oli onneksi mukana makutuomarina, itselläni on välillä niin vaikea tehdä päätöksiä.

 Ruusupömpelillä on romantiikkaa. Rakastan muuten Juhannusruusun tuoksua, se on niin raikas verrattuna moneen makeanimelään hienompaan ruusuun.

Eka Nora Barlow-akileijani, niin ihana, kiitos tästä ystävälle! 

Uusi "kukkapenkki" kasvihuoneen edessä. Jaoin Iiisopin tuhanneksi pikkupalaksi tuohon edustalle. Keskellä kasvaa Ruusupioni ja sen alle laitoin siemenkylvöistä jo jonkin verran kasvaneet Sinipellavat. Kylvin niitä lisää kasvihuoneeseen. Huomaan, että meillä on kaikki aina vähän romuromanttisesti rempallaan, mutta kumma kyllä se ei haittaa tällä hetkellä ollenkaan. Olen kai löytänyt sisäisen hippini.

Ilahduin ja kauhistuin kun löysin pienestä puutarhastani uuden istutusalueen...kasvihuoneen takana olevan pläntin, jossa ei kasva muuta kuin rikkaruohoja. Männyn alla on kuivaa. Tästä haaveilen varmaankin ensi talven pitkinä tylsinä odotuksen hetkinä. Tuossa Männyn juurella on muuten hengissä Kelasköynnös. En olisi uskonut, en muistanut kastella sitä kertaakaan, en edes silloin kun istutin. Reppana.

Samalla pihakierroksella keksin, että voisin jatkaa pionipenkkiä koko matkalta kuunliljapenkereeseen. Miten pelottavan kutkuttava ajatus. En ole vielä päässyt yli siitä sivu suun menneestä tillipionista. 

Kukkakaupassa repsahdin kahteen kesäkukkaan, suloinen Peikonkakkara (päivänkakkaran luonnollisempi versio) ja morsiusharso. Niittykukkatunnelmaa sisäänkäynnin luokse. Maasta kaivoin ruukkuun vielä yhden vaaleanpunaisen mansikan taimen. 

Kuistilla istun huonekuusen alla ja haaveilen jo syksyn kukkasipuleista

Punainen Mårbacka kukkii ihanasti

Samoin kuin perintöpelargoni (roosa) ja valkokukkainen Kronprinsesse Mary -pelargoni. 

Nyt en päästä itseäni taimistolle hetkeen. Olen kiukkuinen itselleni tuhluroinnista. En, vaikka takaraivossa kolkuttavat pionit ja ruusut. Pitää varmaan sulkeutua häkkiin ja heittää avain pois.