Syyskuun lämpö

Viikonloppuna olin surullinen siitä, että talvi on tulossa. Yritän hyväksyä sen urheasti, vaikka kaipaan jo yhteiseloa puutarhan kanssa. Nautiskelen uusista väreistä, puutarha on taas ihan eri näköinen. Sirotuomipihlaja on herkkä punaisena.

Rusokirsikka alkaa hiljalleen saada sille ominaista syyspunaa. Monessa muussa paikassa se on jo aivan kirkuvanpunainen, mutta minulla vasta latvoissa väriä. Syksy on fantastisen lämmin ja kaunis, syyskuu

 

Syysmyrkkylilja Rosy Dawn muutti sekin hieman väriä. Niin söpö.

 

Toinen Sirotuomipihlajoista, se uusi Ballerina on sekin leiskauttanut kunnon värityksen

Kivikkoon satelee taivaalta koivunlehtiä, Japaninverivaahteran, Sammalleimujen ja Neilikan päälle. Pienokainen Happomarjakin siellä piilottelee. Keväällä sitten keräilen lehdet pois. Ylipäätään ajattelin tänä syksynä jättää suurimman osan lehdistä vain maatumaan.

Mantelikirsikka on saanut lähes vaaleanpunaisen syysvärin

 

Hortensioilla lehtienkärjet punertuu (endless summer), taustalla Pallohortensia kuihtuu kauniisti

Puut ja arimmat pensaat verkotin loppuun viikonloppuna, voi jo huokaista. Ruusumanteli siellä pienenä ison suojuksen alla kyyryssä

Lamoherukka punertuu

Puistosyreeneistä tulee läpikuultavia talvea vasten. Kuljen niiden alla kuin satumaassa

 

Pihan perällä Korallikanukalla joka toinen vihreä joka toinen punainen -metodi

Pergolassa voi ihmetellä punaisen lehtikaton alla jouluvaloja (amurinviini)

Paviljongissa kukkaan eivät ehtineet keväällä kylvetyt Ruusunätkelmät (=monivuotinen tuoksuherne). Ensi vuonna sitten. Zilga-viiniköynnös elpyi hitaasti kovasta talvesta kesän mittaan.

Alkukesästä yhdestä taimesta riviksi jaettu valkoinen Iisoppi juurtui hyvin ja nyt kukkii. Aidanne on minikukkapenkkiä varten, sen sisässä kasvaa ruusupioni ja nyt tuikin sinne sipulikukkia, syksyllä kukkivia krookuksia ja keväällä kukkivia krookuksia myös. Miten unelmoinkaan jo tuon ruusupionin kukkimisesta 

 

Muutama pörriäinen näkyi vielä Syyskimikin kukinnossa imemässä mettä

Keijunkukat ovat erivärisiä kuin ennen: vihertäviä sävyjä löytyy

 

Ei voi mitään, elämä siirtyy yhä enemmän sisätiloihin pikkuhiljaa. Kuistilla pieni hopeahavu antaa hopeanälkään tyydytystä

 

Minusta tämä on kaunein pelargonini: valkovihertäväkukkainen Kronprinsesse Mary

 

Kuistilla alkaa olemaan tungosta kun olen kiikuttanut kasveja ulkoa sisälle, on pelargoneja, amarylliksiä ja vanhus purppurainen Oxalis, Käenkaali

 

Viimejouluinen ostos Hopeapinja (oikealla) on kasvanut kesällä paljon, on ihanan utuinen ja hopeinen. Oikealla on hopeaa myös: Eucalyptus

Soraan laittelin jo Tasettien (narsissien) sipuleja kasvamaan. Nyt on jotain odotettavaa.