Syysvuokot, keijunkukat ja havut -syyskuu

Syyskuu alkoi.

Kaipaan ruostetta ja lämpimiä värejä

Oranssia ja lyhtyjä, nyt kun ulkona on harmaata ja tuulee

Ruukkuniitty voi vielä hyvin ja hortensiakin, mitä näille tekisi talvella, roudaisiko kellariin ehkä. Jäi se pöytäkin sitten maalaamatta. Koko elokuunkin satoi.

Jotain kauniita kasveja on vielä, Royalty -omppu ja Purppurapunalatva

syysistutuksissa Tupsulaventeli (poistohinnalla löysin) ja Hopeatammia (halpa ja hyvä)

Tykkään yhdistää keijunkukkaa ja syysvuokkoa, toisella hieman pistävämpi lehtimuoto kuin toisella, mutta jotain samaa henkeä niissä on. Kummatkin ovat lempiperennojani.

Kesäaksentteja löytyy pikkuisen vielä: jotkut aloittavat toista kukintaansa (Tuoksuköynnöskuusama)

Viime tai toissavuonna parjasin saniaista siitä, ettei se punastu. Tänä vuonna varret ovat tehneet sille kunniaa - Lady in red -saniainen (Soreahiirenporras) varjopenkissä.

Rakastan syysvuokkoja. Sekä niiden ollessa hopeisessa nuppuvaiheessa kuin myös huojuessa syystuulissa ylväinä ja kauniina. Tässä rykelmässä on eri lajikkeita, joiden nimet ovat vuosien saatossa vaipuneet unholaan. Tahdon erityisesti kerätä näitä todella myöhään kukkivia lajeja, nautin niistä eniten kun on enää vähän kukkivaa.

Tämä ei ole kukkinut moneen vuoteen, mutta yhtäkkiä palasi. Lajikkeesta en ole enää varma. Olisiko September charm tai Serenade, vaiko sittenkin Pamina? Pitää rapisuttaa muistiinpanoja.

Hopeasyysvuokko on väritykseltään utuisempi

Ja valkoinen Honorine Jobert on vieläkin nupulla. Luin muuten juuri puutarhakirjasta, ettei syysvuokkoja pitäisi koskaan istuttaa syksyllä, koska niiden juurtumiseen menee kauan aikaa ja sitten talvi vie ne helposti. Minusta näitä ei juurikaan näy taimistoilla keväällä.

Silver scrolls -keijunkukka tyydyttää hopeannälkää paraatipenkissä

Jalokello Fuji Pink on uskollinen, se on ollut minulla ainakin 6 vuotta ja kukkii aina syyskuun puolella kun syysleimut alkavat olla ohitse

Syysmyrkkylilja (album) jatkaa kukintaansa. Vaikka yksittäinen sipuli on kallis (7-8 euroa kipale) tulee siitä jatkuvasti näin monta kukkaa, kukkii pitkään. Jotenkin en malttaisi nyt odottaa näitä, muutama vielä piilottelee maan uumenissa. Kerrottu Waterlily ja kerrottu alba plena, valkoinen. Ne ovat selvästi myöhäisempiä kuin tämä lajike.

Kuistilla tuoksuherneet levittävät imelää tuoksuaan, poimin niitä yhä maljakkoon, aina heinäkuusta asti.

En ole vielä päässyt ylitse hopeakuumeesta, katse hakeutuu kuumeisesti kohti hopeaa. Kartiohopeakuusi Sanders blue on yksi näistä kauniista hopeisista, se on sadekesän mittaan saanut ylleen uuden hopeakerroksen vaikka piilottelee vähäsen isojen perennojen keskellä

Tässä taannoin repsahdin jälleen hopeaan, jonka istutin sisääntuloväylän luo, jossa kasvaa ennestään muutama hopeainen kataja. Kyseessä on Hernesypressi Chamaecypres Baby blue. Sen ympärillä on kaksi muuta hopeista havua ovat Juniperus Meyerii.

Uusi Summer Wine  -Heisiangervo on kaunis, kauhurinteessä. Nyt on kiva kotiutua kun on tälläinen tumma ja kaunis puska vastassa. Kuljeskeluiltani nyppäsin juurineen (ihme kun onnistui) sille kaveriksi muutaman hennon lilan värisiä rölliköitä

Jotkut ovat matkalla sisään tuvan lämpöön, toiset eivät selvinneet kesäsateista

Pian kaikki kaunis on ohitse ja luonto vaipuu uneen. Se tuntuu raskaalta, mutta kaipa se on välttämätöntä myös. Maailma vain nyt makaa niin. Aamuisin nukuttaa jo enemmän kuin kesällä, pimeys on laskeutumassa. Tulin rautakaupasta ulos jatkojohdot ja ajastimet kainalossa, pian virittelen kaamosvaloja puutarhan täyteen. Odottelen vimmaisena sipuleja saapuvaksi, tahdon saada istutusurakan hoidettua ennen talvikoomaa. Sitten voin haaveilla kukkivasta keväästä, mehiläisistä pörräämässä kukissa jälleen. Miltäköhän puutarha näyttää ensi keväänä? Joskus on lähes vaikeaa hyväksyä muutos, puutarha ei välttämättä  näytä samalta kuin vuonna 2011 tai eilen.