Voi ei, talvi!

Suuresti inhoamani talvi on alkanut. Osasin kyllä jo odotella pakkasia, yleensä ne tulevat pomminvarmasti tällä tai jo usein edeltävällä viikolla, mutta on tässä taas totuttelemista. Aamulla kun lähdin töihin oli rapsakat -5 astetta. Kuvailin heti kun pääsin kotiin, silloinkin oli vielä kylmää.  Helsingissä on ollut syyslomaviikko, keskusta on kihissyt lapsia (harvinainen näky), olen kaihoten katsellut lomalaisia. Minulla on vain yksi päivä lomaa huomenna, josta kylläkin iloitsen tolkuttomasti. Jospa näkisi puutarhan aamusella ihastella. Tein kotihommat juuri riuskasti, ajattelin pitää uudenlaisen vapaapäivän (=en tee mitään hyödyllistä). Vien kersat vaikka mäkkäriin, mutta lieden äärellä en aio seistä. Olen löytänyt sellaisen hyvän metodin, että aina jos meinaan katkeroitua/heittää marttyyrivaihteelle/pinnaa kiristää liikaa, pidän hemmottelu/luksushetken ja lopetan perusraatamisen hetkeksi. Se toimii hyvin, sellaisen session jälkeen perheellä on taas ihan okei mutsi eikä mikään karjahteleva hyeena!

Lannistumattomat orvokit ostin helmikuussa, ovat kukkineet mukisematta siitä asti ilman mitään alasleikkauksiakaan, sitä ilon määrää minkä kukat tuottavat vain olemalla olemassa

Japaninvaahteran lakastunutta kauneutta ihastelen, tiputtelee hiljalleen kirkkaanpunaisia lehtiään kivikossa

Tässä uusi Japaninvaahtera, tämä on kolmas japsivaahterani, viikko sitten istutettu. Mitähän tälle nyt sitten tapahtuu talvella?

Jättikoivu on täysin kalju nyt, viikonloppuna voi tehdä loppuharavoinnin

Myrkkylija oli onneksi ehtinyt kukkia hyvin pitkään (kuukauden-pari), nyt se on hieman kaput

Lannistumattomat syyskrookukset kukkivat ja nousevat kohmeisesta mullasta

Hieman erivärisinä ja eri paikoista, eri lajikkeita ovat

Pikkujasmike on suojassa salaisessa lehdossa, lehdet napakasti vielä kiinni rungossa

Tämä valkoinen sipulikukka taitaa olla se kadoksissa ollut kerrottu valkoinen myrkkylilja

Surullisen kaunis näky on Laikkukirjokanukka, jalkojensa juurella kielojen punaisia hedelmiä

Hetken kullankeltaisuus, monen kuukauden kaljuus edessä syreeneillä (nyyh)

Heisiangervo Summerwine on ollut ilopilleri tämän syksyn

Salaisessa lehdossa vielä Kellokuusamakin hehkuu. Sen juurille tuikin tänä iltana vielä valkoisia kevätähtiä, se oli aivan hirveän vaikeaa, maa oli kovaa kuin kivi

Kaunis punerrus on Lilafee -tarhavarjohiipalla, joka kasvaa Katsuran jaloissa (se ravisti jo lehtensä irti)

Sen ystävä, valkokukkainen Niveum on kauniin kirjava syysväriltään, marmorimainen

Unikko on säästynyt suojaisessa pergolassa pakkaselta

samassa paikassa vielä keväinen kaunotar Helmipensaskin vihreänä

Ja varjopenkistä löysin Jouluruusun nuppuja, tulin mielettömän iloiseksi! Jouluhan on kohta, hyvä kun tajusivat sen

Ystäväni Mustarastas mutusteli Dolgon omenaa