Blogista

Nyt alkoivat koleat yöt ja viileät aamut talossa. Aika kaivaa villaista ylle.

Koristeomenoiden lehdet ovat lähes poissa

Pitämyskoivussamme on vielä aika paljon lehtiä jäljellä (se kasvaa metrin päässä talon seinästä ja on yli satavuotias). Ehkä tuulet puhaltavat ne viikon mittaan pois ja ensi viikonloppuna voisi jo haravoida. Tammen vuoro tulee sitten paljon myöhemmin.

Puutarhassa on viimeisten kukkijoiden aika ja se jos mikä on haikeaa. Ensimmäinen pakkasyö tulee ja rusentaa ne.

Syysmyrkkylilja Waterlily on tehnyt tänä vuonna 8 jättimäistä kukkaa (aiemmin vain 4, yhdestä sipulista siis). Se on hyvin kaunis. Ja sillä tapaa jännittävä, että näyttää auringossa erilaiselta kuin varjossa...

...puolipilvisenä päivänä saa kylmänkalpean sävyn.

Agrippinum on se pilkullinen myrkkylilja, kaunis sekin

Ja Rosy Dawn. Syyskrookukset ja Myrkkyliljat voi sekoittaa toisiinsa (ei omassa puutarhassani kuitenkaan. syyskrookukset ovat selvästi myöhäisempiä). Luin, että myrkkyliljan emissä on 6 luottia (meniköhän nyt oikein) eli siis noita hipsukoita ja krookuksen vain 3 ja siitä ne helposti erottaisi.

Syysvuokot vielä kukkivat, kuuluvat syksyyn samaan tapaan kuin valkovuokot kevääseen ja näyttävätkin aika samalta

Maksaruohoja on ihan pikkuisen pakko olla

Tätä voisi lähes pitää kukkana, Ko-Jo-No-Mai kääpiökirsikan punerrus

Kasvihuoneen luona olen yrittänyt saada luonnonmukaisen kaariportin aikaiseksi kahdesta syreenistä. Kyllä on hidasta...oikealla on Mme Lemoine -jalosyreeni ja vasemmalla äitini lapsuudenkodin pihasta otettu valkoisen pihasyreenin pistokas

Pieni Paliblin -syreeni on suloinen keltainen leimahdus kasvihuoneen luona. Karhunvatukka vähän sitä kurittaa. Hassu ajankohta, mutta poden myös pientä syreenikuumetta.

Siksi ilahduin kun löysin K-raudan poistonurkkauksesta superhalvan syreenin, Charles Joly -jalosyreenin. Tummanlilakukkaisen. Etsin pientä kuusta, mutta sellaista halpaa ei löytynyt- Eurolla ostin myös Jouluruusun Taimiasta ja istutin sen taas salaiseen lehtoon. Järkevä olisi tietysti ostanut useamman...

Uusi syreeni päätyi taustalle paraatipenkkiin, kulmaukseen Syyskimikkien ja Nauhusten taakse

Minulla on muuten meneillään intensiivinen kuherruskuukausi blogini kanssa, joka täyttää näinä päivinä seitsemän vuotta. Ajattelin, että meille olisi tullut 7 vuoden kriisi, ehkä sen aika on vielä myöhemmin. Aloitin blogin kun muutin rivitalotontilta tänne pikkuiseen puutarhaan.  Sain ensimmäisen oman puutarhan, siltä se tuntui ja tuntuu vieläkin. Puutarhapäiväkirjaksi tämä oli tarkoitettu. Tämä on siis ihan tavallinen puutarhablogi, mutta se on minun. Puutarhanhoito on kyllä hyvä harrastus ja eikös mullassa ole hyvää tekeviä aineosia jotka pitää ihmisen onnellisena ja kytköksissä luontoon?

Blogini ei ole suosituimmasta päästä, mutta en erityisemmin kaipaa paljoa julkisuutta. Vaikka pidän kaupallisuudesta ja tavarasta paljon, tämä blogi ei ole myöskään maksettu mainostuskanava. Olen tosi tyytyväinen ja vilpittömän iloinen kun jotkut täällä käy ja olen aina rehellinen. Rehellisyys ja sielun paljastaminen tekevät ihmisestä haavoittuvan. Jos joku sivaltaa, niin se viiltää syvältä. Toivoisin kuitenkin, että ihmiset voisivat tulla tänne omana itsenään eikä kokisi paineita kommentoimiseen tai edes tänne tulemiseen. Edelleen ihmettelen usein miksi joku haluaa täällä käydä, mutta tervetulleeksi iloisena toivotan kyllä! Minusta täällä käy kivoja ihmisiä. Blogin kautta olen tutustunut moneen, joiden tuntemisesta saa rutkasti iloa & onnellisuutta elämään.

Kun aloitin blogin kirjoittamisen oli ilmassa ramppikuumetta. Se meni kuitenkin ohitse, onneksi. Välillä kyllästynyn niin omiin juttuihini ja tuntuu. että kaikki on sanottu moneen kertaan. Välillä tekisi mieli sulkea koko räppänä ja laittaa luukut kiinni. Mutta onhan elämä aika toistoa loppujenlopuksi muutenkin. Pikkuinen puutarhani on harrastus, mielihyvän lähde ja ilo. Blogi on arjen pieni ylellisyys, oma juttu. Haastetta en saanut laitettua eteenpäin, saamaton kun olen, mutta tahdon kiittää teitä, jotka käytte täällä ja kirjoittelette puutarhajuttujanne täällä netissä. Niitä on ihana lukea.