Tulevaisuuden unelmat istutetaan nyt

Koko viikon olen ahminut puutarhakirjoja. Ajatuksia on putkahdellut päähän siitä mihin suuntaan tahtoisin pikkuista puutarhaani viedä... Yöllä näin unta ensi kevään unelmista, voi se oli ihana uni! Unessa istutin syreenimajan ja jotain muutakin. Oli kurja herätä todellisuuteen haaveunesta. Aamulla jäin unelmoimaan mitä kaikkea istuttelen keväällä ja se kaikki tuntui niin kaukaiselta. Jotenkin mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin ajattelen, että elämä on tässä ja nyt. Aika voi loppua yhtäkkiä. Tulee syöpä tai jonain aamuna Mannerheimintiellä pyöräilijä ajaa kumoon, pää kopsahtaa kiveykselle rasahtaen kuin munankuori. Aamulla olin niin siipi maassa talven lähenemisestä, että muu perhe sanoi, että painu nyt jo sinne taimistolle ja vähän äkkiä. Ja niin siinä sitten tapahtui.

Kuvia Muhevaisesta:

Kääpiölännenpihta oli niin söpö hopeahavu. Se ei ollut kuitenkaan alessa ja muutenkin ostan aina havut Kukkatalosta, kun siellä on niin halpaa

Tässä kuvassa vierekkäin Siimesheisi ja Samettisumakki. Hienot syysvärit kummallakin. Katselin kaihoten kun eräs nainen kiikutti sumakin kärryynsä. Muutamia asiakkaita siellä palloili, mutta aika hiljainen on jo lokakuun puolivälin taimisto. En saanut korttini tunnuslukua näppäiltyä oikein kun sormet kohmeisina yritin. Myyjäkin valitti kylmän puraisemia sormiaan. Kaksi viikkoa ja lappu asetetaan luukulle.

Prunus Tenellaa eli Kääpiömantelia oli paljon puoleen hintaan, kaunis syysväri silläkin. Tämä siis se, joka menee nelosvyöhykkeellä asti! Ihanat roosat kirsikankukat.

Revontuliatsalea kukki taimistolla parhaillaan. Vieläkin haaveilen näistä, mutta odottelen vielä ja etsin passelia...

Liuskahopeavaahtera oli niin kaunis

Jotainhan sieltä tuli taas hankittua noin miljoonannen kerran. Sanoinkin, että autoon tarvitsisi tummennetut lasit jottei naapurit näe kuinka roudaamme taas kasan puskia kotiin kuten niin usein ennenkin. Hyvä, että kuski näkee tietä katsoa oksien välistä. Lapsetkin pienempänä valittivat kuinka kuuset pistelee takapenkillä. Minusta puiden oksien alla istuminen on vain silkkaa romantiikkaa.

Ostoksia: Taikapähkinä Hamamelis Diane (punakukkainen talvella kukkiva pensas). Ihan unelma. Nähtäväksi jää onko täällä pohjolassa koskaan niin leutoa talvea, että voisi kokea sen kukinnan ihmeen.

Ja lisäksi Happomarja Berberis atropurpurea Nana (kääpiöhappis, purppurainen). Kuvassa ylhäällä tummanpuhuvana. Istutin sen heti pallotuijan tilalle (josta en ole koskaan oikein tykännyt tässä kohdassa, eikä se tykännyt myöskään, juuret rapsahtivat irti maasta tuosta noin vaan), tuijeli lähti pihan perälle leikkimökin luo. Lumikellot ja muut sipulit vähän pyörivät esiin ja muutama sipulikin kyllä halkaistui, valitettavasti.

Aamulla tajusin, että saan sen suuresti ihailemani "berceaun" (lehtimajan), jos istutan paviljongin ympärille kasveja...ja sillä ajatuksella istutin heti uuden japsivaahteran penkin taakse (voi olla, että se vielä joskus siirtyy). Olin aina ajatellut, etten mitenkään keksi millä ilveellä lehtimajan saisin kunnes tänään tajusin, että kun kerran haaveilen salaisesta ja kätketystä puutarhasta niin miksi meillä pönöttää joka suuntaan näkyvä alaston paviljonki keskellä pihaa...tuumasta toimeen siis.

Unelmissa pidempään siintänyt Likusteri- (Ligustrum Vulgare) aidan teko sai potkun eteenpäin kun löytyi 3 likusteria puoleen hintaan. Nyt ne on jo istutettuna keinun taakse erottamaan nurmialuetta hiekkapihasta. Mies osti osan näistä puskista ja rupesi yhtäkkiä puhelemaan jotain prunus-suvun kasveista taimistolla, tuijotin epäuskoisena...nauroimme sille iloisesti

Pois alta siirtyi neljä pientä keijuangervoa, joille etsin huomenna kodin...ehkäpä kauhurinteeseen....eivät tässä koskaan viihtyneetkään. Tuleeko tästä hyvä vai ei, sitä ei voi tietää. Muutamalla likusterintaimella olisi jatkettava aidannetta ja siirrettävä ensiksi alta pois koristeomenapuu. Hyvällä suunnittelulla voisi tietysti tälläiset asiat välttää. Asiaa pohtiessani tajusin, että eijei en halua hyvää suunnittelua, en tosiaan, tahdon tehdä virheitä ja ottaa uusiksi. Ei tämä puutarhanhoito niin vakavaa ole, että aina tarvitsisi onnistua. Ajatus teki minut hyvin iloiseksi tänään.