sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Heinäkuu


Voi kiitos teille lohdutuksesta ja vertaistuesta heikolla hetkellä ♥ Se tuli tarpeeseen. 


Lainakameralla olen operoinut, mutta sitten sekin vietiin. Jouduin hetken elelemään ilman kameraa, mutta sitten osui jackpot kohdalle ja sain käytetyn kameran kirpparilta. Sitä opettelen nyt käyttämään, malli on kyllä superbasic, joten onneksi voin tarvittaessa syyttää kameraa jos kuvat ovat huonoja :) 

Kiirus olisi kahlata blogitkin läpi, en ole yhtään ehtinyt lukea ja olo on sen vuoksi ontto! Kesä on ollut kelien puolesta luokaton. Kukinta on reippaasti myöhässä sen vuoksi. Mutta heinäkuiset päivät ovat mielikuvissani aina kuumia ja aurinkoisia, niin täynnä elämää...valo on täydellinen, lämmin ja syleilevä.

Kuunliljapenger on nyt uhkeimmillaan kuunliljoja. Ovat niin tylsiä kasveja, mutta ovat kuitenin aika näppäriä kuihtuneiden sipulikukkien rumien varsien kätkijöinä. Tähän etualalle reunaan olen jatkanut pionipenkkiäni, pionit saavat tapella elintilastaan kuunliljojen kanssa. Joskus aiemmin istuttelin sekaan myös korkeita alliumeja, mutten oikein ole innostunut niistäkään, joten jotain muuta pitäisi keksiä...

Swensons red -viiniköynnös on rehevöitynyt vuosien saatossa
Kirsikkaluumu, tuo kuunliljapenkereen väripilkku. Alppikärhö on napannut siitä kiiinni ja asetellut haluamaansa muotoon
Joskus siemenestä kylvetyt tädykkeet ovat mitä sinisintä sineä, huikea väri

Keijunmekko on puolessa välissä sisäänkäyntiä. Yleensä juuri kun se on saanut verhottua molemmat pylväät, tulee ensipakkasen puraisu. Ah tätä pohjolan ilmastoa
Pylväshaapa on aika pridehenkinen tänä vuonna

Unelmani saavuttamattomuudesta ja yksityisyydestä elää: pergolan suuntaan on enää pieni kurkistusaukko Pallovaahteran, Rusotuomipihlajan, Sulkahernepuun ja alppikärhön välistä. Neilikat kukkivat parhaillaan ja Japaninvaahtera on aina yhtä tummanpunainen
Ruosteviini on myös kasvanut vuosien mittaa osittain katoksi pergolaan. On hyvin kaunis
Kukkalaatikosta putosi pohja. Onneksi Ikeasta löytyi mustaa pitsiä ja syntistä yöntummaa verbenaa lootaan
En muista ken hän on, mutta hyvältä näyttää ruusun tie. Talvehti ylös asti vihreänä
Ruusuntuoksua tarjoaa Duchesse de Nemours -pioni. On lempipionini sen tuikitavallisen Sarah Bernhardtin ohella. Kermankeltainen, pienehkö, hyvin kerrottu, hyväntuoksuinen, täydellinen! 

Juudaksenpuu on elpynyt ja nyt sitä koristaa tumman purppuraiset sydämet, on hyvin sievä. Talvenarka on hyvinkin, palelluttaa aina paljon oksiaan ja tänäkin keväänä lähti kasvuun hurjan myöhään pitkittyneiden pakkasten vuoksi. Tämä tulevaisuudesta ei kyllä tiedä jos pitkät talvet jatkuvat.  
Pallohortensiassa on pieniä kukkaryppäitä

Paraatipenkin keskivaiheilla, siinä epätyydyttävässä kohdassa, kukkii tähtiputket. Lajikenimeä en lähde edes arvailemaan, on sellainen mielikuva, että näitä viininpunaisia myydään tusinalla eri nimellä. Maasta on noussut myös vuosia sitten kylvetyt punaluppiot. Tässä kohdassa pitäisi olla punaista...Liljoja näkyy myös, miten jännittävää, en muista mitä istutin

Kasvihuoneeseen olin lykännyt kaupan päälle saamani liljansipulin. Huh kun on säpäkkä punainen

Paraatipenkin keskivaiheilla vasemmalta oikealle: Tähtiputkia, valkoista myskimalvaa, Kurjenpolvia, Rodgersia eli Valeangervo, Valkolatva (tuo tumma keskivaiheilla), edessä tummalehtistä maanpeittäjää Rentoakankaalia (niin ärsyttävä nimi!) ja limenvihreä on Poimulehti. Pian kun sinisyys lakastuu, alkaa punainen kausi palavanrakkauden ja verenpunaisten japaninhanhikkien myötä

Pakkomielle on saada jotain tummuutta mukaan, niin ja ruusuja. Istutin tänne siis Japaninvaahterankin. Ja sen vieressä kasvaa Madame Hardy -ruusu ja taustalla on hunajaruusu lykkefund, ne kukkivat pian
Taustalla on myös tummuutta tuomassa Royalty -koristeomena ja oikealla puolen pari tummaa Syyskimikki. Väreissä yritän sekoitusta tummaa purppuraa, valkoista ja vihreää
Kasvihuoneen luona on viime kesän tuotos minikukkapenkki, jossa on reunuksena Iisoppia, keskellä Ruusupioni, jonka alle kylvin viime kesänä kissankelloja ja Sinipellavaa valkoisena. Tässä tavoittelen jonkin sortin rappioromantiikkaa & villeyttä

Olen kuljeskellessani miettinyt istutustyyliäni ja tullut siihen tulokseen, että luonnonmukaisen villi sekaistutus miellyttää eniten. Värien pitäisi sointua yhteen ja mieluiten istutuksissani suosisin pitsimäisen keveitä kasveja ja vastavoimaksi jotain robustimpaa. Istutustyylini on siis tälläinen, tai on vuosien vieriessä mennyt siihen suuntaan. En ole varma onko se kovin kaunista (ainakaan ei tyylikästä) ja ujostelen hieman omaa tyyliäni. Ehkei se ole ihme, juuri lähipiirini ihminen katsahti kukkapenkkejäni ja lausuhti, että on kyllä aika sotkuisen näköistä. Olen muuten ollut aistivinani, että luonnonkukat olisivat muotia. Että omia valintoja säätelevät varmasti tiedostamattomat trendit yhtä lailla
Tälläinen suloinen tähtililjakin siellä kasvaa
Kissankellot ovat lapsuuteni lemppareita (ruukussa on kellarissa talvehtinut Syyssyrikkä)

Sillä välin paraatipenkissä on liikettä

Paljon hopeanhohtoa (Hopeamaruna, Silver scrolls -keijunkukka & Nukkapähkämö)

Hopeaa ja tuoksua: neilikoita, tässä Pispalan neito, kerrottu neilikka

 
Nämä pienet söpöset ovat mukamas napolinlaukkoja, mitä hieman epäilen, koska ovat vaaleanpunaisia. Yhdestä Keijunkukasta on tullut tosi punainen. Vihreät lehdet kuuluvat Syysvuokoille. Tässä penkissä on monet lempikukistani, syysvuokot, nukkapähkämö, neilikka jne. Värimaailman suhteen tavoittelen hopeaa, tummaa purppuraa ja lilaa. Pian sitä tule lisää kun ruusut avautuvat (Nuits de young-sammalruusu ja ranskanruusu Merveille)....homma on vielä vähän kesken tässä, pitäisi jatkaa penkkiä kohti leikkimökkiä. Saaripalstalta sain ihanaa Harmaaminttua, jonka istutin ruusujen viereen. Loppupäähän siirsin Helminukkajäkkärää & Villanukkajäkkärää. Näitä lajikenimiä saan muuten muistella nykyisin pitkään ennen kuin välähtää..lisää jännittävyyttä elämään tuo kun heitin keväällä kaikki kasvieni nimilaput roskiin ennen kuin olin kirjoittanut ne ylös...en vain halua, että yksityiselämäni on myös luetteloita, numeroita ja tilastoita. Pääsen toteuttamaan sitä puolta ihan riittävästi työelämässä. 

Penkin keskellä on tämä kääpiöperuukkipensas. Olen miettinyt puutarhani tulevaisuutta ja muutama asia on selkiytynyt. Ainakin se, että tahdon hiljalleen eroon kaikista kurjenpolvista, en pidä niistä lainkaan. Kuunliljojen elintilaa tulen yhä kaventamaan. Alppiruusut ei ole myöskään mieluisia, joten yhdestä jossain vaiheessa vielä eroon. Sen sijaan tahtoisin valkokukkaisen atsalean, mutta en ole vielä raaskinut ostaa, kun ovat niin kalliita. Kaariportteihin olen hieman koukussa, joten yhden lisää tahtoisin. Luonnonkukkien määrää puutarhassa lisäisin mieluusti. Tuoksuvia kasveja olisi ihana saada lisää puutarhaan. Ostoslistalla on tietysti vielä kirsikoita

Pikkuisen ruusuntuoksuakin on ilmassa...ranskanruusu Duchesse de Montebello. Rakastan näitä ruhtinatar -nimisiä kasveja, kuin myös viiniin liittyviä kasvin nimiä
Siitä puheen ollen, Heisiangervo Summer wine kukkii nyt juuri kauniisti. Kesäviini. 

Vaaleanpunaiset varjoliljat ovat lopettelemassa kukintaansa, ne muut erikoisvärisemmät eivät ole edes avautuneet vielä, odotan niitä niin...


Jasmikkeet aloittivat kukintansa hetki sitten, tämä on kerrottukukkainen Snowbelle, Kameliajasmike. Pihan perällä on myös Minnesota snowflake-lajike. Pitääkin käydä tsekkaamassa se. 
Impropenkkien satoa: kuivalle eteläpuolelle rakentelen kivikkokasvipenkkiä, tässä kasvaa erivärisiä ajuruohoja ja Tarhalaukkaneilikoita. Maa on kiveä ja hiekkaa

Tämä ihanuus kukki jo ohi. Single cherry -ruusu. Olipas se unelma, terälehdet kuin paperinohutta silkkiä ja väri kirsikanpunainen. Se supersuosittu Tove Jansson on tämän ja Poppiuksen risteymä muuten. Jotenkin vaikea ymmärtää miten kahdesta niin eri näköisestä ruususta tulee punainen! Tove on siis punainen siinä missä tämä on enemmän kirsikanpunainen. Nimi on nappivalinta, tuskin ruususta olisi muutoin tullut yhtä suosittu...muumimamma on niin helposti lähestyttävä. Single Cherry on alunperin skotlantilainen ruusu ja vanha kuin hauta (1899). 
Keski-ikäistymisen merkki: aurinkokennovalot ovat alkaneet kiinnostaa. Illan tullen ovat aika hienonnäköisiä paviljongissa. Väriä vaihtava timantti! Otin nämä kuvat eräänä iltana, kun puutarhassa jytisi Tuska -festareiden rokki. Pikkuisessa puutarhassa kuuluu yllättävän hyvin kaikki cityn ulkomusiikkikeikat. Hupia. 

31 kommenttia:

  1. Vai tuikitavallinen Sarah B, hän on pionien kruunamaton kuningatar, kaikkien puutarhoiden pioneiden jalo äiti ja ihanuus, lapsuuteni rakkaus! Tuoksu, kukka ja kasvu kohdallaan, jos ei vain sataisi!

    Meillä Nuits de young-sammalruusu on nupullaan, se on tehnyt sopivasti juuriveroja ja olen sitä jakanut pariin paikkaan. Tuota tummaa ihanuutta ei ole koskaan liikaa.

    Kuinka kukaan voi tulla toisen puutarhaan noin voimakkain kommentein - sotkuinen. No jos ei ole silmää tai tietotaitoa, voi noin sanoa, mutta aikas rohkeasti, onhan puutarhasi paratiisi! Ihanaa että luonnonkukkienkin tie paratiisiisi on löytynyt! Upeita kasveja sinulla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Voi että, perun heti puheeni, Sarah on toki kuningatar :D On se kyllä ihana!

      Upeaa, että Nuits de Young tekee juurivesoja, saat ihania uusia alkuja vaikka minne, sitä ei voi tosiaan koskaan olla liikaa!

      No myönnän kyllä, että sotkuista on, mutta suku on pahin :) Kiitos sinulle kultaisista sanoistasi, lämmitti kovasti!

      Poista
  2. Minä koen välillä omat penkkini olevan täynnä perennasotkua. Monet kasvit ovat jossain penkissä vahvistumassa ja lisääntymässä ja siirrän niitä sitten joskus muualle. En ikinä kuitenkaan sanoisi tai kokisi, että muiden penkit ovat sotkuiset. Joskus sellainen viivasuora piha aiheuttaa minulle enemmin sellaisen tunteen, ettei siellä uskalla hengittää. Vähän kuin uusilla sinisillä farkuilla ei uskalla istua toisen upouuteen valkoiseen sohvaan. Onneksi pihat ja puutarhat ja kasvit saavat olla juuri omistajiensa suosikkeja. Sinulla on paljon kauniita kasveja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Sinulla on kyllä ihanat kukkapenkit, turhaa niitä podet mitenkään. Minäkään en kauhean ybersiististä osaa nauttia, tulee juuri tuo norsu posliinikaupassa-fiilis. Kiitos kannustuksesta!

      Poista
  3. No on kyllä aika makeeta, että pääsee omalla pihalla viettämään Tuska-festareita väriään vaihtavien timattivalojen alla!
    Kylläpä onkin herkun värinen Single Cherry! Tosin Tovekin on minusta aivan herkku, sen lehdissä on hieno väri ja tummanpunaiset kukat sointuvat niihin täydellisesti.
    Ihana luonnollinen kukkamaku sinulla. Hassua, että kurjenpolvet eivät viehätä, niissä on luonnonkukan oloisiakin. Tykkään kovasti noista väriyhdistelmistäsikin. Ihanat kissankellot <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! No niin onkin, rock rules! Ilmaiskeikat on iloinen asia :)

      Tove on kyllä kaunis, en vähättele yhtään. Kurjenpolvet haisee pahalle ja kukkaperät ovat kuihtuessaan rumia ja niitä saa olla kokoajan leikkelemässä....Kiitos kovasti kommentistasi!

      Poista
  4. Kylläpäs sinulla on upeaa ja runsasta kukintaa puutarhassasi. Voit vain kuljeskella ja nauttia ihanasta kukinnasta ja tuoksuista. Hyviä kuvia olet saanut uudella kamerallasi. - Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Kiitos paljon ystävällisistä sanoistasi, iloista kesää myös sinulle!

      Poista
  5. Oi miten kaunis tuo kermankeltainen pioni samoin, kuin tuo ranskanruusu.
    Kesä kaikkine kauniine kukkineen on ihana. Nautitaan siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Nautitaan todellakin, ihanista kukkasista ja kesästä :)

      Poista
  6. Jokainen tekee sellaisen puutarhan kuin itseä miellyttää. Eihän olisi mitään järkeä tehdä sitä toisia miellyttääkseen! Yksityisyys minullekin tärkeää. Tosin sitä puuttuu vielä kotipihasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Totta, omaa kannattaa vaalia. Kyllä sinullekin vielä yksityisyys koittaa kun pensaat kotipihassasi kasvavat!

      Poista
  7. Sulla on ihana oma puutarha. Kun iskee tunne, että on vähän sekasotkua siellä ja täällä, otahan pala kerrallaan. Pidän juuri tuosta luonnollisesta otteesta puutarhassasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Riitta ystävällisyydestäsi! Hyvä neuvo tuo pala kerrallaan! Kiitos kun jaksat täällä käydä!

      Poista
  8. Hienoja kuvia olet uudella kamerallasikin saanut otettua! Ja niin kaunis puutarha.

    VastaaPoista
  9. Ihania värejä, muotoja ja kukintaa puutarhassa.Sinä käytät rohkeasti värejä ja yhdistelet persoonallisesti kasveja. Lisäksi luonnonkukat tuovat oman lisänsä puutarhaasi. Pihaltasi löytää valtavan kokoelman kauniita pikkupuita. Nuo punaiset Juudaksen sydämet ovat vielä hengissä - ihanaa!
    Kohta pitää taas miettiä noita pihavaloja. Sinulla on jo viritetty hauskat puutarhavalot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene kannustuksesta ja ystävällisyydestä! Juudas tosiaan selvisi hengissä vielä yhden talven, sinäkin voisit kokeilla sitä! Apua apua, pian pimenee, aivan hirvittävää. Valoja tarvitaan pian, pian!

      Poista
  10. Piti oikein pitkään ja hartaasti tuijotella kaikkia kuviasi, niin ihania herkkuja niissä oli näytillä. <3
    Minäkin postasin vähän aika sitten juuri tuosta luonnonmukaisesta ja niittymäisestä tyylistä. Luulen, että se on minun tyyliäni myös. Ja taitaa olla aika monen kasvikeräilijän ja puutarharakastajan tyyliä ylipäätään. Eihän sitä voisi mitään herkkuja hankkia, jos tyytyisi vaan muutamaan hassuun tyylikkääseen kasviin, ja istuttaisi ne suoriin riveihin.
    Puutarhasi on ihana ja mielenkiintoinen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Riina! Tuo on varmasti totta, että meistä moni pitää niittymäisestä tyylistä ja hyvä niin. Kuulostaa ihanalta, että nautit siitä itsekin. Olisi tosiaan raskasta jos vain muutamaa pitäisi hoivailla :) Kiitos paljon ystävällisyydestäsi!

      Poista
  11. Hienoa kukintaa ja lehtivärejä sekä kivan rehevän harmonisia näkymiä puutarhastasi.
    Tuosta puutarhan siisteydestä: jokaisella on siitä oma käsitys, eikä kukaan tee - ei ainakaan pitäisi tehdä - puutarhaa kenellekään muulle kuin itselleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Puutarhamyyrä! Olet oikeassa, jokaisella on niin erilainen käsitys siitä siisteydestä. Joskus minäkin kaipaan siistimpää. Itsellemme puutarhan toki teemme :)

      Poista
  12. Rappioromantiikka ja viileys kuva kolahti minuun. Kerrassaan upea. Itsekin pidän tummasta, purppura väristä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Mukavaa kuulla! Purppurassa on kyllä sitä jotain :)

      Poista
  13. Voi, sinulla on niin paljon ihania kasveja, sellaisia, joista en ole ikinä kuullutkaan! Rakennat suunniteltuja, upeita väriyhdistelmiä ja teet pihastasi ennalta arvaamatonta... ole vaan ylpeä ja onnellinen puutarhastasi. Minä olen enemmän järjestelmällisyyden ihminen, mutta kuitenkin ihailen suunnattomasti kuvia blogeista, joissa löytyy monenlaista kukkaa ja vallitsee iloinen sekamelska! Puutarha on omaa tekemisen riemua ja nautintoa varten, ei kaikki tykkää Tuskastakaan:) (Esikoiseni siellä on vakiokävijä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku! Olet niin kiltti ja ystävällinen! Minäkin tahtoisin olla järjestelmällinen, ihailen kovasti sellaisia ihmisiä! Tuo on niin totta, tekemisen riemua, ihanasti sanottu! Esikoisesi ymmärtää hyvän päälle siis :)

      Poista
  14. Luulis, että suku on jo oppinu sun tyylis. Vaikka itte kuulunki nyppijäosastohon, ihaalen sun kasviyhyristelmiä ja aivan älyttömän runsasta kasvivalikoomaa. Postaukses saa meikälääsen haukkomahan henkiä joka kerta......ihastuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Minä puolestani ihailen sinun nyppijätyyliäsi, tahtoisin olla sellainen! Kiitos kuitenkin, etä jaksat katsella näitä sekasotkujani :)

      Poista
  15. Kyllä on kauniin näköistä. Ihanan villiä ja salaperäistä. Ihan mielettömän ihana tuo juudaksen puu.

    VastaaPoista
  16. Onnea uudesta kamerasra, hyviä kuvia näkyy tulevan!
    Ihmeellistä että siellä etelässä on noin hämärää kesäiltoina!

    VastaaPoista