Jouluruusujen sesonkiaikaa

Jouluruususesonki on päällä

(Vinkki näitä halajaville: ostettu Helsingin Kaaren Prismasta ja heti perään toinen vinkki: saman paikan Hankkijalta 7 kanervaa kympillä)

Kuivia lehtiä, syysmyrkkyliljoja, kaamosvaloja

Glögisesonki on täällä myös! Oma sesonkitapaukseni on Blossan vuosikertaglögin maistiaiset. 2017 glögi oli etukäteisajatuksena hurja, maultaan intialaiset mango, chili ja juustokumina. Inhokkimakuni. Yllättävää kyllä ihan pidin tästä ja niin muutkin maistelijat. Potkua on, kiitos chilin ja mausteisuuden

Toivottavasti kestätte glögipropagandaosuuden. Lemppariglögini on useamman vuoden ollut jo ekologinen valkoviiniglögi Dufvenkrooksilta. Maussa on kardemummaa ja vihreää suutuntumaa

Jardin d´automne, syyspuutarhan tuoksuinen kynttilä (H&M home)

Puutarhaan tullut jo lokakuinen kalmo, kasvihuoneessa välillä istun ja katselen sitä

Lohdukkeeksi laitoin tasetit (narsissit) lasimaljaan sorapedille

Puutarhassa on vielä jotain, kun vain sen näkisi joskus, on niin pimeää arkisin

Ihan pakko laittaa vielä yksi kuva Cercis canadensiksestä, kun ei taasen tiedä miten talvenvietto pohjolassa sujuu

Jouluruusumaa laajenee vuosittain, onpa näitä jo paljon ja toivon, että lisääntyvät yhä

Rankkasateita uhmaten myrkkyliljat urheina nostavat päätään

Sama juttu syysvuokkojen suhteen, vaikka ovat hukkumaisillaan niin kukkivat silti kauniina

Royalty-koristeomena & villiviini ovat yhtä pakahduttavan ihania

Japaninvaahtera bloodgood punertuu hissukseen

Syyskrookukset (crocus speciosa artabir) lymyilevät muun kasvuston lomassa ja ovat siten säilyneet turvassa  ja piilossa piiskaavalta vedeltä

Jotain otuksia täällä vielä hiippailee, piileskee sateita lehtien alla, myrkkyliljojen kukkaa maistellen

Myrkkyliljat ovat intohimoni hämärä kohde. Miten jotain noin viatonta ja puhdasta voi kukkia näin myöhään ja näiden ilmojen jälkeen? En kestä!

Katsokaa nyt näitäkin, jotka sade on piiskannut maan rajaan ja silti ovat kauniita kuin renesanssiprinsessat

Pitämyskoivu on kullankeltainen, tuulessa pudottelee lehtiään kuin unessa

Pallerosorvarinpensas on vaaleanpunainen lokakuussa

Syreenien syysvärit ovat valoisilla paikoilla kauniimpia kuin muualla

Sama koskee hopeisia havuja ja minulla on päähänpinttymä saada yhdistää näitä värien puolesta sopivaksi kokonaisuudeksi. Siirsin tähän vielä yhden verikurjenpolven, joka tuo kaunista syysväriä joukkoon

Upea Dissectum Garnet

Rakastan, rakastan puita. En voi sille mitään enkä tahdokaan voida. Todistaako Pilvikirsikka sen miksi näihin rakastuu?

Rusokirsikka todistaa sen, eikö?

Aurinko paistoi noin minuutin eilen illalla, tuli kiire juosta kameran kanssa pihakierros! Kauppakassit lennäytin kuistin lattialle ja lensin ulos kuin tuulispää, linssi ja sielu auki

Sitten kun rakastaa puita ja pensaita on näkymä syksyisin tälläinen mikä ei edes haittaa, koska tämä massa on tulevaa multaa, osittain talvensuojaa, mielen masennuslääke ja värikäs somiste. Muutenkin usein tekee mieli sanoa ihmisille (myös itselleni), että päästä jo irti, lopeta, älä kontrolloi, hengitä ja vapauta itsesi. Joskus tuntuu, että jokaisen lehden myötä maahan varisee jotain sontaa irti ja muuttuu maaksi jälleen. Syksy on uusi alku.

Välillä on visioita, jotka vievät eteenpäin. Kuten ajatus hopeudesta värien keskellä. Minusta niin cool. Makuasioita tietysti. Jotkut asiat vievät eteenpäin silloinkin kun emme sitä heti huomaa.