Maisema oli hetken omituinen työpaikan ikkunasta katsottuna, puissa keltaiset lehdet ja maa valkoinen. Yhden kuvan ehdin puutarhasta ottaa hämärtyvässä illassa.
Lumi liiskasi krookukset, syysmyrkkyliljat eikä tänä talvena taida olla talventörröttäjiäkään, mikä on kyllä vähäsen harmi, koska pidän niistä kovasti
Osa puskista on vasta kehittämässä syysvärejään lumen alta vapautuessaan, kuten tämä Kellokuusama, aleostos muutaman vuoden takaa, kasvaa salaisessa lehdossa
Lumen alta vapautui pieni jouluruusun nuppu, kävin sitä heti tervehtimässä
Salaisen lehdon penkki on yksinäinen, meinasin tässä eräänä päivänä kuolla nauruun kun näin naapurin kissan istumassa tällä penkillä...jalat olivat painuneet maan sisään (kyseessä on iso, pulska kissa). Sama katti käyttää minilehtoa yleisenä vessanaan...
Kuten aina tähän vuodenaikaan, katse kääntyy havuihin
Niillä on mukava iloitella, kesällä siirsin isossa paraatipenkissä vuosia kasvaneen pilarikatajan tien viereen, kivikon eteen. Nyt nautin sen katselemisesta kun kuljen ohitse pergolaan. Tännehän se olisi alunperinkin sopinut, kuivaan hiekkaan & aurinkoon
Seuralaisina kun on muitakin saman tyylisiä havuja: kalliovuortenkataja (vasemmalla) ja pallolehtikuusi. Niiden vieressä kasvava onnenpensas on venynyt kymmeniä senttejä pituutta kesän mittaan ja on pudottanut lehtensä jo aikapäiviä sitten. Ai että nämä ovat nätit yhdessä, kun onnenpensas kukkii aikaisin keväällä keltaisenaan. Sitä odotellessa...
Lehtensä ovat pudottaneet japaninvaahtera, rusotuomipihlaja ja marjatuomipihlajatkin. Väriä tuomassa on enää siniharmaat neilikat, jotka jossain vaiheessa talvea varmaan päätyvät jänöjussien ruoaksi, mutta elpyvät onneksi yleensä
Tässä kohtaa mielen valtaa aina hieman syyllinen olo: olen istuttanut hemlokin kuivaan aurinkoon. Tämähän on kai tsuga canadensis, luulisin. Minusta kivet ja hemlokki näyttävät niin hyvältä yhdessä
Kupariheisiangervo ei ole vielä pudottanut lehtiään kotikatajan alla. Kuten huomaatte, pidän tosi paljon katajista
Marjakuusista vielä enemmän. Siinä missä katajat pistelevät, ovat marjakuuset pehmoisia ja havunvihreitä
Sisällä odottelen amaryllisten avautumista (Ikeasta). Tovi sitten multaan laitettu amarylliksen sipuli (lajiketta Picotee) on myös alkanut valmistamaan nuppuja lämpimän patterin päällä
Tarkkailen tiiviisti hyasinttien kasvua (hattu otettu tältä hetkeksi pois, otan sen pois kun vihreää näkyy noin 5 cm)
Kunnon juuret ovat ainakin kasvattaneet
Ihan minipienet alut on taseteissa nähtävissä kun oikein tiirailee. Tasettien (narsissien) kasvatus on tärkeä perinne, josta en voi luopua. Kielot ajattelin sen sijaan unohtaa tänä vuonna, tahdon kokeilla jotain uutta
Viikuna on vielä oikein kaunis, ei ole sille vielä talvi koittanut, tämän alla on ihana istuskella ja haaveilla
Sisälläkin nautin juuri nyt eniten havuista, huonekuusista. Valitettavasti hopeapinja menehtyi tänä kesänä, ei tainnut tykätä jatkuvista sateista. Näitä en vienytkään ulos, mikä on jälkikäteen ajatellen fiksu homma.
Upea heisiangervo, ooh mikä väriloisto! Havut ovat tosiaan kivoja. Niitä täytyy lisätä omaankin pihaan. Johonkin paikkaan, missä ne näkyvät: ikkunoista tai sisään ja ulos kuljettaessa.
VastaaPoistaHeh, miten kissat aina haluavatkin änkeytyä mahdollisimman ahtaisiin ja hankaliin paikkoihin... toivottavasti vessailu ei aiheuta kukkasipulien ja juurten ylös kaivuuta!
Tsemppiä, kohta tulee kevät...
Kiitos Saila! Havuista ei oikein aina jaksa kiinnostua, talvella sitten vasta innostuu. Hyvä idea tuo ikkunoiden luo istuttaminen! Kissat on outoja :D Kisu oli kaivanut ylös parit perennat kyllä, murr...Toivottavasti kevät tulee aikaisin!
PoistaHavut ovat minun mielestäni oleellisen tärkeässä asemassa puutarhassa ja etenkin talvella, kun piha muuten saattaa näyttää ankealta.
VastaaPoistaIhanat Araucariat, kukkavanojaan venyttävät amaryllikset ja lupaavasti pilkistävät tasetin alut.
Kiitos Kruunu Vuokko! Kyllä, juuri niin. Suomessa varsinkin havut ovat kullanarvoisia! Kiitos paljon sinulle!
PoistaVoin niin kuvitella kissan istumassa tuossa penkillä. Hihittelin asialleni itsekseni 😊
VastaaPoistaSinulla onkin hyvällä mallilla joulukukat 😊
Kiitos Maatiaiskanasen elämää! Kisu oli ihan mahtava :D Minäkin nauroin kuollakseni. Rakastan joulukukkia nimittäin!
PoistaOnpa hehkeän värinen vielä tuo kupariheisiangervo! Heisiangervoilla taitaa yleensäkin olla taipumus pitää tiukasti lehdistään kiinni. Little Angel- purppuraheisiangervo on meilläkin vielä ihan kesäisessä kuosissa, ei aikomustakaan pudottaa lehtiä.
VastaaPoistaHavuja tarvitaan ehdottmasti pihalla, luonnon havujen, katajien ja mäntyjen lisäksi olen hankkinut pihallle kaikenlaisia kääpiöhavuja.
Kääpiötkin riittävät meillä, kun täällä ei melkein koskaan ole paria senttiä enempää lunta. Eivät peity kääpiötkään lumen alle.
Ihana huonekuusi ja lupaavan näköiset amarylliksen nuput! Eriysen hienot ovat nuo hyasintin juuret!
Kiitos Suvikummun Marja! Heisiangervot ovat tosiaan myöhäisiä, mikä on onni ja ilo! Havuja ilman ei voi olla, kääpiömuodotkin ovat suloisia. Eikö teillä ole lunta yleensä?!
PoistaMäki kurkkasin tänää, olisko jouluruusuus nuppuja, ennenku heittelin hakoja päälle, ei ollu. Havuton piha on talavella tosi alaston. Sullon niitäki montaa plaatua. Ja joulukukakki jo hyväs aluus.
VastaaPoistaKiitos Navettapiika! Jospa ne sieltä olisi matkalla pian, nuput. Havuja pitää olla kyllä jonkin verran! Ihanaa, että pian on joulu!
PoistaHavujen merkitys korostuu, kun syksy tulee, olet ottanut upeasti tuon huomioon pihamaallasi! Meillä havupuut ympäröivät pihaa, niin jotenkin omalle pihalle ei ole niitä liiemmälti tullut hankkineeksi. Hassu kissa naapurissasi:)
VastaaPoistaKiitos Sirkku! Ihanalta kuulostaa havujen ympäröimä piha, eihän sitä muuta tarvitsekaan. Kisu oli söpö :)
PoistaHavuja pittää pihassa olla! Ois talavella aika ankiin näköstä jos ei havuja ois. Kauniin värinen kupariheisiangervo. Miulla on vielä amaryllikset istuttamatta, tälläviikolla meinasin laittoo multiin.
VastaaPoistaKiitos Ulla! Havuja on tosiaan pakko olla! Jouluksi ehtii hyvin vielä amaryllikset. Minä en malttanut odottaa...
PoistaYmmärrän hyvin miksi pidät havuista. Minulla on sama vika. Niitä pitää olla. Ne antavat etenkin talvella paljon puutarhaan.
VastaaPoistaKiitos Nila! Havut ovat ihania, mukava kuulla, että pidät niistä :)
PoistaOn tuo puutarhasi ihana...syksylläkin!
VastaaPoistaSilloin, kun löysin tämän blogisi aattelin, että pikkuinen puutarha, vastaisi minun porsimerkkipihaani, mutta puutarhasihan ON valtava..:)
Kiitos Hannele! Kiitos paljon! Kyllä tämä ihan pieni on, kuvakulmat saattavat hämätä :D Sinun postimerkkisi on suloinen!
PoistaHavut pääsevät oikeuksiinsa kun muut antavat periksi! Niitä pitää laittaa joka vuosi lisää!
VastaaPoistaOlen onnellinen kun olen saanut huonekuusen pysymään hengissä jo vuoden, toivottavasti vielä monta...
Kiitos Pioni! Samaa mieltä! Hienoa, että huonekuusesi voi hyvin! Kyllä se varmasti jatkossakin elelee :)
PoistaLuettuani postauksesi, tajusin ettei mulla ole mitää havuja tuomassa vihreyttä. Tämä täytyy korjata ensi keväänä. Ihania ruskan punaisia kuvia. Oi, sinulla on amaryllikset kohta kukassa. Ja tasettejakin tulossa, voih. Tuot puutarhan sisälle kun pihalle ei voi enää mennä. Mukavaa marraskuuta!
VastaaPoistaKiitos Mari! Onneksi vielä ehtii, ensi keväänä sitten! Pakko nautiskella sisäkukkasista kun on niin ikävä pihahommia jo. Mukavaa marraskuuta sinulle myös!
Poistanäyttää todella kauniilta!
VastaaPoistaKiitos paljon Sussi!
Poista