Pimeät kylvöt

Kylvin ensimmäiset mustan ja lilan orvokin siemenet illan pimeydessä ja nostin kylvöille maljan kuohuviiniä (perinne joka varmistaa kylvösten onnistumisen). Nautiskelin vielä pikkukurjenmiekkojen, kynttilöiden ja hernesypressin parissa

Irisrykelmä ja hyasinttien syreenintuoksu (mutta voimakkaampi) vie kesään

Toisen sinkkisammion Irikset aloittelevat kukintaansa

Viola velvet -siemenet miniruukuissa ja pölyisten kasvikellojen alla

Taimimulta oli pölisevän kuivaa ja siemenetkin vanhoja, mutta usko kova ja sehän tunnetusti kantaa

Krookukset jatkavat pian siitä mihin Irikset jäävät, voi huojennus. Ulkona oli tänään tuulisen keväistä ja lumi on sulanut miltei pois, mutta nyt kylmenee taas

Eräälle tärkeälle puutarhaystävälle ostin joululahjaksi tälläisen vihreän laatikon ja nyt sain oman toiselta ystävältä lahjaksi, hän oli aleshopannut

Vihreä peltilaatikko on lastattu jouluruusuilla...suihkuttelen ja ulkoilutan näitä säännöllisesti ja rukoilen, että saan kevääseen asti pidettyä hengissä. Olisi kiva varjopenkissä, mutta vielä olen epävarma onnistuuko sinne asti elättää. 

Vesihyasintti, se toinen niistä, odotuttaa vielä

Jännän kaksivärinen sinilila hyasintti, tällä yksilöllä tulee nyt juuresta kolme vauvelia

Pengoin vielä siemenkorin, hyötykasveja löytyi onneksi, persiljaa ja muuta, vanhoja kuin hauta, mutta kokeillaan jos saisi niitä vielä itämään. Minun on joskus vaikea käsittää kuinka jostain niin pienestä kuin siemen jota tuskin näkee voi tulla iso kasvi. Se on ihme.

Harmaana päivänä

Siirsin kukkivan pienen iriksen rautauurnaan ja ruukun peitoksi vielä väriin soveltuvia höyheniä...sopisi vaikka pääsiäispöytään somisteeksi. Ruukkuiristeni aika on vain jo auttamattomasti ohi silloin. Olin muuten yllättynyt, että kurjenmiekat kukkivat ensiksi, luulin krookusten olevan nopeampia

Eksoottisia ovat, kerrassaan

Ruukussa osa kuihtuu ja uusia avautuu. Vähän kuin täällä telluksen pinnallakin.

Haluaisin muuttua. Paremmaksi ihmiseksi. Oppia pitämään amppeleista, olla kärsivällisempi ja lempeämpi. Muuttuminen on kuitenkin vaikeaa. Ja väsyttääkin. Joten keskityin kukkien parissa touhuamiseen. Kun siirsin muutamia Iriksen kukkia eri ruukkuihin niin huomasin, että kaikki istutuslapiot olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Toivottavasti eivät ole jääneet lumen alle. Järjestelmällisempi ja huolellisempi tahtoisin olla myös.

Tällä hetkellä jäisessä puutarhassa on vaikea joskus uskoa olevan vihreää ja runsasta. On pakko turvautua kuvamateriaaliin. Tein pienen vertailun vuosien 2011 ja 2014 välillä, kuvat on otettu samoina päivinä, mutta eri vuosina.

Aluksi pakko laittaa kuva Norjanangervosta joka kasvoi ensin vuosia puutarhassa ja nyt joitakin vuosia ruukussa. Ensi keväänä siirrän varmaan taas takaisin puutarhaan, mutta eri paikkaan. Onko tämä nyt sitä puutarhassa sisustamista?

2010 istutetut kolme Pylväshaapaa kivikon edustalla, haaveilin isosta ja kapeasta vihreydestä ja haavan lehtien havinasta

Keväällä 2014 pylväshaavat yltävät jo vähän peittämään ikkunaa 

Toisesta suunnasta vielä, ikkuna kivikon yllä on kuistiin kuuluva ja sen edustalla näkyy kasvihuone paketissaan vielä

Keväällä 2014 vastapuhjenneet haavanlehdet yltävät kuistin ikkunan eteen (eivät kuitenkaan varjosta kun ovat hieman edempänä ja kapeita)

Toukokuussa 2011 istutin myös noin metrin mittaisen Pilvikirsikan rajapenkereeseen

Pilvikirsikka kasvaa ihan miniaidanteiden takana (vähän vihreää näkyy). Kivisten yrttiympyröiden paikalla on nyt varjopenkki aidanteiden takana penkereessä kasvavien tuijien ja syreenien kasvettua suuriksi

Toukokuussa 2014 Pilvikirsikka on kolmi-nelimetrinen ja kukkii

Pilvikirsikka on se suurin puu vasemmalla leikkimökin vieressä

Olin haaveillut omenapuukaaresta, mutta keväällä 2011 istutin kuitenkin kaksi Marjatuomipihlaja Obeliskia kaariportin molemmin puolin. Pidän kovasti tuomipihlajoista, tuovat luonnonläheisyyttä ja vaativat kasvualustaan vähän. Hyvin aikainen kukinta on runsas. Vähän ennen kuin mikään muu oikeastaan kukkii. Eikä näitä ole tarvinnut suojata jäniksiltä

Keväällä 2011 Marjatuomipihlajat ovat venähtäneet parimetrisiksi. Odotan jo kovasti, että saavuttaisivat  kaariportin katon. Marjat ovat maultaan itseasiassa tosi hyviä, kuin mustikan ja viinimarjojen sekoitukselta, aika mietoja. Linnut tykkäävät hirveästi näistä, kiirettä pitää jotta ehtii poimimaan itse.  

Syyskuussa uusi kaariportti saapui pelastamaan tilanteen, taivuttelin marjatuomipihlajat ja alppikärhön siihen kasvamaan

Kylläpä puut ja pensaat kasvavat vaikkei sitä aina huomaakaan. Puutarha kulkee kohti unelmatiheikköä. Jotkut viihtyvät, jotkut ei. Mutta eteenpäin mennään kohisten. Vasta kesällä huomasin, että nyt on leikkelyiden ja kurissapitämisen aika niiden osalta jotka rehottavat joka suuntaan. Se ajatus ilahdutti. 

Valkoiset liljatulppaanit istutin myös 2011. 2012-13 pitivät välivuosia, mutta viime keväänä kukkivat taas varmaankin sivusipuleista

Liukastelua puutarhassa & ensimmäinen kasvitilaus

Auringon paistaessa mieliala kohoaa kuin kissan häntä. Tänään ilmassa tuntuu kevät. Kiertelin hyvin liukkaalla pihalla haaveilemassa. Jouluruusu on haalistunut ihan vaaleaksi

Kuva kivipenkereestä, alla on kevätkukkapenkki joka oikealla rajautuu kasvihuoneeseen ja vasemmalla betonimuuriin. Yllä oleva penger on tulevan kasvitarhan paikka

Ensimmäisen kasvitilauksen teimme yhdessä ystävän kanssa Savonlinnan taimistolle (sekavat sivut ja taimiston nimikin jäi vähän epäselväksi, mutta ihanat ja edulliset kasvit). Pitkään on ollut mielessä, että olisi mukavaa antaa lasten valita nimikkopuunsa ja nyt haave toteutui. Annoin siis ihan vapaat kädet ja yksi otti päärynän (Devoe), toinen omenan (Louhisaaren ananas) ja kolmas ei vielä puhu joten annoin päärynäomenapoikien valita pikkusiskolleen puun kirsikoista pienellä avustuksella (Imeläkirsikka Sunburst). Ja muutamia puskia otettiin (haluan pienestä puutarhastamme tosi puskaisen). Japaninruusukvitteni on pitänyt lohkaista meille monta vuotta äidin itse siemenestä kasvattamasta ruusukvittenistä, mutta tilasin nyt oman niin se saa olla rauhassa. Ja lisäksi vielä kuusentaimen ja Hamameliksen. Olen niin onnellinen ja nyt vain odotan, odotan...aiomme tehdä tyhjäkäynnillä olleen kivipenkereen päälle pienen hyötytarhan hissukseen. Sinne istutetaan hedelmäpuut ja tehdään istutus sipuleille. Aikataulu on auki, sitten kun inspiraatio iskee ja ehditään. Siirrän pari marjapuskaa toisesta paikkaa sinne. Olen leikellyt punaviinimarjasta ja viherherukasta vartetut puut (hieman surkean näköiset, myönnetään) jotka voisivat siirtyä samaan paikkaan. Ja vielä varjopenkkiä tukkiva mustaherukka lähtee mukaan.

Syreenit ovat aina takuuvarmoja vihreitä nuppuja keskellä talveakin, ilahduttaa niin nähdä silmuja

Hätäpäissäni vein futismaalin minin Koreanperhosvaahteran (nysä oikeassa laidassa) suojaksi kun huomasin Koreanvaahteran jo maistuneen vierailijoille

Olen hulluna näihin jalallisiin rautaruukkuihin, keräilen niitä eri koossa aina kun tulee vastaan kohtuuhinnalla, tänä kesänä tahtoisin tehdä viiruhelpistä ja maahumalasta kesäkukkaistutuksia yhdessä kuistin pelargonien kanssa, kaikkea kun löytyy omasta takaa. Säästöä.

Kasvihuoneen anemonet (Kruunuvuokot) ovat elossa vaikka on ollut hurjan kovia pakkasia

Samoin kasvihuoneen nurkkaan maahan istutettu Vironmuratti, toivon niin, että saisin muratista monivuotisen ilon tällä tapaa 

Tähtimagnolia on aika reppanan näköinen paljaana lumen saartamana.

Ikean kori suojaa nyt Kääpiöperuukkipensasta joka ehdittiin syödä kunnolla

Silja on joutunut merihätään...

Mahonia on aina samanlainen ikivihreä, yhtä ihana

Lumiukosta jäi jäljelle vain porkkananenä..

Irikset avautuvat yksi kerrallaan tervehtimään kevättä

Viherpeukaloiden sivuja katselen tiukasti myös. Päivittelevät kasvejaan nettiin pikkuhiljaa. Taimimoisiota odotan eniten. Viime vuonna tilasimme ystävän kanssa sieltä ensimmäistä kertaa ja taimet olivat tosi hyviä. Tänä vuonna tahtoisin pari uutta perennaa ja yhden uuden kärhön ehkäpä. Jos vain rahat riittävät. Kasvisuuntainen mielialahäiriö on hyvä termi!

Hempeä tammikuu - kukkia kellarista

Iris reticulata, se tavallinen pieni kurjenmiekka, kuin eksoottinen perhonen

Tammikuu, se kuukausista ikävin heti marraskuun jälkeen. Tappelen kirvojen kanssa, eipä juuri muuta. En vain osaa suunnitella puutarhaa kun siellä on ankarat kinokset. Parhaiten suunnittelu sujuu oikeasti puutarhassa kuljeskellessa. On hirveästi lunta. Kovia pakkasia ja kylmiä tuulia (välillä pari plussaa). Tekee mieli vetää peitto pään yli ja nukkua kevääseen. Muistelen miltä kevätpuutarha tuoksuu ja miltä kostea multa tuntuu sormissa. Kellarissa pyykkien kimpussa touhutessani huomasin syksyllä ruukutettujen sipulien avanneen kaksi pientä kukkaa. Voi hyvänen aika miten ilahduin. Vähän olinkin haaveillut, että josko jo tammi-helmikuussa voisivat lievittää kevätikävää. Maaliskuussa touhuan tetenarsissien lumoissa,  huhtikuussa on aika orvokkien ja sitten jo pihallakin ehkä pikkusipulit kukkivat. Olin tosi epävarma tämän sipulikukkaprojektin kanssa, muistaakseni istutin sipulit ruukkuihin jo elo-syyskuussa. Lumikelloista ja pikarililjoista ei näy vielä hitustakaan, nähtäväksi jää nousevatko vielä samasta ruukusta. Yllättävän paljon näitä on saanut kastella. Aluksi viettivät kuukauden päivät peitettynä autotallissa josta kovien pakkasten myötä siirtyivät kellarin viileyteen (ehkä noin 10 astetta). Muutama viikko sitten nostin toisen ruukuista ikkunalle valohoitoon. Metodi toimii siis ainakin Iristen suhteen.

Olen miettinyt selviytymiskeinoja talvelle (on ehkä talvi-ihmisen vaikea ymmärtää kuinka paljon kärsin talviajasta, valitettavasti). Sipulikukkaruukut on ihana lievennys. Lisäksi ajattelin jatkossa satsata enemmän monivuotisiin pensaisiin myös sisätiloissa. Ehkäpä pieni patio-omenapuu ja syreeni toisivat aikaisen kevään tänne.

Jouluinen hyasintti tekee vauvoja, ihanaa....

Tutkin siemenvarastojani jotka olivat heppoiset. Kylvän ne mitä löytyy, lähinnä Kellokukkia ja Akileijoja. Kesäksi aion satsata erilaisiin salaatteihin, kun vaikuttaa siltä, että niitä tulee eniten syötyä. Muutama tomaattilajike riittänee. Taidan jättää porkkanat sun muut kylvämättä tänä vuonna kokonaan. Haaveilen sipuliviljelmästä, mutta täällä ei ole tällä hetkellä paikkaa sille. Tahtoisin pienen lavakaulusviljelmän vain sipulia varten sitten joskus. Sipuli on minusta niin namia. Kesäkukista on aina pakko olla Tuoksuherneitä. Niiden esikasvatuksen olen alkanut myöhäistää huhtikuulle. Lisäksi varmaan Kelloköynnöstä (kelloteema tänä vuonna) ja Keijunmekkoa. Meidän tontti on aurinkoinen ja kuiva eikä ole takuuta sadeveden saannista joten yritän tänä kesänä säästää vedestä. Harmi kun ei tiedä etukäteen millainen vesikesä tulee :)

Jouluruusut tekevät uutta lehteä kirvaongelmasta huolimatta. Käyn nykyisin kaupassa tosi harvoin ja olen unohtanut joka kerta ostaa mäntysuopaa....ainakin ruusut tuntuvat tykkäävän päivittäisistä suihkuista

Elämäniloa Viikunasta, suloiset lehdykkäiset avautuvat hitaasti tammikuuta ihmettelemään

Ensimmäistä kertaa oli lumiukkokeli! Lapsia ei kiinnostanut, mutta minä tein iloisena lumiukon porkkananenineen. Taidot olivat kyllä ruostuneet jos niitä koskaan olikaan

Löysin joskus lokakuussa ebaystä edullisen (noin kympin) ison eiffelin joka saapui vihdoin (korkeutta ehkä noin 50 cm) Pääsee pihapatsaaksemme kunhan lumet sulavat. Ei näy eiffelmanialle loppua. Ja repsahdin ostamaan tulppaanikimpunkin ruusujen kuihduttua. Minusta valtavan kaunis vaaleanlila sävy, tulee mieleen Candy prince -lajike. Karkkiprinssi! 

Taimistoikävää & huonekasvien hoivausta

Hyllyn päällä vanhanajan huonekasvi Unelma  (Asparagus plumosus). Sisätiloissa kasvi kellastuu heti, mutta kuistilla menettelee, hirveästi kylläkin sotkee varistelemalla parsanhitusiaan.  Kauniin hento sisäkasvi. Vasemmalla on Herttaköynnös (Caropegia woodii), romanttista kun ketju sydämiä valuu alas hyllyltä.. kastelun kanssa saa olla tosi tarkka, pitää kuivahtaa kunnolla välillä eikä saa antaa pisaraakaan liikaa. Alhaalla kenkähyllyn päällä  Jouluruusut, Corokia ja Lankaköynnös.

Kuistilla on kiva istuskella ja ihastella vielä joulukukkia, improvisoidussa amppelissa riippapelargoneja (valonsaannin vuoksi)

Limoviikuna (Ficus benjamina)on ollut minun matkassani jo kaksikymmentä vuotta, nähnyt kaikki säälittävät opiskelijamurjutkin (puhumattakaan kolmesta sen kimpussa ahertaneesta taaperosta). Sain  aikoinaan siihen kyllästyneeltä siskolta. Talvisin usein tiputtelee lehtiään tiuhaan tahtiin. Ekat 15 vuotta kasvoi pienessä ruukussa, pari vuotta sitten pääsi vihdoin uuteen isoon ruukkuun. Minulla on toinenkin yli 20-vuotias kasvi Viirivehka. Sen kanssa on nyt meneillään kriisi kun menin viime vuonna istuttamaan vehkan uuteen isoon ruukkuun. On vielä vähän äkämystynyt!

Jouluinen hopeasilattu mehitähti on kyllä suloinen, en ole oikeastaan mehitähtifani ollenkaan, mutta ehkä opin pikkuhiljaa 

Ihanat Anemonet (Mr. Fokker) heräilevät uuteen nousuun

Kuistilla on seuralaiskärpänenkin, kesätunnelma on taattu kun kuuntelee surinaa

Tunnelmoin vielä hyasinttien parissa, ovat rakkaita ja se tuoksu vie kesään syreenien aikaan...luin juuri ruotsalaisesta puutarhajutusta ohjeet niiden uudelleenkukittamiseen. Siinä suositeltiin kaivamaan hyasintit heti maahan jos suinkin voi niin saattavat kesällä alkaa kukkimaan. Lumipeite meillä on, mutta aika ohut ja nyt plussan puolella, pitäisi ehkä käydä kokeilemassa saisiko ne heti istutettua. Jos huomenna on sama keli niin ehkäpä kokeilen. Sää on kuin vuoristorataa, ei koskaan tiedä millaisissa lämpötiloissa uusi aamu alkaa 

Usein istuskelen tässä huonekuusen (Araucaria heterophylla) alla ja tuoksuttelen vihreyttä. Kesällä aion viedä kuusen ulos. Kuistilla on usein kesäisin miltei 30 astetta lämmintä. 

Nuppupuu eli Amerikanjuudaksenpuu saapui kellarista kuistille (tuo kuolleen näköinen kepakko), kukat olisi hieno kokemus nähdä, vaaleanlilat. On kai kuten Magnolia, kukkii lehdettömänä. Täytyy miettiä vielä uskaltaisiko istuttaa kuitenkin pihalle, jos siis on hengissä vielä. On arkajalka. 

Sipulikukkaistutuksista nousee seuraavaksi Krookuksia. Jännä nähdä voivatko kukkia lyhyeksi jääneen kellarin kylmä/pimeäepisodin jälkeen. 

Amaryllikset kukkivat vielä ja tuovat iloa arkeen, etualalla hieman kuihtunut Riippaorvokki (Saila ♥)

Vanhat orkideat alkoivat kukkimaan, yleensä ovat jouluisin jo. Hyvä näinkin. 

Aiemmin olen aina leikannut lyhyeksi Kultaköynnöksen versot, mutta viime vuosina olen antanut kasvaa. Pitäisi vielä viritellä ympäri huonetta kuten mummolassa joskus, tunnen itseni ihan mummoksi jo

Ihanat pienet tähdikinkukat

Hän lähti pois...ikävä sitä tunnetta kun puu kasvoi olohuoneessa...

Käenkaali tai Onnenapila (Oxalis triangularis) alkaa myös virkistyä, on vanha työpaikkakukkaseni yli kymmenen vuoden takaa. Muistan sen viihtyneen parhaiten Kalasatamassa ihan metron jyrinässä tai vanhassa keskustan talossa jossa veti ikkunoista. Kivikylät taitavat olla sen juttu, täällä Espoon rauhassa ei ole koskaan ollut yhtä rehevä. 

Verililjapuu  (Cordyline fruticosa) on sen sijaan pysynyt poikkeuksellisen tuuheana, tällä ikää alle 10 vuotta ja kesät viettää ulkona

Pojaltani sain joululahjaksi kukkakepin sähäkän vihreänä. Ihan huikea ja tosi näppärä. 

¨
Olisin jo ihan valmis tekemään kasviostoja ensi kaudelle (kiersin jo netissä Taimimoisiot ja Viherpeukut, missään ei vielä mitään). Olen myös täysin valmis menemään taimistokierrokselle . Tuli jopa Tete-narsisseja ikävä.

 Hoivailen parhaillaan sisäkukkia. Käyvät virkistävässä pölyt poistavassa suihkussa ja siistin muutenkin yleisilmettä. Hieman rupattelenkin niille...ensi kesäksi aion satsata huonekasvien ulkoiluun. Kesäsateeseen yleensä vien ne nauttimaan ja jotkut onnekkaat ovat päässeet koko kesäksi ulos. Ei liene sattumaa, että juuri ne ulkoilmakasvit voivat hienosti talvella. Eli haaveilen kukkahyllystä sisäkasvien ulkoiluun, mieluiten sellaisesta porrasmallisesta. Vielä ei ihan sopivaa ole tullut vastaan, mutta aloin jo vähän säästämään. Muutenkin nyt pidän tiukasti kukkaronnyöreistä kiinni ja yritän säästää kevään taimiostoksiin.