Hempeä tammikuu - kukkia kellarista

Iris reticulata, se tavallinen pieni kurjenmiekka, kuin eksoottinen perhonen

Tammikuu, se kuukausista ikävin heti marraskuun jälkeen. Tappelen kirvojen kanssa, eipä juuri muuta. En vain osaa suunnitella puutarhaa kun siellä on ankarat kinokset. Parhaiten suunnittelu sujuu oikeasti puutarhassa kuljeskellessa. On hirveästi lunta. Kovia pakkasia ja kylmiä tuulia (välillä pari plussaa). Tekee mieli vetää peitto pään yli ja nukkua kevääseen. Muistelen miltä kevätpuutarha tuoksuu ja miltä kostea multa tuntuu sormissa. Kellarissa pyykkien kimpussa touhutessani huomasin syksyllä ruukutettujen sipulien avanneen kaksi pientä kukkaa. Voi hyvänen aika miten ilahduin. Vähän olinkin haaveillut, että josko jo tammi-helmikuussa voisivat lievittää kevätikävää. Maaliskuussa touhuan tetenarsissien lumoissa,  huhtikuussa on aika orvokkien ja sitten jo pihallakin ehkä pikkusipulit kukkivat. Olin tosi epävarma tämän sipulikukkaprojektin kanssa, muistaakseni istutin sipulit ruukkuihin jo elo-syyskuussa. Lumikelloista ja pikarililjoista ei näy vielä hitustakaan, nähtäväksi jää nousevatko vielä samasta ruukusta. Yllättävän paljon näitä on saanut kastella. Aluksi viettivät kuukauden päivät peitettynä autotallissa josta kovien pakkasten myötä siirtyivät kellarin viileyteen (ehkä noin 10 astetta). Muutama viikko sitten nostin toisen ruukuista ikkunalle valohoitoon. Metodi toimii siis ainakin Iristen suhteen.

Olen miettinyt selviytymiskeinoja talvelle (on ehkä talvi-ihmisen vaikea ymmärtää kuinka paljon kärsin talviajasta, valitettavasti). Sipulikukkaruukut on ihana lievennys. Lisäksi ajattelin jatkossa satsata enemmän monivuotisiin pensaisiin myös sisätiloissa. Ehkäpä pieni patio-omenapuu ja syreeni toisivat aikaisen kevään tänne.

Jouluinen hyasintti tekee vauvoja, ihanaa....

Tutkin siemenvarastojani jotka olivat heppoiset. Kylvän ne mitä löytyy, lähinnä Kellokukkia ja Akileijoja. Kesäksi aion satsata erilaisiin salaatteihin, kun vaikuttaa siltä, että niitä tulee eniten syötyä. Muutama tomaattilajike riittänee. Taidan jättää porkkanat sun muut kylvämättä tänä vuonna kokonaan. Haaveilen sipuliviljelmästä, mutta täällä ei ole tällä hetkellä paikkaa sille. Tahtoisin pienen lavakaulusviljelmän vain sipulia varten sitten joskus. Sipuli on minusta niin namia. Kesäkukista on aina pakko olla Tuoksuherneitä. Niiden esikasvatuksen olen alkanut myöhäistää huhtikuulle. Lisäksi varmaan Kelloköynnöstä (kelloteema tänä vuonna) ja Keijunmekkoa. Meidän tontti on aurinkoinen ja kuiva eikä ole takuuta sadeveden saannista joten yritän tänä kesänä säästää vedestä. Harmi kun ei tiedä etukäteen millainen vesikesä tulee :)

Jouluruusut tekevät uutta lehteä kirvaongelmasta huolimatta. Käyn nykyisin kaupassa tosi harvoin ja olen unohtanut joka kerta ostaa mäntysuopaa....ainakin ruusut tuntuvat tykkäävän päivittäisistä suihkuista

Elämäniloa Viikunasta, suloiset lehdykkäiset avautuvat hitaasti tammikuuta ihmettelemään

Ensimmäistä kertaa oli lumiukkokeli! Lapsia ei kiinnostanut, mutta minä tein iloisena lumiukon porkkananenineen. Taidot olivat kyllä ruostuneet jos niitä koskaan olikaan

Löysin joskus lokakuussa ebaystä edullisen (noin kympin) ison eiffelin joka saapui vihdoin (korkeutta ehkä noin 50 cm) Pääsee pihapatsaaksemme kunhan lumet sulavat. Ei näy eiffelmanialle loppua. Ja repsahdin ostamaan tulppaanikimpunkin ruusujen kuihduttua. Minusta valtavan kaunis vaaleanlila sävy, tulee mieleen Candy prince -lajike. Karkkiprinssi!