Harmaana päivänä

Siirsin kukkivan pienen iriksen rautauurnaan ja ruukun peitoksi vielä väriin soveltuvia höyheniä...sopisi vaikka pääsiäispöytään somisteeksi. Ruukkuiristeni aika on vain jo auttamattomasti ohi silloin. Olin muuten yllättynyt, että kurjenmiekat kukkivat ensiksi, luulin krookusten olevan nopeampia

Eksoottisia ovat, kerrassaan

Ruukussa osa kuihtuu ja uusia avautuu. Vähän kuin täällä telluksen pinnallakin.

Haluaisin muuttua. Paremmaksi ihmiseksi. Oppia pitämään amppeleista, olla kärsivällisempi ja lempeämpi. Muuttuminen on kuitenkin vaikeaa. Ja väsyttääkin. Joten keskityin kukkien parissa touhuamiseen. Kun siirsin muutamia Iriksen kukkia eri ruukkuihin niin huomasin, että kaikki istutuslapiot olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Toivottavasti eivät ole jääneet lumen alle. Järjestelmällisempi ja huolellisempi tahtoisin olla myös.

Tällä hetkellä jäisessä puutarhassa on vaikea joskus uskoa olevan vihreää ja runsasta. On pakko turvautua kuvamateriaaliin. Tein pienen vertailun vuosien 2011 ja 2014 välillä, kuvat on otettu samoina päivinä, mutta eri vuosina.

Aluksi pakko laittaa kuva Norjanangervosta joka kasvoi ensin vuosia puutarhassa ja nyt joitakin vuosia ruukussa. Ensi keväänä siirrän varmaan taas takaisin puutarhaan, mutta eri paikkaan. Onko tämä nyt sitä puutarhassa sisustamista?

2010 istutetut kolme Pylväshaapaa kivikon edustalla, haaveilin isosta ja kapeasta vihreydestä ja haavan lehtien havinasta

Keväällä 2014 pylväshaavat yltävät jo vähän peittämään ikkunaa 

Toisesta suunnasta vielä, ikkuna kivikon yllä on kuistiin kuuluva ja sen edustalla näkyy kasvihuone paketissaan vielä

Keväällä 2014 vastapuhjenneet haavanlehdet yltävät kuistin ikkunan eteen (eivät kuitenkaan varjosta kun ovat hieman edempänä ja kapeita)

Toukokuussa 2011 istutin myös noin metrin mittaisen Pilvikirsikan rajapenkereeseen

Pilvikirsikka kasvaa ihan miniaidanteiden takana (vähän vihreää näkyy). Kivisten yrttiympyröiden paikalla on nyt varjopenkki aidanteiden takana penkereessä kasvavien tuijien ja syreenien kasvettua suuriksi

Toukokuussa 2014 Pilvikirsikka on kolmi-nelimetrinen ja kukkii

Pilvikirsikka on se suurin puu vasemmalla leikkimökin vieressä

Olin haaveillut omenapuukaaresta, mutta keväällä 2011 istutin kuitenkin kaksi Marjatuomipihlaja Obeliskia kaariportin molemmin puolin. Pidän kovasti tuomipihlajoista, tuovat luonnonläheisyyttä ja vaativat kasvualustaan vähän. Hyvin aikainen kukinta on runsas. Vähän ennen kuin mikään muu oikeastaan kukkii. Eikä näitä ole tarvinnut suojata jäniksiltä

Keväällä 2011 Marjatuomipihlajat ovat venähtäneet parimetrisiksi. Odotan jo kovasti, että saavuttaisivat  kaariportin katon. Marjat ovat maultaan itseasiassa tosi hyviä, kuin mustikan ja viinimarjojen sekoitukselta, aika mietoja. Linnut tykkäävät hirveästi näistä, kiirettä pitää jotta ehtii poimimaan itse.  

Syyskuussa uusi kaariportti saapui pelastamaan tilanteen, taivuttelin marjatuomipihlajat ja alppikärhön siihen kasvamaan

Kylläpä puut ja pensaat kasvavat vaikkei sitä aina huomaakaan. Puutarha kulkee kohti unelmatiheikköä. Jotkut viihtyvät, jotkut ei. Mutta eteenpäin mennään kohisten. Vasta kesällä huomasin, että nyt on leikkelyiden ja kurissapitämisen aika niiden osalta jotka rehottavat joka suuntaan. Se ajatus ilahdutti. 

Valkoiset liljatulppaanit istutin myös 2011. 2012-13 pitivät välivuosia, mutta viime keväänä kukkivat taas varmaankin sivusipuleista