Pallerolaukka osoittautui kauniinväriseksi, Katsura punertaa jo
aavistuksen
Olen kuljeskellut Sangrialasi kädessäni pitkin puutarhaa ja miettinyt ankarasti otsa kurtussa mikä mättää. En osaa rakentaa kukkapenkkejä enkä raaski ostaa monta samaa kasvia kerralla. Ensin pitää miettiä, kokeilla, katsella ja velloa-velloa-velloa. Minun on niin kovin helppo eksyä "visioistani" ja hairahtaa alelaarien luona. Mieleeni palautui mihin suuntaan alussa toivoin kukkapenkkieni menevän. Rakastan tummia kasveja ja purppuraa, mutta miksi pihani tuntuu tällä hetkellä olevan täynnä roosaa...? Olen kai liian hellämielinen? Mutta puutarhanhoidon tulisi olla kevyttä ja onnellista, ei raskasmielistä viivojen piirtelyä? Toivottavasti tämä vaaleanpunaisuus voi joskus olla vielä taustana synkille väreille...ehkäpä vielä jostain löytyy hippusen purppura-aineksia...?
Kirjoukonhattu kukkii kohta sinivalkoisena
Äkillinen uusi ihastuminen Jaloangervoihin, tässä Erika
ja tässä Sprite, herkän hörhelömäinen otus, aavistuksen verran riippuva. Jaloangervoja haluaisin kerätä vähän lisääkin
maanpeiteruusu Fairyn pienenpieniä ruusuja on paljon
Limeä ja kylmää vaaleanpunaista, Myskimalva ja Kultapiisku nojaavat toisiinsa, miltei yhtä pitkät
Kesäharso, herkkä...
Kivikko on oudon näköinen kun kukinta on ohitse...pitää miettiä syksyn kukkivia tännekin...
Punaisia ruusuja tupsahtelee sieltä täältä, intohimolla on väri, ruusunpunainen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti