Kiveä, värejä, villejä köynnöksiä, mustaa rautaa
Ruosteisia rojuja, sinkkiä, romantiikkaa, romuromantiikkaa, rempallaan oloa ja liehuvia verhoja
Ahtaita nurkkia ja improvisoituja kukkapenkkejä
Pinnan alla muhii etnokuume, haave taiteesta puutarhassa
Ämpäreitä täynnä rikkaruohoja, ripoteltuina sinne tänne
Omenoiden kukinta ja syksyinen punerrus, kukkia, tummia kasveja
Heiniä ja kirsikoita
Tämä tarina jatkuu...
Puutarha on juuri tuollainen omien mieltymysten temmellyskenttä. Jonain kesänä innostuu jostain ja seuraavana saattaa taas kaivata sekaan jo jotain aivan muuta. Siitä se omannäköinen puutarha syntyy ja jalostuu vuosi vuodelta. Minäkin jo haaveilen syksyisestä puutarhasta, siinä on aivan oma tunnelmansa ja haikea ihanuutensa. Odotan tarinasi jatkoa innolla...
VastaaPoistaVoi Maria, uskollisin lukijani, kiitos! Minäkin odotan sinun puutarhatarinasi jatkoa. Katsotaan yhdessä mitä saadaan aikaiseksi :)
VastaaPoista