Inspiraatiosta

Rumilusnauhuksen kuihtuneet kukkapallerot ovat aika taiteellisia

Sain inspishaasteita kaksin kappalein -olen iloinen ja kiitollinen! Aihe on sekä helppo että vaikea. Auringonpaiste pitkästä aikaa piristi tänään vastaamaan haasteeseen ja ottamaan muutaman ruskean&harmaanvärisen kuvan puutarhasta. 

Istuttamisesta hullaannun aina välillä. Uudelleenistutin ja siistin raja-aidanteen naapuriin, tämä on meidän ei-niin-turhantarkkojen dilemma: kaikkialla on erilaista tuijaa, mistä nyt satutaan halvalla saamaan. Timanttituijaa & Kartiotuijaa sekaisin. Mutta leikkelemällä ahkerasti niistä saa suht yhtenäisen näköisen. Tuijien edustalla kasvaa kaksi valkokukkaista Holger-syreeniä ja Laikkukirjokanukka (punaiset versot etualalla). Näkymä on hieman kummallinen kun yllä kasvaa naapurin ylikasvaneet harvahapsikuuset...tälläistä se joskus on...

Mutta takaisin inspiraatioon.

Asustelin joskus Ruotsissa ja sain sieltä paljon ideoita. Ruotsalainen puutarhakulttuuri oli ainakin tuolloin aikoinaan tuhansien valovuosien päässä Suomesta. Eikä siellä oikein talvea ollut. Vyöhyke oli ruotsin ykköstä joten näin siellä joitain kasveja joiden näkemisestä en ole vieläkään toipunut. Yksi ihanimmista paikoista ikinä on Göteborgin kasvitieteellinen puutarha. Puistot ovat tärkeitä myös, en ole matkustanut paljoa, mutta Pariisin puistot ovat ihania. Kotoisat Helsingin puistot ovat aivan yhtä hienoja, eri tavalla vain. 

Vanha betonimuuri on rujon kaunis auringon luodessa varjoja. Kynin Hopeakuusesta kuihtuneet alaoksat pois eli tästä tuleekin vartettu versio

Olen kasvanut siirtolapuutarhamaisessa ympäristössä ja leikkinyt lähes vain metsässä koko lapsuuteni. Vieläkin jos kaipaan rauhaa niin menen metsään. Onneksi nykyisen asuinpaikan vieressä on metsää paljon. Keväisin nautiskelen lehtometsästä, lähellä on rauhoitettu pähkinäpuulehto. Mutta ei tarvitse olla erityistä jotta voi hengittää. Pienenä saimme viljellä ja poimia kukkia vapaasti. Muistan kesäpäiviä jolloin makoilin nurmikolla ja katselin yläviistoon pionia ja ihmettelin muurahaisia jotka kiipeilivät ylös alas vartta pitkin. Minulla oli myös isä, joka osti perjantaipullon sijasta usein omenapuun. Nyt ne omenapuut ovat jo suuria ja tuottavat satoa vaikka isää ei enää ole. Istuttamalla voi tavallinen ihminenkin jättää jälkeensä jotain suurta. 

Olen siis henkeen ja vereen ulkoilmaihminen. Pyrin ulkoilemaan säällä kuin säällä. Tänään tuntui kuin aivot olisivat tuulettuneet rajussa myrskytuulessa. Palasin inspiroituneena sisälle. 

Pienoislehto "talviasussa", ryhmyisten rusokuusamien alla kasvaa vuokkoja & esikkoja

Innostusta saa tietysti myös perinteisistä lukemisista. Lapsuudenperheessäni kaikki kulkivat nenä kirjassa ja sama jatkuu. Luen aina vähintään kolmea kirjaa lomittain. Valitettava harrastus koska kirja- ja lehtipinoja lojuu aina kaikkialla, hermostun niihin säännöllisin väliajoin. Puutarhalehtiä en juurikaan lue (säästösyistä), en ainakaan kotimaisia. Ulkomaisia joskus jos käsiini saan. Viime aikoina olen lukenut muutaman Gardens Illustrated -lehden ja olivat kyllä ihania..

Kuihtunut Iris- ja Päivänliljapenkki

Puutarhablogeja luen aina kun vain ehdin. Kaikista saan voimaa. En kopioi muiden ideoita, pidän niitä jotenkin pyhinä, ihailen vain. On kiva lukea muiden ajatuksia puutarhasta. Voisin lähettää haasteet takaisin sinne mistä sainkin ja moneen muuhunkin. Varmaan lukisin enemmänkin blogeja jos ehtisin. Perheenäidin roolissa itselle jäävä aika on rajallista välillä. Ylipäätään muiden ihmisten kanssa oleminen on rikkaus (no, joskus kirouskin). Ihmisistä saa kovasti energiaa ja uusia ideoita.

Jotkut vielä jaksaa...Tuoksuköynnöskuusaman uusia lehtiä

Olen omasta mielestäni pikkuisen saamaton ja vapautta rakastava enkä jaksa tehdä juttuja vain siksi, että "pitäisi". Jätän väliin kaiken mitä ei ole pakko hoitaa niin jää enemmän tilaa luovuudelle ja hengittämiselle. Esimerkiksi vanhempainillat voi hyvin jättää väliin ja lukea jutut muualta. Eli luovuuden ja inspiraation syntymiselle tarvitsee tilaa ja vapautta. 

Kuinkahan hyvä idea oli istuttaa pienet sipulikukat aikaisin...? Tälläistä versoo nyt...Puutarhanhoidossa virheet ovat hieman lannistavia, mutta niistä oppii. Ja silti välillä tekee saman virheen uudelleen. Puutarhan kanssa pitkään eläminen antaa enemmän inspiraatiota kun näkee vuosikierron, kättensä jäljet ja kehityksen. 

Eniten kuitenkin inspiroi kaikki kaunis ja esteettinen. Jos on liian kaunista niin täytyy mennä hetkeksi pois koska meinaa pakahtua (Kauniit ihmisetkin inspiroivat, enkä nyt tarkoita vain sitä ulkokultaista kuorta). Mietin ja puntaroin mielessäni paljon erilaisia kasviyhdistelmiä ja juttuja. Parhaat yhdistelmät ovat silti syntyneet ihan vahingossa. 

Toivottavasti ei tule paljon lunta ja Jouluruusu kukkii

Paras harrastukseni on kierrellä keväisin ja kurkistella ihmisten pihoihin ennenkuin pensasaidat puhkeavat tiheään lehteen. Mutta kun olen hieman ujo niin en ole oikein avoin puutarha-tyyppinen ihminen vaan enemmän tälläinen salatarkkailija.

Ensimmäinen Amaryllis aloittaa kohta kukinnan kuistilla.

Puutarhan hoidossa kaikki inspiroi! Se on ihana harrastus.