maanantai 27. lokakuuta 2014

Koristeomenapuista

Alkukeväällä purppurakoristeomenoiden lehdet puhkeavat tumman purppuraisina, vähän lajikkeesta riippuen eri sävyisinä

Ajattelin kirjoitella hieman koristeomenapuista joista pidän todella paljon. Olen kerännyt niitä noin yhden puun vuosivauhdilla (toivottavasti lopetan nyt tähän). Varsinkin purppuraomenat (Malus purpurea) ovat hienoja korvikkeita talvenaroille koristekirsikoille. Lajikkeita on suunnilleen joka makuun. Nimet ovat kauniita ja runollisia. Aika moni tunnetuimmista on löydetty Helsingistä. Helsingin kaupungin rakennusvirasto on tehnyt hienon julkaisun joka löytyy netistä: 


Olen lueskellut antaumuksella julkaisua vuosia sitten. Mutta on paljon muitakin kun vain helsinkiläisiä lajikkeita. 

Omat puuni ovat vielä hentoisia kun olen ne itse istuttanut enkä vielä ole satavuotias (vaikka viime aikoina on tuntunut siltä). Koristeomenoissa on sekin hyvä puoli, etteivät tuota kotioloissa kohtuuttomia määriä omenoita hävitettäväksi jos kuitenkin tahtoo maksimaalisesti nauttia omenapuiden kukinnasta. Täällä linnut ja oravat napostelevat yleensä pikkuomenat. Ja mikä parasta, puut eivät ole mitään etelä-suomen hienostelukasveja vaan menestyvät hieman lajikkeesta riippuen V-VI- vyöhykkeille asti! Purppuroista kestävämpiä ovat ainakin Makamik, Hopa ja Wabiskaw (V). Valkokukkaisista Erstaa, Hyvingiensis ja Dolgo samoin V. Peräpohjola vielä kutosellekin, ehkä muitakin. III-vyöhyke useimmille muille. Omistani eniten ongelmia on aiheutunut Linnanmäestä ja Tammisaaresta, ehkäpä ovat tottuneet ihan etelän suotuisiin oloihin. 
Makamik nuppuisena
Kukassa
Makamik jo haalistuneena kukintansa lopussa. Makamik jäi alussa jäisen katolta pudonneen lumimassan alle ja taipui kaksinkerroin, runko katkesi osittain. Voitelin heti puuvahalla ja sidoin kangasrievulla ja ihme kyllä puu toipui. Makamik aloittaa kukinnan aiemmin kuin muut, en ole varma johtuuko suojaisesta ja lämpimästä paikasta pergolassa. 
Tumma kaunotar kasvaa myös pergolassa. Tässä nuppuisena, sekä lehdistö että kukat ovat hyvin tummia
Kukat avoinaisina 
Tässä kuvassa näkyy tumma lehdistö hieman paremmin
Puu on yleisilmeeltään paljon kepeämpi kuin esimerkiksi robusti Makamik, mutta hyvin tumma
Haalistuneena kukinnan lopussa
Aamuruskon nuppuja
Aamurusko on kerrannaiskukkainen ja vaaleanroosa. Kirsikkamaisin kaikista. 
Kukat ovat herkän roosat. 
Ja selvästi kerrotummat kuin monella muulla. 
Yleisilmeeltään suurempikasvuinen ja siro, mutta tästä tulee iso
Lehtien väritys muuttuu alkukesän jälkeen pronssin sävyiseksi
Pikkuinen riippakoristeomenapuu Cheal´s weeping on aivan kuin koristekirsikka
Purppurakoristeomenoiden vastapuhjenneet lehdet ovat hyvin kauniita ja tummia

nuput ruusunpunaisia
Avautuneena  puhdas roosa
Ja aivan kukinnan lopussa hyvin vaaleanroosa
Linnanmäki on pieni puu ja minun versioni erityisen pieni koska koki kovia ensimmäisinä talvina ja kuihdutti yläosansa kokonaan. Jännityksellä odotan mitä tästä tumpista tulee. Muutoin Linnanmäki taitaa olla pienimpiä koristeomppuja ja kukinnaltaan tumma & yksinkertainen. 
nuput
Avoinaiset kukat
Paraatipihan puolelle valitsin valkokukkaisia puita. Tämä on Dolgo.  Kestävä ja uskollinen. 
Yksinkertaiset valkoiset omenankukat
Aika iso ja luutamainen latvus
Kaunis, ylenpalttinen kukinta
Toinen paraatipenkin koristepuu on Erstaa. Sitä en ollutkaan paljon kuvannut, mutta on malliltaan leveämpi ja riippuvampi. Kukat ovat valkoiset omenankukat. 
Syyskuussa syntymäpäivälahjaksi valittu puu: Riippakoristeomenapuu Royal beauty. Tummat lehdet ja kukat. Kukintaa pääsemme toivottavasti ihailemaan ensi keväänä. 
Kivipenkereen päällä kasvaa vielä melkein unohtuneena Malus Tammisaari (tässä jo verkotettuna). Ensimmäisinä talvina en muistanut käydä tamppaamassa lunta puun ympäriltä ja jänöt pääsivät pahasti nakertamaan puuta. Siirsin Tammisaaren sisäänkäynnin luota penkereen päälle suojaisempaan paikkaan muutama vuosi sitten ja nyt näyttää elpyvän. Lehdistö on erittäin tumma, kukkinut ei ole vielä koskaan. 
Koristeomenoita voi hyötykäyttää normaalisti vaikkapa hilloihin. Olen joskus tehnyt, hillosta tulee herkullisen väristä, aivan punaista. Pienenä nakertelin pihassamme kasvavia omppuja sellaisenaan vaikka ovat usein aika pahanmakuisia. Rautatienomenapuussa omput ovat julmetun isoja, katselin niitä kerran hämmästyneenä Kasvitieteellisessä puutarhassa. 
Paraatipaikan keskustassa kasvaa Dolgo lipputangon paikalla. 

Syksyllä ostin vielä alesta kympillä Hopan. Kukinnaltaan lilansävyisin näistä. Olen huomannut, että taimistolla koristeomenapuita myydään hyvin kirjavilla lajikenimillä mikä on tosi hankalaa.  Aina on melkein ollut lapussa eri malus-suku nimettynä. 

Tähän päätän pienen koristeomenaraportin.
Inspiraatiohaasteeseen vastaaminen on vielä kesken. Ajattelin aloittaa myös joutessani lempikasvisarjan. Olin hetken ajan vähän siipi maassa talvesta, mutta se meni ohi. Onneksi pakkasetkin taittuivat hetkeksi. Heti kun tulee vähän talven aineksia ilmaan meidän perheessä sairastutaan ja kurjistutaan. Mielenpiristykseksi ostin vielä muutaman alesipulipussin, jotka olivat hurjan halpoja. Kokeilen toista kertaa sisällä hyötämistä Iriksillä, Lumikelloilla ja Pikarililjoilla. Aah. Ensimmäisen kerran vuosia sitten tein monikerroksisen ruukun ystävälle joululahjaksi, mutta mikään ei monista sipuleista kukkinut, nyyh. Itseluottamus on siis hieman pohjissa projektin suhteen, mutta täytyy kuitenkin kokeilla. Mikään ei ole ihanampaa kuin pienet sipulikukat pahimpaan pakkaskauteen, tyynnyttävät lempeästi kevätikävää.

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti ihana ajatuksesi sipulikukista talvella nyt konkretisoituu onnistumiseksi!
    Ihanat koristeomenapuut! Ai niin, Aamuruskokin on kerrottu. Minulla on Rixi, tai on jos on vielä hengissä, se pääsi kuivumaan niin pahoin kesällä, että vain 20 cm korkeudella oli tuoreita lehtiä enää alkusyksyllä jäljellä. Täytyy odotella ja katsoa, mitä se ensi keväällä tekee. Toivottavasti ei ole käynyt niin, että vain perusrunko on enää hengissä.
    Kylläpä on upea tuo Tumma Kaunotar. Lahjoitin sellaisen häälahjaksi ystäville, kun morsian on tumma kaunotar. Puu asustaa turkulaisessa puistossa lähellä avioparin kotia, jonne he suuntavat silloin tällöin piknikille puun alle. Tai ei se vielä niin iso ole, että kunnolla voisi olla oksien alla, mutta vierellä ainakin.

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että talviahdistus helpotti! Voi tämmöinen lempikasvit-sarja olisi ihana, vaadin jatkoa!!! Minä vasta löysin koristeomenapuiden ihanuuden tänä vuonna ja istutin sen ensimmäisen, Royal Baeutyn. Nyt alan kyllä haaveila näiden kuvien myötä, mihin saisin mahtumaan myös muita kaunottaria. Voi että, tuo Aamurusko on jotain aivan upeaa, onko se kovin arka eteläisen vyöhykkeen puu vai menestyisikö myös täällä? Minäkin haaveilen vielä sipulien ruukuttamisesta...
    Kiitos, ihana postaus ihanasta kokoelmastasi!

    VastaaPoista
  3. Huoh, miten ihania! Tsemppiä syksyn pimeyteen!

    VastaaPoista
  4. Saila, Rixi onkin tosi kaunis, olen nähnyt Munkkiniemessä ison sellaisen. Toivottavasti puusi elpyy. Ihana tuo tarinasi mikä liittyy Tummaan kaunottareen. Melkein tekisi mieli mennä naimisiin ihan tuosta syystä :)

    Maria, voi kiitos kovasti, ihana kun kannustat jatkamaan! Royal Beauty on aivan upea, hyvä valinta. Aamurusko taitaa olla III-vyöhykkeen puu, mutta tuskin on niin tarkkaa. On kyllä ihana.

    Maarit, kiitos samoin Sinulle!

    VastaaPoista
  5. Ihana katsaus koristeomenapuista, meillekin niitä tulee ehkä lisää;)

    VastaaPoista
  6. No on sulla muutama koristeomena! Aamuruskolla on herkän kauniit kukat. Keväällä puutarhasi on varmasti paratiisi.

    VastaaPoista