tiistai 4. elokuuta 2015

Siivosin kesän pois

Leikkasin kuihtuneet kukkavarret, vein kompostiin kevät- ja kesäkukkien jäämät. En haihattele enää kesäkukinnan perään, sen sijaan keinuttelin pihakeinussa ja mietin kukkasipulien hankintaa. Mitä on pakko saada ja mitä voi jättää pois, tai ehkä jättää tuleville vuosille. Kuvassa Pearl Lorraine -lilja (nimi löytyi vihdoin), Nukkapähkämöä, Helminukkajäkkärää ja keskellä minipieni Koreanvaahtera.

On erilaisten kasviyhdistelmien aika. Kukinta on eri aikaan kuin yleensä ja monet suunnitelmat eivät ole ihan toteutuneet. Sellaistahan tämä puutarhanhoito on, muutoksia tai mukautumisia.

Tummalehtinen Syyskimikki, etualalla Kulleroiden lehtiä, taustalla tummasuoninen Purppurapunalatva ja valkoisena hohtaa ruusu Mme Plantier. Poimulehtien limet leikkasin pois. Tämä istutus saa taustan Kirjoukonhatuista. Tämä kohta oli ennen lempparini, mutta hortensia kuoli ja en pääse enää samaan tunnelmaan. Täytyy katsoa miten tuon ruusun kanssa käy, kuoleeko heti ensimmäisenä talvenaan. 

Kirjoukonhattu on minusta ihanan rappioromanttinen kasvi...

Mies osti puun. Sai vapaat kädet etsiä kuolleen puun tilalle jotain, Roaylty tuli. Koristeomenapuukokoelma kasvaa. 

Musta Rudolf -koristeomena on nyt istutettuna samaan riviin Royaltyn kanssa, taustalle betonimuurin eteen. Toivottavasti tuo joskus näkösuojaa. Ideana näiden kanssa olisi saada niistä tumma tausta istutuksille ja peittävyyttä naapuriin. 

Jaloängelmät ovat vaikeita kuvattavia, taitoni eivät oikein riitä...taustalla näkyy kuunliljojen kukkia, on niidenkin aika nyt

Vasemmalla Kääpiöperuukkipensas, hopeiset Jalopähkämöä ja uusin tulokas Törmäkukka etualalla

Toisesta suunnasta sama, vaaleanpunainen harsokukka & purppurakeijunkukat, taitaa olla lempikohtani nykyisin. Pidän tumman ja herkän yhdistelmästä. 

Perunasato onnistui vaikken uskonut siihen, mandelpotatikset olivat hurjan hyviä, paljon parempia kuin puikulaperunat. Cerisat, purppuraiset perunat eivät olleet kovin kummoisia. Ruotsalaisia lajikkeita kumpainenkin. Istutin taas liian tiheään, vanha helmasyntini. 

Mustavadelma (=karhunvadelma) Loch Ness kukkii ihanin vaaleanliloin kukkasin, ehtiiköhän vielä tehdä marjoja

Tähkätädykkeet, valkoiset pelaquut ja emalikannu, kesäromantiikkaa

Minulla on jonkinlainen pakkomielle keijunkukkien ja hortensioiden yhdistämisestä, ne vain jotenkin toimii

Virginiantädykkeitä kylvin joskus siemenestä, niitä on nyt neljä kappaletta valkoisena sisäänkäyntipenkissä sillä ajatuksella, että niistä muodostuisi kesäaidanne. Ensimmäinen niistä kukkii nyt

Suopayrtti on yksi perinnekasveista jota ilman en tahtoisi olla (vaikka se tupsahtelee siellä täällä). Kerrottua vielä himoan.

Harsokukat aloittavat ennätysmyöhään pergolassa ja ovat isoja

Kiva ja vähän hassu yhdistelmät tuli Nietospensaasta & kirjavista kuunliljoista. Kokeilen taas vanhaa hyväksi havaittua metodia aran kasvin talvetukseen, kuunliljaa seuralaisena.

Päivän ilouutisiin lukeutuu jänisten talvella syömän Koreanperhosvaahteran elpyminen. Viime kesän Mustilaostos. 

Kesä meni, syksy tuli. Mustikkatahrat eivät lähde enää käsistä pois. On pakko herätä aikaisin joka aamu, jotta ehtii nauttimaan aamuauringon säteistä. Ja iltaisin on pakko valvoa hetki. Pian se ihanuus on taas ohi ja pimeys laskeutuu neljältä. Alkaa taas uuden kevään odotus. Ja kevätunelmien istutus. 

18 kommenttia:

  1. Voi että. Toisaalta tänään tuntui ihanalta kesäpäivältä, kerrankin oli aika tuuletonta, ja sekin vähä etelästä, niin oli lämmintä. Tarkeni olla shortsit jalassa, kesän neljäs sellainen päivä :-D
    Ihania yhdistelmiä ja kiva vinkki tuo kuunliljan vieressä talvehtiminen. Täytyy kokeilla - tai no, peurat kaluavat kuunliljat lähes maan tasalle jo elokuun puolella, niin ei niistä oikeastaan hirveästi suojaa sitten olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila. Nyt tulikin tosiaan kesä. Aika menee vaan niin nopsaan. Kuunliljatkin siis maistuvat niille. Onkohan mitään mikä ei maistuisi :/

      Poista
  2. Minulla on vielä kesä ja säätkin kesäiset :)
    Rohtosuopayrtti on kaunis, minulla on vaaleanpunaista yksinkertaista ja aivan haaleanvaaleanpunaista/valkoista kerrottua. Kerrottu leviää paljon hitaammin kuin yksinkertainen, siksi sitä kasvaa minullakin vain yhdessä paikassa eikä kasvusto ole 10:ssä vuodessa kovinkaan paljoa laajentunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Totta, nyt onkin kesä. Suopayrtti on kiva. Kerrottu voisi levitä enemmän, olisi mukavaa. Kiva kun sinulla on paljon erilaista.

      Poista
  3. Mä elän jossain väliaikatilassa, ei ole enää oikein kesäkään, muttei syksykään. Tänään kun aurinko lämmitti ja perhoset lenteli, oli aika ihanaa olla pihalla :) Sipulihankinnat pyörivät mielessä ja mieli tekis vaikka mitä...Keijunkukat sopivat kaveriksi melkein kaikille, mutta tosiaan hyvin passaavat noiden hortensioiden vierelle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kurjenkello. Oli kyllä ihanan lämmintä. En oikein tiedä mitä sipuleita hommaisi, vaikeaa. Mitä sinä aiot? Keijunkukat taitaa tosiaan sopia kaikille kaveriksi.

      Poista
  4. Ihan kesässä meilläkin vielä ollaan, en anna syksyn vielä tulla :)
    Mikähän karnunvadelma minulla on, on ihan erilainen kukka? Mullan myllerrystä on tänäänkin tiedossa ja aurinko näyttäisi paistavan. Mukavaa päivää sinulle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuitiina. Voi sitä leikkiä vielä kesää :) Onko erilainen? Valkoinenko? Minusta tuosta mustavadelmasta väitettiin sen olevan oikeastaan karhunvadelma. Mukavia kesäpäiviä sinullekin

      Poista
  5. Sinulla tuo Pearl Lorraine-lilja näyttää hyvältä naapurikasvien kanssa. Omalla pihalla on samaa liljaa, mutta en millään meinaa kestää sen väriä täällä.
    Törmänkukkiakin taitaa olla useampia, minun täytyy todennäköisesti tutustua tuohonkin lajiin vähän paremmin ja hankkia niitä itselleni. Kuten aika monia muitakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää. Lorraine on kyllä erikoisen värinen, en tiedä sopiiko tännekään. Mutta kaunis on. Törmäkukkia on tosiaan monenmoisia, taitavat talvehtia vähän huonosti jotkin niistä.

      Poista
  6. Niin, se vaan on että puutarhurin mieli muuttuu, ja kasvit muuttuvat. Puutarhailu on ikuista muutosta. Mutta puutarha ei olekaan koskaan niin hieno, kuin se on ensi vuonna. :)
    Mä niin tykkään sun kasveista. (Sanon tän varmaa kymmenennen kerran.) Mut nuo purppurat ja valkoiset on mun lemppareita.
    Meillä rohtosuopayrtit ovat vielä tiukasti nupulla. Ihanaa, että on vielä kesää jäljellä, kun on vielä mitä odottaa. Älä vielä puhu syksyn pimeistä illoista. Eletään nyt niin, kuin niitä ei koskaan olisikaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina. Yhtä muutosta tarhurin elämä :) Kiitos samoin, ihanasti sanottu, minäkin tykkään sinun kasveistasi! Ei mietitä vielä syksyä, pian siellä kukkivat suopayrtit :) Eletään kuin viimeistä päivää, ihanaa...

      Poista
  7. Oi, lumoavia kuvia! Tummanpunaisen, hopean ja valkoisen yhdistelmät ovat IHASTUTTAVIA.
    Luen ja katson kuvasi aina henkeä pidätellen....ne vie mielen ihan muihin sfääreihin. Rakastan yhdistelmiäsi ja tapasi kirjoittaa on taianomaista.
    En ole voinut edes kommentoida, vaikka luen usein kirjoituksesi, ettei lumous haihdu kun en osaa sanoin kuvailla tunnettani.
    Leikitäänkö, että kesä jatkuu kuitenkin vielä.
    Työt alkoi maanantaina ja eilen jäin kiinni ajatuksesta, että olen koko loman ( 5vk) odottanut kesän alkua...loma oli ja meni, nyt voisin jäädä uudelle lomalle ja vain rentoutua.
    Kummallinen kesä. Varmaan moni jakaa ajatuksen; eihän sen nyt näin pitänyt mennä....
    Onneksi sun postaukset eivät ole hurrjan pitkiä...henkihän siinä ois mennyt kun hengittämättä pitää olla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos leenajapojat. Kiitos kovasti kauniista sanoistasi. Leikitään vaan kesää vielä. Ei sitä oikein ollut nyyh. Kauheaa jos et voi hengittää, Ihana kun jaksat käydä täällä. Eikä tarvitse kommentoida väkisin, rauhassa vaan. Onko nyt niin ettei sinulla ole omaa blogia? Yritin kerran etsiä mutten löytänyt mitään. Harmi.

      Poista
    2. Juu, mulla ei ole omaa blogia.
      Ja hei , NYT on kesä ♡
      Vaaleanpunaiset Virginiantädykkeet on muuten söpöjä...just puhkeamassa kukkaan mulla ja meidän takapihalla on hevostila ( no pelto välissä) ja heposet hei todellakin huutaa.

      Poista
    3. Nyt on ihan kesä, ihanaa. Harmi ettei Sinulla ole omaa puutarhapäiväkirjaa, olisi mukava lukea. Heppatila teilläkin :)

      Poista
  8. Hih oletpas saanut vinkeän kommentin;)
    Kesä tuli takaisin ja kovalla rytinällä. Harmi vain kun loma loppui ja töissä pitää viettää pitkiä iltavuoroja, plääh. Nyt täytyy kyllä lähteä tuonne ulos kun kerran on vapaa ilta, voisi vähän itsekin kuvailla. Nietospensas muuten kukkii tosi pitkään, huippu ostos ollut.

    VastaaPoista