Nature morte

Eli kuollut luonto (taiteessa termi tarkoittaa kylläkin asetelmaa, vaikkapa sellaista perinteistä kukkamaalausta). Oman sommitelmansa on tehnyt Rusokirsikka, se pienempi puu. Tiputtaa lehtensä myöhemmin kun kasvaa suojatulla kuunliljapenkereellä. No, luonto kyllä näyttää kuolleelta muttei onneksi ole sitä.

Omassa puutarhassa on vielä vähän syysvärejä. Myrsky kasteli puutarhan ja tiputti loput lehdet puista. Seuraavaan kukoistukseen on miltei puoli vuotta. Yöpöydällä lojuu sipulikukkakirjoja, haaveilen niistä ensimmäisistä lumikelloista ja talventähdistä. Olisipa taas leuto ja vähäluminen talvi niin pääsisi nauttimaan niistä aikaisin.

Pihan perällä pakkanen ei ole päässyt puraisemaan, salaisessa lehdossa on vielä etupäässä vihreää. Kevätlinnunherne kuvassa, se kukkii liloin tuoksuhernemäisin kukin ja on ihan luonnonkasvi meillä.

Ja tämä on muistaakseni Unkarinsinivuokko...tai sitten valkoinen sinivuokko. Se nähdään sitten keväällä.

Jätän kaikki lehdet maatumaan lehdon uumeniin. Vuokot pitävät siitä. Onhan se vähän sotkuisen näköistä ja riski on, että ötökkäkanta lisääntyy, mutta näinhän se luonnossakin menee. Minun unelmaani kuuluu, että puutarhassa on hoidettuja ja villejä alueita, vaikka se pieni onkin.

Kullankeltainen koivunlehtimassa jää sekin käyttöön, kauhon sitä arkojen kasvien juurille (ellei tuuli onnistu viemään mennessään). Mitään talvenarkoja kasveja en suojaa vaan annan muutoin olla.

 

Kukas se sieltä pilkistää pylvään ja pöydän välistä? Arvaan jo kuka. En päässytkään Pohjantähtiruususta eroon vaikka se iso ryökäle muutti jo Lohjalle. Juuret olivat kai Kiinassa asti. 

Uusia lehtiä on puhjennut Illakkoon

Herkullisen punaisia ja keltaisia syysvärejä ahmin tänään. Mustaluumu.

Marjatuomipihlajat ja Alppikärhö, kultainen portti pergolaan

Lämmintä seinustaa vasten on turvallista puhjeta vielä lehteen, se herttainen Sweetheart rose ei kukkinut vielä tänä kesänä. Olisi ihana nähdä sen pienet vaaleanpunaiset ruusunkukat ensi keväänä kietoutumassa Vuorikärhön tummaan lehvästöön. Riippuu varmaan pitkälti talvesta kuinka onnistuu.

Vielä on syysvärejä, kaunistakin. Pallesorvarinpensas on yksi parhaista. Yritin alkuvuosina miettiä paljon syysväritteisiä pensaita ja puita koska olen aika hulluna niihin. Pelkkä syysväri ei riitä vaan lehtien tulee pysyä kiinni pitkään jotta ehtii nauttia väreistä maksimaalisesti. Testausvaiheessa olen vähän vieläkin näiden suhteen.

Kukintaansa myrskytuulista huolimatta jatkavat syysmyrkkyliljat. Se Hollannista saapunut myrkkylilja ei lähtenyt sisätiloissa kasvamaan joten peittelin senkin paraatipenkin multiin odottamaan ensi syksyä.

Kaunis syysväri on Onnenpensaalla, haaleankeltainen liloin aksentein. Se on siitä harvinainen pensas, tulee lehteen heti keväisen kukinnan jälkeen ensimmäisten joukossa ja pudottaa lehtensä viimeisimpänä

Keltainen Happomarja muuttuu syksyllä punaoranssiksi

Kivikon suojissa muutama japaninvaahteran lehti on säilynyt ja muuttunut kirkuvanpunaiseksi. Tosi harvinainen väri näissä syysvärityksissä muuten, aika harvalla kasvilla on näin punainen väri. 

Syysväriä ovat saaneet viimein myös kukkapenkin aidanteena kasvavat Verikurjenpolvet ja kellastuvat Keltapäivänliljat, niiden vieressä Jouluruusujen paikka, niiden tummanvihreät nahkeat lehdet ovat oikealla

Väin vähän pronssisemmaksi muuttuvat Tarhavarjohiipat, etualalla hopeinen ja talvivihreä, pinkkikukkainen Harmaakäenkukka

Koivu on täysin lehdetön...nyyh

Tammi on vielä kullanruskea

Talvella siirryn kuistille haaveilemaan. Minut voi nähdä tuossa ikkunassa katsomassa kaukaisuuteen. Verannalla on ikuinen kesä pelargonin kukkien myötä.

Ostin ensimmäisen pienen jouluruusun

 seuralaisekseni

Pienistä mukuloista tuli apila, Käenkaali on itänyt

Ja tekee samalla kertaa hellyyttäviä vaaleanpunaisia minikukkasia.

Vielä kiitän kovasti haastevastauksista Annelia & Vaalean vihreää, pian pääsen niiden kimppuun. Viikonloppuiloja kaikille!