Jouluruusuisia unelmia

Olen sairastunut jouluruusukuumeeseen. Polte iski yllättäin kun näin kadulla naisen jouluruusu kainalossaan. Vanha unelma jouluruusuisesta puutarhasta heräsi henkiin. Heti ensimmäisenä vuonna istutin joululta jääneen valkokukkaisen jouluruusun toiveikkaana puutarhaan. Vuosien varrella niitä on kulkeutunut kaupasta kuistin kautta puutarhaan. En kuitenkaan saa valkokukkaisia viihtymään kovin hyvin (alussa istutin ne vielä kaikkein kuivimpaan paikkaan). Olen hiljalleen oppinut valkokukkaisten olevan nirppanokkaisempia kuin värikkäät. Ehkä joulupöytään voisi hankkia taas jouluruusun. Joulu + ruusu = yksi kauneimmista kukan nimistä. Kuvat ovat vanhoja, jouluruusut eivät kuki nyt enkä ole ostanut uusia. 

Suojasin kerran joulunaikaan puutarhan jouluruusua lasikuvulla jotta sain leikattua siitä muutaman kukan joulupöytään

Jossain vaiheessa huomasin jouluruusujeni tehneen paljon siementaimia ja ajattelin, että olipas helppoa. Kukintaan menee kuitenkin useampi vuosi ja osa niistä katosi itsekseen.

Muistatteko nämä messukaunokaiset keväältä? Double Ellen Picotee

Kerrottu ja pisamainen

Ja tumma tapaus Pretty Ellen Purple. Keväällä selvitin Pretty Ellen -jouluruusujen olevan tavaramerkki, jonka alla myydään eri värisiä ja nimisiä jouluruusuja (meillä usein massamyyntinä messuilla yms). Näitä on pikkuisen vaikea löytää kaupoista, joinakin vuosina tietyt taimistot (esim. Kauppila ja Espoossa Taimia, koko maassa varmaankin Plantagen) pitävät niitä erinä valikoimissaan ja voi olla vuosia kun tuntuu ettei niistä näy hännänhyppystäkään. Hankalaa meille asiakkaille. Kyllähän kaikki näitä tahtoo eikö!

Tässä vielä kaunottaret yhteispotretissa.

Myöhemmin keväällä istutin jouluruusut salaiseen lehtoon ja toden totta ne kukkivat sen luvatun kolmisen kuukautta. Tässä Purple jo värinsä menettäneenä ja Picotee vielä hyvässä kuosissa. Olen varmaan kertonut jo sata kertaa, mutta kerron vielä kerran, että haaveilen Rusokuusamien alle istutusalueesta, jossa jouluruusut ja lumikellot vuorottelevat. Tänä syksynä laitoin sinne muutaman lumikellon lisää. Luin kylläkin, että jouluruusut tulisi istuttaa syksyllä (omat ruusuni ovat aina keväisistä istutuksista, ei näytä sekään haittaavan)

Jouluruusujen talvettaminen (niiden jouluksi hankittujen) on minusta aika hankalaa. Niihin tulee aina kirvoja ja kastelun optimimäärän löytäminen, samoin valo- ja lämpötilojen suhteen joutuu olemaan tarkkana. Joinakin vuosina onnistuu suvereenisti ja joskus taas ei. Viileällä kuistilla sujuu parhaiten, olen jopa nöyrtynyt sumuttamaan niitäs suihkepullolla kun siitä tuntuvat pitävän. Värikkäämmät jouluruusut ovat ainakin minulla olleet helpompia saattaa kevääseen ja puutarhaan asti. Kalliit Provado-puikot eivät tehonneet kirvoihin, parhaita tuloksia sain perinteisellä mäntysuoparuiskutuksella ja vesipesulla. 

Näissä haaleanpunaisissa jouluruusuissa kirvatkin olivat roosansävyisiä!

Viime vuonna sain joululahjaksi tämän Helleborus Atrorubensin. Jouluruusuja olen löytänyt parhaiten joistain tavallisista kukkakaupoista täällä pääkaupunkiseudulla, jotkut kaupat tilaavat niitä suoraan Hollannista pyydettäessä. 

Kukka avautuneena joulupäivänä

Tässä sama ruusunen jo haalistuneena 

Vaaleajouluruusut ihan kukintansa lopussa

Siemenkotavaihe alkamassa tällä yksilöllä

Vastasuihkutettu jouluruusu pörhelöisine heteineen

Salaisen lehdon uumeniin Rusokuusamien alle (puolikuiva paikka noin niinkuin viinitermein kuvattuna) istutin messuostokset keväällä. 

Valkoisen laitoin varjopenkkiin, sillä ei ole vielä montaa vuotta ikää, eikä ole vielä kukkinut. Helposti tuntuvat kyllä tekevän siementaimia, niilläkin menee sitten vähintään kaksi vuotta ennenkuin kukkivat.

Varjopenkin toiseen laitaan kokeilin laittaa joululta jääneet jouluruusut, kulmaus on hieman kosteampi ja savisempi kuin muut. Kokeillaan nyt tätäkin kasvupaikkaa sokkotestissä. 

Aika vanha on jo punakukkainen Ellen-jouluruusu, mutta se ei ole koskaan kukkinut...keväällä tupsuttelin sille reippaasti kalkkia, nyt odotan uudella innolla talvea. Tämä yksilö kasvaa sisäänkäynnin luona olevassa penkissä, pohjoispuolella sermin varjossa. Paikka on rutikuiva, mutta lehdet ovat julmetun kokoisia ja niitä puhkeaa jatkuvasti lisää, ehkäpä sittenkin viihtyy...hmm. 

Parhaat tietolähteet jouluruusujen suhteen olen löytänyt tanskalaisilta (toivottavasti ymmärsin oikein kun tanskasta suomensin). Joitakin faktoja:

*karkeasti jaettuna Helleborus Niger (valkoinen jouluruusu) kukkii jouluna, Helleborus Orientalis pääsiäisen aikaan (sitä kutsutaan Tanskassa pääsiäiskelloksi)

*kukkivat aikaisintaan kaksivuotiaana, orientalis -jouluruusut kolmevuotiaana

*jouluruusun kukka ei olekaan kukka, vaan erivärisiä terälehtiä, siksi kukinta-aika on hurjan pitkä, pari-kolme kuukautta

*Helleborus orientalis  -jouluruusuja on hirveä määrä erivärisiä ja muotoisia koska ne risteytyvät keskenään (mikäli pörriäisiä on sen aikaiseen kukinta-aikaan liikkeellä)

*jouluruususta olisi hyvä poistaa aina kuihtuneet kasvinosat, stimuloi kukintaa ja estää jouluruusuille tavallisia sienitauteja iskemästä 

*leudommilla seuduilla jouluruusut kukkivat joulukuussa, muualla maaliskuun tienoilla, mitä pohjoisempi sijainti on, sitä todennäköisempää on, että kukkii kesällä tai syksyn alussa

*jos jouluruususi ei kuki ollenkaan, kannattaa sille antaa kalkkia

*jouluruusu ei pidä kosteasta (juuret mätänevät helposti) eikä se pidä siirtämisestä ollenkaan

*optimikasvupaikka on varjo tai puolivarjo, multaisa, muttei märkä

Kasviolosuhteet ovat tässä puutarhassa ovat kaukana täydellisestä, nyt olenkin kokeillut istutella jouluruusuja eri paikkoihin jotta näkisin missä viihtyvät parhaiten. Täällä kun on aika kuivaa.  Aiemmin ajattelin jouluruusujen sopivan huonosti Suomeen koska ne kukkivat pahimman lumipaljouden aikaan. Neljä perättäistä hurjaa lumitalvea sai lannistumaan, mutta nyt muutaman vähälumisen ja leudon talven jälkeen muistaa taas jouluruusujen olevan niitä harvoja ihan sydäntalvella ilahduttavia kasveja. Unelmoin jo urheasta, kasvojaan kohti aurinkoa kurkottavasta kukasta pimeän ja pakkasen keskellä.