Valokarnevaaleja ja kasvun ihmeitä

Syksy on ollut ihana. Aurinkoinen, kuiva ja utuinen. Lomalla käytiin myös Lintsin valokarnevaaleilla. Valot on hieno idea alkavan pimeyden keskelle. Muutuin itsekin lapseksi jälleen ja kävin kolme kertaa vuoristoradassa (tuttu tervan tuoksu ja pelko siitä kestääkö vanha puinen rakenne). En ole ennen huomannutkaan, että vuoristoradassa kasvaa keskellä puita. Kuljen yhä useammin katsoen maailmaa vihreiden lasien läpi. 

Mitä muuta? Päiväkuljeskeluillani näin lokakuisen voikukan.

Kuvat menivät epäjärjestykseen ja annoin niiden mennä -kasvun paikka järjestyksen ihmiselle - valokarnevaaleilla oli kaunista. Linnanmäen pusupolulta. 

Linnanmäen valoja, miten saisin viritettyä samanlaiset valot pitämyskoivuun? Tarvitsen nosturin.

Mitenhän Keijunmekko jaksaa talven ylitse, mietin

Katson puutarhan syysvärejä. Mustialanruusu Minette saa haaleankeltaisen sävyn kivikossa

Ja Punapeikonpähkinä hieman pronssiin vivahtavan.  Kivikko on aika omillaan, en tee sille mitään vaikka ehkä pitäisi. Keväällä poimin käsin pudonneet puiden lehdet. Harkitsen multalisää joillekin kasveista, kasvualusta on julmetun ohut. Mietin vielä alanko edes lannoittaa ja riittäisikö kompostinlevittely vain. Olen niin luomuihminen, että keinotekoisten lannoitteiden purkissa ostaminen tuntuu turhalta. Mutta ehkä olen hyvinkin väärässä. 

Päivä päivältä punastuu Pallesorvarinpensas ja kellastuvat Japaninangervot

Marjalootassa mustikat ovat yhä suojaamatta, huomenna viimeinen puserrus ja sitten talviunille.

Minipikkuinen puksipuuni...sen ympärille tuikin lumikelloja kevättä odottamaan!

Pakkasyöt eivät nujertaneet kuohuviinikylvösorvokkia paviljongissa vaikka lehdet tummuivat. 

Pihan perälle on unohtunut kesäinen viirinauha

Olen iloinen kun puiden lehdet ovat säilyneet niin pitkään. Rudolf -koristeompullakin. Tönäisin Kultapiiskua kuvatessani ja höntyväiset lensivät taivaan tuuliin. Jäin katsomaan perään.

"Maalauksessa" kartiovalkokuusi, keltajapaninangervo, metsäkastikka ja taustalla ruskettunut köynnöshortensia. Hortensiat menevät aina ensin pakkasiin.

Tulevaisuuden työmaata: kuunliljamössöä joka jonain päivänä siirtyy pois jonkin kauniimman tieltä.  Ihan paraatipenkin uumenista, salaisen lehdon porteilta. Laajennusosia puutarhan sisällä.

Leikkimökin katolla jäkälää

Syysmyrkkyliljat kukkivat kauan, kauan eikä niitä pakkaset vaivaa

Kasvun ihmeen edessä tulee iloiseksi. Aina.  Pikkuruiset käenkaalit ovat itäneet

Ja Taseteissa juuret kasvavat kohti pohjavettä; pian on vihreiden varsien aika kohota kattoon. Ehkä noin neljä viikkoa ja ne kukkivat valkoisin narsissinkukin ja tuoksuvat kirpeältä

Riippaorvokki suuttui verisesti kun toin sen sisään muutama viikko sitten. Nyt se on toipunut ja puskee uutta.