Lämpimiä värejä

Valkokletrassa on hauskasti aivan samoja sävyjä..

..kuin sen viekussa kasvavassa Emerald Lace -japsivaahterassa

Niiden alla on cappuccino -purppurakeijunkukka. vanhin keijunkukistani. Ja aina niin penteleen edustavana, kesät talvet. Jotkut ne osaa.

Jotain värikästäkin  puutarhasta siis löytyy. Pidän kyllä mausteisistakin sävyistä. Ne sopivat minusta erityisesti syksyn valoon. Siitä puheen ollen -nyyh- keväinen valo on vaihtumassa kesän kypsyyteen, huomasin sen ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Kevät soljuu vääjäämättä kohti loppuaan.  Minä en olisi vielä valmis päästämään irti, mutta ei ajankulu minulta lupaa kysy. Luopumisen tuskaa podettava ja mentävä eteenpäin, kohti pioneja ja ruusuja!

Andenken an Ludwig Späth, tumma purppura oh là là

Tulikellukka on oranssi lemppari

En ole ennen huomannut happomarjan kukkia (Golden torch on lajike). Kivikossa on shokkiväritystä, limeä, purppuraa, japsivaahteran tummaa punaa...silmiä särkee.

Mustaselja Black Lace viime talvi sujui hyvin, yleensä on kuivattanut oksan pari, nyt ei yhtään. Eikai se hullu vaan pidä pakkasista?

Peruukkipensas on hyvin viehättävä. Tämä on kääpiömuotoinen. Erityisesti näihin purppuraisiin sopii mielestäni hopea kaveriksi. Rauhoittaa. 

The mourning widow, "sureva leski". Samobor -kurjenpolvi. Leviää, leviää ja leviää. Mutta kun avautuu ja painaa pienet sievät kasvonsa kohti maata, annan kaiken anteeksi.

Ehkei välttämättä se kaunein kasveista, mutta jännittävä. Fritillaria acmopetala

Black Beauty-keijunkukka ja etualalla itsekseen puutarhaan tullut Ruskolilja, joka saa olla siinä vaikken ole siihen ihan hulluna

Pronssia ja siennaa on  Kupariheisiangervo Mindiassa. Joka on oikeasti vahinko-ostos, luulin ostavani sitä ihan tummaa heisiangervoa. Leikkelin näitä taas hieman maljakkoon juurtumaan, euron kuvat kiillellen silmissä.

Ystävä monen vuoden takaa: Tulipa whittallii (muuttanut lie nimensäkin jonkun lautakunnan toimesta, mutta emme nyt välitä siitä. Edward Whittall on kuitenkin tämän löytänyt aikoinaan.) Pronssinoranssi pikkutulppaani on hän.

Rodgersiat ja jaloangervot sopivat minusta niin hyvin yhteen. Ystäväni kysyi tästä kasvista, että ei kai minulla vaan hasista kasva pihassa :)

Ensimmäinen tulppaanirakkauteni josta en ole päässyt yli: Queen of night. Ostin ensimmäiseen pikkupihaani jo. En ikinä kyllästy sinuun, sen lupaan.

Kivikossa leimukukat tekevät jälkeläisiä, tässä kuvassa on miltei koko suku. Äiti on pinkki, isä valkoinen ja poikaset eri sävyisiä liloja (keskellä käppyrä peikonpähkinä red majestic). Leimuja löytyy kaikkialta kylväytyneenä hiekalle.

Munstead wood-ruusu on ainakin hengissä, se on kaunis ja hyvin tummanlila, tuoksussa häivähdys mustikkaa

Ehkä kuitenkin eniten tykkään kunnon punaisista tulppaaneista, sydänalassa läikähtää mukavasti ♥

Katsura on herttainen sydänlehtineen ja pronssin sävyineen

Poika sanoi eilen kun keinuttelimme puutarhakeinussa, että meidän piha on muuten ihan kiva, mutta on liikaa kukkia. Lasten suustako totuus? Kieltäydyn toistaiseksi uskomasta. Olen onneksi tänä keväänä onnistunut hieman toppuuttelemaan itseäni, niin monta ihanuutta on jäänyt taimikaupan hyllylle itkemään. Sydän vuotaa verta, mutta kotona taputan itseäni olalle. Tosin pian ei ole kukkiakaan ellei vesipisaroita ala putoilla, kuivuusepisodi on hyvin paha. Jännitän saataisiinko tänään muutama pisara.