lauantai 21. toukokuuta 2016

Jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain kuollutta (+etanatesti)

Omenankukkien aikaa. Aamurusko.

Yritän tehdä minikukkapenkkiä. Kaivelin nurmikonjämät pois ja mylläsin, lisäsin vähän multaa ja istutin Ruusupionin paikalle. Toiveissa siintää tehdä vielä penkin reunukseksi pieni aidanne iisopeista. On alkanut tehdä mieli myös kuolanpionia. Ikävä uutinen taitaa olla se, että sweetheart rose taitaa myös olla kuollut ja pikkulehtisyreeni ehkä myös. Yksi ranskanruusu näyttää myös täysin hengettömältä (toivottavasti juuresta tulisi jotain, villiruusukin kelpaisi, koiranruusulleko nämä vartetaan, ehkä). Hetkeksi ote herpaantuu ja pitää tehdä surutyötä. Sitten voi taas jatkaa.

Koristeomenat ja tavalliset omenapuut kukkivat. Epäilin tähtimagnoliaa kuolleeksi, mutta se tuli lehteen. Sain viimein tarmonpuuskan ja istutin kuistilla talvehtineen magnolian paraatipenkkiin.

Pionikuumeilua on hyvä harrastaa ennen pionien kukintaa...nuppuja näkyy valkoisissa ja pinkeissä pioneissa. Ne ovat aina niin hurjan korkeita, että yltävät bambusängyn ylle. Yöpöydällä lepuutan pionikirjaa.

(kuvat menivät vähän randomilla, suonette anteeksi, en vain jaksanut järjestellä niitä oikein)

Kasvihuoneen kesäperennakylvöt ovat itäneet, nämä ovat Linum perenne, Sinipellavaa

Kivikossa Mantelikirsikka kukkii. Kirsikoita ei haitannut viime talvi eikä sadekesä. Omenoiden kukinta on kauniimpi kuin vuosiin. 

Syysvuokot ovat nousseet paraatipenkissä

Tulppaanien kukinta on huonompi kuin moneen vuoteen ja villitulppaanit ovat hyvin myöhässä, mutta samapa tuo, kunhan kukkivat. Suloinen ja niin pieni kelta-pronssinsävyinen Tulipa Batalinii Bronze charm  
Dark freckles -perhosorvokki

Ruusumantelia söivat jänikset, teki vain yhden sievän kukan, kaverina hällä Candy Prince-tulppaani, karkkiprinssi

Primula auricula Skylark

Dolgon tähtikukat

Haikea hetki...kuunliljat nousevat, kevät on ohitse...

Ruusupömpelissä juhannusruusut tunkevat väleihin..nuppuja...

Cheal´s weeping -koristeomena on tehnyt ylipitkän oksan, jonka kääntelen pionitukiin aidanteeksi

Tuomipihlajaportissa alppikärhö kukkii

Tumma Kaunotar on hitain koristeomenoistani, se on vielä nuppuinen

Vanha lempparikasvini Sammalleimu tuoksuu kiduttavan hyvältä...(tuoksukurjenpolvi sen yllä löyhkää), pionit ovat nupulla ja rusokirsikka kaartuu niiden ylle kauniisti

Salaisessa lehdossa Alpina Plena-kärhö on alkanut kiipimään juuri niihin Rusokuusaman oksiin joihin sen tahdoin nousevan

Hopa on jotenkin tummempi kuin aiemmin, kaunis kuitenkin

Tänään vasta huomasin, että naapurissa on samanlainen, mutta iso ja vanha...on hauska katsoa niitä keittiön ikkunasta peräkanaa kasvamassa

Kauniit lehdet tällä Taikapähkinällä, sen kukinta jäi vähän tyngäksi talvella

Peruukkipensas herää tosi myöhään, kuten aina. Taustalla kukkii Tuoksumatara, nykyisin yksi supersuosikeistani ja lisäilen sitä pitkin pihaa. Rakastan sen tuoksua tuoreena (raikas), kuihtuneena tuoksuu vielä miltei paremmalta: vastaniitetyltä heinältä, kesältä.

Kullero  kalervonpojat joiden taustalta nousee tummalehtiset Syyskimikit. Pikkuisen outo yhdistelmä, mutta kiva. Keppi kuuluu Madame Lemoine-ruusulle, se voi onneksi hyvin. Samoin sen vieressä kasvava Helenanruusu Lykkefund

Dolgon tähtikukat vielä lähikuvassa

Jo haalistunut, kukinnan lopussa oleva Makamik
Akileijojen aika alkaa...


Ihana riippakoristekirsikka, japaninkirsikka

Toinen kirsikka, Kanzan, herää viimein

Erstaakin kukkii kauniisti

Tämän kevään löytö: vaaleanpunainen kielo

On hyvin romanttista kun kirsikoiden ja omenoiden terälehdet varisevat tuulessa.

Olin tässä kerran iltakävelyllä ja näin kotiloita menemässä asfaltoidun tien päältä kohti kosteaa niittyä. Tuli mieleen erilaisia vaihtoehtoja etanaongelmaan:

a) tapa minkä ehdit. Kylve puutarhasi täyteen ferramolia sun muuta kasvintorjunta-ainetta (silläkin uhalla, että ne aiheuttavat syöpää sekä sinulle että eläimille), kitke, siivoa, raivoa, näe uhkakuvia. Lietso hysteriaa puutarhaystäviesi parissa ja pese jokaikinen juurenpalanen joka puutarhasi kynnyksen yli tulee (jos näet naapurin tulevan puutarhamyymälästä, vaadi saada suorittaa kotilotarkastus). Aseta kesäkeittiöön erillinen kiehuntalevy jonne jatkuvasti tiputtelet löytämiäsi kotiloita ja päästä joka kerta kaamea nauru kun tiputat kotilon kiehuvaan veteen. Jos näet espanjansiruetanan, suorita välittömästi harakiri.

b) torju hellemmin. Täytä kaikki kuopat mullalla ja hiekalla (etanat kun tekevät mieluusti poikaset kosteisiin notkelmiin). Tee puutarhastasi auringon tyyssija ja kuiva kuin aavikko. Asettele olutansoja sinne tänne (jos etanat kuolevat, niin ne kuolevat ainakin iloisessa huppelissa).Hyysää kotiloita syöviä lintuja raahaamalla selkä vääränä siemenseoksia ja rasvapatukoita kaupasta. Ohjaa kotilot hellästi kotterostaan kohti naapurin kuunliljapöheikköä.

c) hyväksy, että lehtokotilot kuuluvat suomen luontoon siinä missä sinäkin. Pyrit pitämään puutarhan suht siistinä ja aurinkoisena, mutta suodatat vaaleanpunaisten silmälasien läpi sen tosiasian, että kasvejasi on maisteltu ja niissä on reikiä joiden läpi päivä paistaa iloisesti. Sen suurempaa tuhoa etanat tuskin aikaansaavat, vai saavatko? Heittäydy aurinkotuoliin aurinkolasit silmilläsi ja drinkki kädessäsi ja anna kotiloiden maiskutella.

Herkkä Kalvaspikarililja

Minkä sinä valitsisit näistä kärjistetyistä visioista? Tämä oli siis vitsi :) Itse en ole vielä päättänyt, toistaiseksi kauheaa riesaa ei ole ollut niin en ole vielä täysin hysterisoitunut. Mutta toisaalta en tunne ketään muutakaan kenen puutarhan olisi etanat täysin tuhonneet. Pari kaivuria ja miespuolisia henkilöitä tiedän kyllä, jotka ovat useitakin puutarhoja pistäneet matalaksi. Seilaan siis päivästä riippuen a) ja c) kohtien välimaastossa. Mutta totuus on, kun kevät etenee niin talvivahingot ja koloistaan ryömivät tuholaiset vievät energiat niin tulee hetkellinen puutarhanotkahdus. Talvella kun ehtii kuvitella vaikka mitä. Minulla kiertokulku menee niin, että ekaksi iloitsen kaikista ihanuuksista mitä maasta nousee, saan elämäniloa ja sitten seuraa puutarhamasennus. Sitten sieltä taas noustaan kohti keskikesää.

Ihan parasta on omasta puutarhasta poimitut pikkukimput.

22 kommenttia:

  1. Voi ihanuus! Oikeaa kukkaloistoa! Meillä ei ole etanoita vielä ollut (koputtan puuta) Valitsisin varmaan tuon a-kohdan:)
    Mutta ensi kesä on jo mielessä;) impectan siemen valikoima jo houkuttelee katsomaan:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Hyvä, ettet joudu kärsimään etanoista :) Ihana kuulla, että mietit jo ensi kesää! Impectalla on kyllä upeat siemenet!

      Poista
  2. Paljonhan pihassasi on kukkijoita, vaikka talvi vienyt osan! Meillä kotipihassa kotiloille ei ole syötävää. Naapureiden pihoissa niitä puheiden mukaan riittää. Mökkipihassa niitä ei ole ja pitää varoa tuomasta yhtään kasvia kodin läheltä mökille! Onneksi ei tarvitse päättää, minkä tavan valitsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Juu ei mennyt sentäs kaikki :) Tuo on hyvä pointti ettei syötävää löydy. Hyvä ettet joudu kärsimään kotiloista!

      Poista
  3. Harmillisia ovat olleet tämän talven kasvituhot.
    Kauniita kasveja on sinulla paljon. Vaaleanpunainen kielo aika erikoinen. Joku luonnon mutaatio?
    Suhteeni kotiloihin vaihtelee kaiken kuvailemasi välillä. Sen kuitenkin tiedän, että lautaselleni en niitä ikinä tule haluamaan. Olkoot miten hyvää herkkua tahansa. Vaikka olisihan se ehkä hyvä kosto noille riiviöille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Ikäviä menetyksiä todella, täytyy vaan elää niiden kanssa. Ei kun pinkki kielo on ihan taimistolta löydetty :) Niin suloinen. Hih, sinullakin vaihtelee menettelytapa. Etanaa en itsekään söisi, varsinkin kun olen kasvissyöjä.

      Poista
  4. Ööö, tuota, hankala valita kyllä noista vaihtoehdoista;) Meillä etanoita ei näy kuin harvakseltaan, ehkä siksi en osaa tuohon syventyä... Lintuvaihtoehto kuulostaa silti hyvältä:)
    Eilen pihakierroksella huomasin että rusokirsikassani on kukkia!! kaksi kappaletta, olen niin onnellinen. Ehkä ensi vuonna sitten jo enemmänkin:)
    Teillä on kyllä kesä pidemmällä kuin meillä, sen huomasi kyllä selvästi käydessäni koulutuksessa loppuviikosta Helsingissä, siellä on ihan vihreää, täällä vasta aloitellaan. Ja toivotaan vielä kovasti että tietyistä kohdista puutarhaa nousisi elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni! Kiva kun ei ole etanoita :) Ihana juttu tuo rusokirsikka, olen iloinen puolestasi! Kukinta lisääntyy varmasti vuosi vuodelta. Mukava kun olet käynyt täälläpäin, kävitkö taimistollakin :)

      Poista
    2. Kiertelin vain talvipuutarhan ja Kaisaniemen kasvitieteellisen piha-alueita ja käväisin pikaisesti kaupassa ostamassa lapsille tuliaiset;)

      Poista
  5. Onpas sinulla jo paljon kukkivaa puutarhassasi. Kyllä on kaunista. Vaaleanpunainen kielo on hieno. Talvi on näköjään tehnyt tuhoja joka puolella Suomea. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Talvi on tosiaan ikäviä tuhoja tehnyt, toivottavasti ei teillä kovin pahasti? Mukavaa sunnuntaita sinullekin!

      Poista
  6. On sinulla valtava määrä erilaisia kasveja ja taatusti melkoinen osa niistä kukkii juuri nyt. Upeaa!
    Erinomainen syventyminen kotilo-ongelmaan. Minäkin voisin yhtyä seilaamaan kohtien a ja c välissä. Sateisen yön jälkeen kotiloarmeijaan kompuroidessa olen valmis tekemään ihan kaiken päästäkseni ötököistä eroon. Kunhan taas aurinko paistaa ja on päässyt mukavasti nautiskelemaan puutarhan iloista, sitä päättää armeliaasti ryhtyä elämään samaiseen puutarhaan piiloutuneiden kotiloiden kanssa, joskaan tuskin koskaan rauhassa ja sovulla. Ala- ja ylämäkeä siinäkin mielessä. Onneksi etupäässä ylämäkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Olen tosiaan kevätpuuhullu erityisesti :) Koita tässä nyt elää noiden kotiloiden kanssa. KAI niidenkin pitää saada olla olemassa :)

      Poista
  7. Minä olen pelastellut samettikukkia etanoilta ja kotiloilta tekemällä taimien ympärille kahvinpururenkaan. Se on toiminut mainiosti. Tietenkään kahvinpuruilla ei isoa pihaa pelasteta, mutta muutama suosikkikasvi kumminkin.

    Ihanan kukkaisa kevätpiha noin muuten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos barbajovis! Hyvä vinkki tuollainen käytännössä kokeiltu! Eivät sitten ainakaan kahvista tykkää :) Kiitos paljon visiitistäsi!

      Poista
  8. Huikean kaunista kukintaa! Paljon Sinulla on noita koristehedelmiä erilaisia.
    Tuo ruusumanteli on minun pihallani myös, mutta ei ole vielä koskaan kukkinut. Josko tänä vuonna tai toivottavasi sitten ensi vuonna.
    Syyskimikki ja kullerot on hauska yhdistelmä.
    Meillä on niin paljon lehtokotiloita, että niiden kanssa on vaan elettävä rinnakkain. Niitä ei saa loppumaan millään menetelmällä. En ole edes yrittänyt niitä listiä. Lintuja meillä suositaan kaikin tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene! Olen tosiaan rohmunnut koristeomppuja. Toivottavasti ruusumantelisi kukkii pian! Tuo on ihan totta: jos on paljon kotiloita niin paree olla paljon syötävääkin niille :)

      Poista
  9. Hienoa kukintaa puutarhassasi!
    Meillä ei kotiloita ole näkynyt, syynä taitaakin olla kesäisin rutikuiva rinnetontin savimaa. Haasteensa on siinäkin, joskus olen miettinyt koko rinteen räjäyttämistä. Mutta tiedänpä nyt ainakin, että olen säästynyt kotiloiden keittämiseltä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu! Hyvä jos et joudu kärsimään kotloista. Ei meilläkään niitä pahasti ole, kuivaa kun on...Älä nyt räjäytä rinnettäsi :)

      Poista
  10. Kalvaspikarililja menee kipin kapin ostoslistalleni!!

    VastaaPoista