lauantai 15. lokakuuta 2016

Tulevaisuuden unelmat istutetaan nyt

Koko viikon olen ahminut puutarhakirjoja. Ajatuksia on putkahdellut päähän siitä mihin suuntaan tahtoisin pikkuista puutarhaani viedä... Yöllä näin unta ensi kevään unelmista, voi se oli ihana uni! Unessa istutin syreenimajan ja jotain muutakin. Oli kurja herätä todellisuuteen haaveunesta. Aamulla jäin unelmoimaan mitä kaikkea istuttelen keväällä ja se kaikki tuntui niin kaukaiselta. Jotenkin mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin ajattelen, että elämä on tässä ja nyt. Aika voi loppua yhtäkkiä. Tulee syöpä tai jonain aamuna Mannerheimintiellä pyöräilijä ajaa kumoon, pää kopsahtaa kiveykselle rasahtaen kuin munankuori. Aamulla olin niin siipi maassa talven lähenemisestä, että muu perhe sanoi, että painu nyt jo sinne taimistolle ja vähän äkkiä. Ja niin siinä sitten tapahtui.

Kuvia Muhevaisesta:

Kääpiölännenpihta oli niin söpö hopeahavu. Se ei ollut kuitenkaan alessa ja muutenkin ostan aina havut Kukkatalosta, kun siellä on niin halpaa

Tässä kuvassa vierekkäin Siimesheisi ja Samettisumakki. Hienot syysvärit kummallakin. Katselin kaihoten kun eräs nainen kiikutti sumakin kärryynsä. Muutamia asiakkaita siellä palloili, mutta aika hiljainen on jo lokakuun puolivälin taimisto. En saanut korttini tunnuslukua näppäiltyä oikein kun sormet kohmeisina yritin. Myyjäkin valitti kylmän puraisemia sormiaan. Kaksi viikkoa ja lappu asetetaan luukulle.

Prunus Tenellaa eli Kääpiömantelia oli paljon puoleen hintaan, kaunis syysväri silläkin. Tämä siis se, joka menee nelosvyöhykkeellä asti! Ihanat roosat kirsikankukat.

Revontuliatsalea kukki taimistolla parhaillaan. Vieläkin haaveilen näistä, mutta odottelen vielä ja etsin passelia...
Liuskahopeavaahtera oli niin kaunis

Jotainhan sieltä tuli taas hankittua noin miljoonannen kerran. Sanoinkin, että autoon tarvitsisi tummennetut lasit jottei naapurit näe kuinka roudaamme taas kasan puskia kotiin kuten niin usein ennenkin. Hyvä, että kuski näkee tietä katsoa oksien välistä. Lapsetkin pienempänä valittivat kuinka kuuset pistelee takapenkillä. Minusta puiden oksien alla istuminen on vain silkkaa romantiikkaa.

Ostoksia: Taikapähkinä Hamamelis Diane (punakukkainen talvella kukkiva pensas). Ihan unelma. Nähtäväksi jää onko täällä pohjolassa koskaan niin leutoa talvea, että voisi kokea sen kukinnan ihmeen.

Ja lisäksi Happomarja Berberis atropurpurea Nana (kääpiöhappis, purppurainen). Kuvassa ylhäällä tummanpuhuvana. Istutin sen heti pallotuijan tilalle (josta en ole koskaan oikein tykännyt tässä kohdassa, eikä se tykännyt myöskään, juuret rapsahtivat irti maasta tuosta noin vaan), tuijeli lähti pihan perälle leikkimökin luo. Lumikellot ja muut sipulit vähän pyörivät esiin ja muutama sipulikin kyllä halkaistui, valitettavasti.

Aamulla tajusin, että saan sen suuresti ihailemani "berceaun" (lehtimajan), jos istutan paviljongin ympärille kasveja...ja sillä ajatuksella istutin heti uuden japsivaahteran penkin taakse (voi olla, että se vielä joskus siirtyy). Olin aina ajatellut, etten mitenkään keksi millä ilveellä lehtimajan saisin kunnes tänään tajusin, että kun kerran haaveilen salaisesta ja kätketystä puutarhasta niin miksi meillä pönöttää joka suuntaan näkyvä alaston paviljonki keskellä pihaa...tuumasta toimeen siis.

Unelmissa pidempään siintänyt Likusteri- (Ligustrum Vulgare) aidan teko sai potkun eteenpäin kun löytyi 3 likusteria puoleen hintaan. Nyt ne on jo istutettuna keinun taakse erottamaan nurmialuetta hiekkapihasta. Mies osti osan näistä puskista ja rupesi yhtäkkiä puhelemaan jotain prunus-suvun kasveista taimistolla, tuijotin epäuskoisena...nauroimme sille iloisesti

Pois alta siirtyi neljä pientä keijuangervoa, joille etsin huomenna kodin...ehkäpä kauhurinteeseen....eivät tässä koskaan viihtyneetkään. Tuleeko tästä hyvä vai ei, sitä ei voi tietää. Muutamalla likusterintaimella olisi jatkettava aidannetta ja siirrettävä ensiksi alta pois koristeomenapuu. Hyvällä suunnittelulla voisi tietysti tälläiset asiat välttää. Asiaa pohtiessani tajusin, että eijei en halua hyvää suunnittelua, en tosiaan, tahdon tehdä virheitä ja ottaa uusiksi. Ei tämä puutarhanhoito niin vakavaa ole, että aina tarvitsisi onnistua. Ajatus teki minut hyvin iloiseksi tänään.

19 kommenttia:

  1. Elämästä ei koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Mutta sinulle se toi uusia ihania taimia 😉 itse olen ahkera piirtelemään kymmeniä suunnitelmia, mutta lopputulos on kuitenkin aina jotain muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Se on ihan totta, huominen voi tuoda hyvääkin :) Suunnitteleminen on kivaa sekin!

      Poista
  2. Soot saanu tartutettua miäheeski puutarhakuumehen. Hyvä sä!
    Onnistut löytää aina kaikkia hianua, uutta ja ihimeellistä.
    Useemmite suunnittelen ja miätin kovinki tarkasti, toteutanki, mutta menöövät sitte kuitenki uutehe puuhu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Noh ei nyt sentään, nyt on vain halpoja kasveja ja silloin alehaukka iskee. Mieheen on tosiaan pikkuisen tarttunut kuume :) Suunnittelu on tosi mukavaa!

      Poista
  3. Ihailen innokkuuttasi - vielä näin myöhään syksyllä jaksat istutella vaikka mitä mielenkiintoista! Hauskoja juttuja kertoilit taimenostoreissuilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Nyt saa vain niin halvalla kasveja, siksi innostun :)

      Poista
  4. Ihana kun sinulla on vielä niin paljon energiaa puutarha-asioiden kanssa. Kauniita kuvia ja mukava ostosreissu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! No ei nyt energiaa sentäs, rahaa vaan yritän vähän säästää :)

      Poista
  5. Ihanaa unta näit, todellisuus on ulkona nyt aivan toinen.
    Toiset jaksaa painaa vielä täysillä pihahommissa, minä olen siirtynyt pirtin puolelle, vaikka töitä olis ulkona huru mykket.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Ulkona on tosiaan aika kurjaa...ei sitä aina jaksa eikä tarvitse, keväällä sitten uusin voimin!

      Poista
  6. Mitä parhainta taimistoterapiaa! :) Hienoa, että jaksat vielä pyöriä pihalla, itselläni on loppunut into täysin. Hyviä löytöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu! Kiinnostaa vain nuo halvat kasvit! Muutoin energia nollissa täälläkin...

      Poista
  7. Ihanaa, että pääsit taimistolle. Kaikenlaisia välähdyksiä saa omaankin pihaan aika ajoin. Sellaisia, mitä ihmettelee, että ei aiemmin tajunnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Ne on oikein hyödyllisiä välähdyksiä ja ideoita!

      Poista
  8. Oih näinkin hesarissa ilmoituksen kasvialesta, onneksi asun kaukana... Miten se neidonhiuspuu talvehti kuistilla? Varisiko kellastuneet lehdet pois vai säilyikö kevääseen ja vihertyi uudestaan. Täällä on ihan keltainen puu ja mietin, mitä on odotettavissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati! No voihan, voisihan sitä tehdä päiväreissun pk-seudulle? Kuistilla talvehti hyvin, tiputti lehdet. Keväällä sitten tuli iloisesti lehteen. Ulkona ei ehkä niinkään selviä, apua.....

      Poista
    2. Hei, kiitos avusta, toivoa siis ei ole menetetty kellastuneen puun kanssa;) siirsin sen aikaa sitten sisään kun oli ihan keltainen.

      Poista
  9. Puutarhaihmiset ovat vissiin oma lajinsa; kun lopettavat kesäpuuhastelut, alkaa haaveilu tulevasta.. mutta sillä mie ainakin jaksan tämän pimeän ajan! Selailin blogiasi ja kirjoittelet kivan humoristisesti, oli mukava lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku! No niin juuri, ei tästä pimeästä kaudesta muuten selviä. Kiitos käynnistäsi ja mukava kun viihdyit :)

      Poista