sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Villi & kaunis


Tänään kun katselin syksyistä puutarhaani, tajusin sen opettaneen paljon minulle itsestäni. Pidän paljon villikukista ja siitä tunteesta, että luonto valitsee itse, en siis ilmeisesti ole kontrollifriikki. Kun katson värikästä kukkapenkkiäni en koe ahdistusta vaan iloa, en taida olla kovin siisti ihminen enkä pyri täydellisyyteen. Kun istutan sadannen puun pienelle tontilleni niin koen onnen sivujuonteena pienen ahdistuksen pilkahduksen: voiko näin tehdä? Olen näemmä epävarma persoona. 
 
Koska puutarhani on yksityinen ja sinne pääsee vain läheiset: koen sen varmaankin ilmentävän persoonaani intiimillä tavalla. Olen vähän erakkomainen ja ujo. Kasveja on erilaisia sikin sokin: en ole ilmeisesti minimalistikaan. 

 Pidän paljon siitä, että luonto ottaa vallan puutarhassani ja kasvit kylväytyvät itsekseen kivien väleihin ja paikkoihin joihin en itse edes keksisi istuttaa. Yllätykset ilahduttavat.


Kaipaan kevättä niin paljon siksi poimin mukaan kevätkuvia katseltavaksi.

Puutarha kertoo minulle myös, että olen usein vähänenerginen tai väsynyt. En ole koskaan haaveillut suuremmasta pihasta, mutta kylläkin usein pienemmästä. Salaisten soppien tavoittelu paljastaa, että tahdon mielikuvissani piiloutua pahalta maailmalta. Olen kevätihminen - pidän selvästi uusista aluista - mutta rakastan myös syksyä. Sekin on uusi alku, tavallaan.




Pidän mummonpuutarhoista ja perinnekukista, mutta en ole tippaakaan perinteinen muutoin. Olen innoissani kaikesta uudesta, mutta kestän huonosti muutoksia. En ratsasta trendien aallonharjalla, mutta olen kyllä kiinnostunut niistä.
Luulen, että olen vähän muuttunut ja kasvanut puutarhani kanssa alun jämptimmästä luonnollisuuden rakastajan suuntaan. 



Jos saisin valita vain 10 perennaa puutarhani, olisivat ne: akileija, syysvuokko, jouluruusu, 
hopeahärkki, syysleimu, orvokki, pioni, lemmikki, keijunkukka ja valkovuokko. Osittain maa on opettanut rakastamaan näitä perennoja. Kaikki eivät täällä viihdy vaikka päälläni seisoisin.

Jos tahdot tutustua itseesi, kysy itseltäsi nämä kysymykset ja tee sen mukainen luonneanalyysi. Se ei maksa mitään. Mitkä ovat 10 perennaa, joita ilman et halua puutarhaasi nähdä? Mitäs luulette, kannattaisiko puutarha-analyysi ja -terapia hoitomuotona (heh)?

Unelmapuutarhani on salainen, villi ja kaunis. Puutarhassani on paljon puita ja pensaita ihan siitä syystä, että rakastan niitä. Pidän kaikesta kauniista ja vaalin kauneutta sydämessäni. 

Nyt otan haravan kouraan ja lähden kuskaamaan ne 99 kottikärryllistä lehtiä, joka meillä odottaa.  Välillä on kyllä käynyt mielessä, että mitä jos ne vain jättäisi...niinhän luontokin tekee ja kukoistaa. Tosin en ole varma miten naapurisovun kävisi...ehkä parempi vain siivota ja jättää luontohörhöilyt sikseen :)

15 kommenttia:

  1. Olen huomannut, että puutarha kertoo paljon omistajastaan, mihin siellä on panostettu vai onko ollenkaan puutarha -ihminen. Minulla onkin ongelma, sillä pidän japanilaisesta, englantilaisesta, maalaispihoista, moderneista... En osaa päättää mitä toteuttaisin omassa pihassani, senpä vuoksi se näyttääkin minulta 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Niin se taitaa olla, puutarha paljastaa meidät. Ihana tuo sekoitus, puutarhasi on sitten tosi kaunis tuolla metodilla, ihan oikein!

      Poista
  2. Puutarha antaa ja opettaa paljon. Ja elää mukana vuosien ajan.

    Kun on paljon puita, kertyy paljon lehtiä. Minulla menee kaikki haravoidut lehdet joko kasvimaan päälle tai marjapensaiden alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Puutarha on ihana, toivottavasti saa pitää sen vielä kauan, kauan...lehdet ovat kyllä hyödyllisiä!

      Poista
  3. Mukavaa pohdintaa, tätä oli kiva lukea!
    Yleensä olen miettinyt asiaa siltä kantilta, mitä puutarha merkitsee minulle, mutta en lainkaan sitä, mitä se kertoo minusta. Ehkäpä jopa hieman eri tarinaa kuin muu elämä ja arki, koska puutarhassa voi ottaa iisimmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu! Tuo on ihan totta, puutarhanhoidon ei tarvitse olla niin kuolemanvakavaa ollenkaan :) Ja hyvä niin!

      Poista
  4. Voi kun ihana kirjoitus! Olet osannut pohtia asioita, joita ei itselleni olisi tullut mieleenikään. Jos et pahastu, voisin joskus tehdä samantapaista puutarha-analyysiä itsestäni myös. Puutarhaterapia kiinnostaa minua, on tehnyt sitä jo pitkään ja uskon sen voimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Olisi mukava jos tekisit analyysiä, se oli vähän tarkoituksenakin tässä...minäkin uskon puutarhaterapiaan vahvasti. Se todella toimii :)

      Poista
  5. Hienosti kerroit puutarhastasi ja itsestäsi. Tosi kiva postaus!

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoista lähestyä puutarhaa tältä kantilta, tosi kiva postaus kertakaikkiaan!!! Huomaan itsessäni joitain samoja piirteitä: puutarha on minullekin hyvin intiimi, koska se jotenkin ilmentää persoonaani niin vahvasti. En mielelläni myöskään päästäisi sinne ketään ulkopuolisia. =D Pidän myös valtavasti siitä, kun kasvit alkavat itse valkata kasvupaikkojaan ja meno yltyy puolivilliksi. Siinähän sitä tulee sellaista luonnollista lookia - ja yllätykset piristävät. (Paitsi silloin, kun kyseessä sattuu olemaan jokin mustalle listalle päätynyt kasvi, joka on taas vallannut uutta alaa... =D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos KesäKukka! Meissähän on sitten jotain samaa :) Mukava kuulla! Mustan listan kasvit ovat todellakin poikkeus....

      Poista
  7. Voih noita keväisiä kuvia, niin sitä jo alkaa taas kaipaamaan uutta kevättä<3 Allekirjoitan useita noista mietteistäsi, mutta nautin kyllä itse kovasti puutarhavierailijoista, saan heiltä aina niin paljon energiaa ja intoa jatkaa projektejani. Vertaistukea, yksi terapian muoto sekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Kukin tavallaan, se on pääasia! Kevätkaipuu on jo kova...

      Poista
  8. Puutarha kertoo varmasti paljonkin omistajastaan! Ihana postaus:)

    VastaaPoista