perjantai 8. heinäkuuta 2011

Minun puutarhani



Kiveä, värejä, villejä köynnöksiä, mustaa rautaa



Ruosteisia rojuja, sinkkiä, romantiikkaa, romuromantiikkaa, rempallaan oloa ja liehuvia verhoja




Ahtaita nurkkia ja improvisoituja kukkapenkkejä
Pinnan alla muhii etnokuume, haave taiteesta puutarhassa



Ämpäreitä täynnä rikkaruohoja, ripoteltuina sinne tänne

Omenoiden kukinta ja syksyinen punerrus, kukkia, tummia kasveja



Heiniä ja kirsikoita



Tämä tarina jatkuu...

2 kommenttia:

  1. Puutarha on juuri tuollainen omien mieltymysten temmellyskenttä. Jonain kesänä innostuu jostain ja seuraavana saattaa taas kaivata sekaan jo jotain aivan muuta. Siitä se omannäköinen puutarha syntyy ja jalostuu vuosi vuodelta. Minäkin jo haaveilen syksyisestä puutarhasta, siinä on aivan oma tunnelmansa ja haikea ihanuutensa. Odotan tarinasi jatkoa innolla...

    VastaaPoista
  2. Voi Maria, uskollisin lukijani, kiitos! Minäkin odotan sinun puutarhatarinasi jatkoa. Katsotaan yhdessä mitä saadaan aikaiseksi :)

    VastaaPoista