Koristeomenapuista

Alkukeväällä purppurakoristeomenoiden lehdet puhkeavat tumman purppuraisina, vähän lajikkeesta riippuen eri sävyisinä

Ajattelin kirjoitella hieman koristeomenapuista joista pidän todella paljon. Olen kerännyt niitä noin yhden puun vuosivauhdilla (toivottavasti lopetan nyt tähän). Varsinkin purppuraomenat (Malus purpurea) ovat hienoja korvikkeita talvenaroille koristekirsikoille. Lajikkeita on suunnilleen joka makuun. Nimet ovat kauniita ja runollisia. Aika moni tunnetuimmista on löydetty Helsingistä. Helsingin kaupungin rakennusvirasto on tehnyt hienon julkaisun joka löytyy netistä: 

http://www.hel.fi/static/hkr/julkaisut/Koristeomenapuujulkaisu051207.pdf

Olen lueskellut antaumuksella julkaisua vuosia sitten. Mutta on paljon muitakin kun vain helsinkiläisiä lajikkeita. 

Omat puuni ovat vielä hentoisia kun olen ne itse istuttanut enkä vielä ole satavuotias (vaikka viime aikoina on tuntunut siltä). Koristeomenoissa on sekin hyvä puoli, etteivät tuota kotioloissa kohtuuttomia määriä omenoita hävitettäväksi jos kuitenkin tahtoo maksimaalisesti nauttia omenapuiden kukinnasta. Täällä linnut ja oravat napostelevat yleensä pikkuomenat. Ja mikä parasta, puut eivät ole mitään etelä-suomen hienostelukasveja vaan menestyvät hieman lajikkeesta riippuen V-VI- vyöhykkeille asti! Purppuroista kestävämpiä ovat ainakin Makamik, Hopa ja Wabiskaw (V). Valkokukkaisista Erstaa, Hyvingiensis ja Dolgo samoin V. Peräpohjola vielä kutosellekin, ehkä muitakin. III-vyöhyke useimmille muille. Omistani eniten ongelmia on aiheutunut Linnanmäestä ja Tammisaaresta, ehkäpä ovat tottuneet ihan etelän suotuisiin oloihin. 

Makamik nuppuisena

Kukassa

Makamik jo haalistuneena kukintansa lopussa. Makamik jäi alussa jäisen katolta pudonneen lumimassan alle ja taipui kaksinkerroin, runko katkesi osittain. Voitelin heti puuvahalla ja sidoin kangasrievulla ja ihme kyllä puu toipui. Makamik aloittaa kukinnan aiemmin kuin muut, en ole varma johtuuko suojaisesta ja lämpimästä paikasta pergolassa. 

Tumma kaunotar kasvaa myös pergolassa. Tässä nuppuisena, sekä lehdistö että kukat ovat hyvin tummia

Kukat avoinaisina 

Tässä kuvassa näkyy tumma lehdistö hieman paremmin

Puu on yleisilmeeltään paljon kepeämpi kuin esimerkiksi robusti Makamik, mutta hyvin tumma

Haalistuneena kukinnan lopussa

Aamuruskon nuppuja

Aamurusko on kerrannaiskukkainen ja vaaleanroosa. Kirsikkamaisin kaikista. 

Kukat ovat herkän roosat. 

Ja selvästi kerrotummat kuin monella muulla. 

Yleisilmeeltään suurempikasvuinen ja siro, mutta tästä tulee iso

Lehtien väritys muuttuu alkukesän jälkeen pronssin sävyiseksi

Pikkuinen riippakoristeomenapuu Cheal´s weeping on aivan kuin koristekirsikka

Purppurakoristeomenoiden vastapuhjenneet lehdet ovat hyvin kauniita ja tummia

nuput ruusunpunaisia

Avautuneena  puhdas roosa

Ja aivan kukinnan lopussa hyvin vaaleanroosa

Linnanmäki on pieni puu ja minun versioni erityisen pieni koska koki kovia ensimmäisinä talvina ja kuihdutti yläosansa kokonaan. Jännityksellä odotan mitä tästä tumpista tulee. Muutoin Linnanmäki taitaa olla pienimpiä koristeomppuja ja kukinnaltaan tumma & yksinkertainen. 

nuput

Avoinaiset kukat

Paraatipihan puolelle valitsin valkokukkaisia puita. Tämä on Dolgo.  Kestävä ja uskollinen. 

Yksinkertaiset valkoiset omenankukat

Aika iso ja luutamainen latvus

Kaunis, ylenpalttinen kukinta

Toinen paraatipenkin koristepuu on Erstaa. Sitä en ollutkaan paljon kuvannut, mutta on malliltaan leveämpi ja riippuvampi. Kukat ovat valkoiset omenankukat. 

Syyskuussa syntymäpäivälahjaksi valittu puu: Riippakoristeomenapuu Royal beauty. Tummat lehdet ja kukat. Kukintaa pääsemme toivottavasti ihailemaan ensi keväänä. 

Kivipenkereen päällä kasvaa vielä melkein unohtuneena Malus Tammisaari (tässä jo verkotettuna). Ensimmäisinä talvina en muistanut käydä tamppaamassa lunta puun ympäriltä ja jänöt pääsivät pahasti nakertamaan puuta. Siirsin Tammisaaren sisäänkäynnin luota penkereen päälle suojaisempaan paikkaan muutama vuosi sitten ja nyt näyttää elpyvän. Lehdistö on erittäin tumma, kukkinut ei ole vielä koskaan. 

Koristeomenoita voi hyötykäyttää normaalisti vaikkapa hilloihin. Olen joskus tehnyt, hillosta tulee herkullisen väristä, aivan punaista. Pienenä nakertelin pihassamme kasvavia omppuja sellaisenaan vaikka ovat usein aika pahanmakuisia. Rautatienomenapuussa omput ovat julmetun isoja, katselin niitä kerran hämmästyneenä Kasvitieteellisessä puutarhassa. 

Paraatipaikan keskustassa kasvaa Dolgo lipputangon paikalla. 

Syksyllä ostin vielä alesta kympillä Hopan. Kukinnaltaan lilansävyisin näistä. Olen huomannut, että taimistolla koristeomenapuita myydään hyvin kirjavilla lajikenimillä mikä on tosi hankalaa.  Aina on melkein ollut lapussa eri malus-suku nimettynä. 

Tähän päätän pienen koristeomenaraportin.

Inspiraatiohaasteeseen vastaaminen on vielä kesken. Ajattelin aloittaa myös joutessani lempikasvisarjan. Olin hetken ajan vähän siipi maassa talvesta, mutta se meni ohi. Onneksi pakkasetkin taittuivat hetkeksi. Heti kun tulee vähän talven aineksia ilmaan meidän perheessä sairastutaan ja kurjistutaan. Mielenpiristykseksi ostin vielä muutaman alesipulipussin, jotka olivat hurjan halpoja. Kokeilen toista kertaa sisällä hyötämistä Iriksillä, Lumikelloilla ja Pikarililjoilla. Aah. Ensimmäisen kerran vuosia sitten tein monikerroksisen ruukun ystävälle joululahjaksi, mutta mikään ei monista sipuleista kukkinut, nyyh. Itseluottamus on siis hieman pohjissa projektin suhteen, mutta täytyy kuitenkin kokeilla. Mikään ei ole ihanampaa kuin pienet sipulikukat pahimpaan pakkaskauteen, tyynnyttävät lempeästi kevätikävää.