perjantai 3. lokakuuta 2014

Lokakuun tuomaa ja viemää

Joskus on hienoa vaan tehdä tahattomia asetelmia kun katsoo ympärilleen ja poimii sen mitä löytyy. Muutama naapurin omena, Syklaamin ja Tuoksuherneen kukka, Villiviinin lehti. Liuskekiveä, vanhaa tiiltä, lasikello ja palkintopokaali. Yksinkertaisia juttuja, vastapainoa kaikelle tehokkuudelle kun käyttää hetken vain kauniiden asioiden katseluun. Se jos mikä tekee onnelliseksi. Olla välillä tuottamaton yksilö. 
Kruunaamattomasti kaunein syyssävy on Rusokirsikassa, kirkuvan punainen
Pilvikirsikassa paljon hennompi
Vielä ei olla ihan punaisimmassa värissä, ehkä viikonlopulle ajoittuu viimeinen leiskahdus ja sitten lehdet alkavat putoilla
Muistoissa lapsuuteen, Lumimarjojen poksauttelu koulumatkalla. Enää en raaski liiskata näitä, ihailen vain
Katsuran tuoksu on voimaikkaimmillaan näissä jo ruskeissa & lakastuneissa lehdissä
Kaunis Syyskimikin kukinto, tänä syksynä monta kukkavanaa
Istutin Vironmuratin kasvihuoneen nurkkaan, kokeilu tämäkin
Kaunokaiset Syysmyrkkyliljat kukkivat vielä, neljä suurta kukintoa saivat tehtyä tänä vuonna aiemman kahden sijasta
Tuoksuherneet ovat toistaiseksi kestäneet pakkasyöt kasvihuoneen nurkalla
Yhdestä projektista on hyvä mieli: lammenrannan vierusta uudistui. Istutin valkokukkaista Ranskantulikukkaa, valkoisia Purissima -tulppaaneja & Vitipensaan. Vuorikaunokin kaivoin kylmästi pois, sitä kasvaa muuallakin. Ennestään paikalla kasvaa mitä siemeniä kulloinkin olen sattunut heittelemään; akileijaa, metsämansikkaa, Pink Panda-koristemansikkaa ja Belliksiä. Linnut (ja oravat) kylpevät ahkerasti altaassa
Syysnäkymiä, vasemmalla Kotikataja ja suuri Tammi
Pioniunikotkin uhmaavat pakkasia ruukussaan
Kevätpenkissä on vielä uhkeita esikkojen lehtiä, ylänurkassa pieni Koreanperhosvaahtera. Haaveilen tänne kevääksi ainakin lisää kerrottuja akileijoja. Pidän tapettimaisista istutuksista, isojen alojen yhtä kasvia olevat istutukset ei vain miellytä niin paljoa. Makuasioita ovat tietysti. 
Sisällä on jo iltaisin hämärää, pienoiskasvihuone saa toimia valonlähteenä

Niin se sitten tuli, paleltava ja lehdet puista riipivä lokakuu. Aamut ovat kylmiä, mutta onneksi päivät  usein kauniita ja aurinkoisia, niistä saa voimaa. Virittelin ulos jouluvalotkin. Viikonloppuna riivin kasvihuoneesta viimeiset tomaatit & chilit pois. Pian taimistot sulkevat ovensa. Aion tehdä pienen kokeilun ja kylvää nyt jotain kesäkukan siementä kuistille. Ei sitä koskaan tiedä vaikka onnistuisi.

4 kommenttia:

  1. Kiva olet istuttanut nyt sitä ranskantulikukkaa! Ihana kimikki, mulla se niin varjossa ettei kukkinut:( minullakin suunnitelmissa kasvarin siivous ja talvisuojien laittoa. Loput sipulitkin voisi piilotella viikonlopun aikana, ei kun töihin!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihanat kukat syyskimikissä, aukeiskohan ne jos katkaisisi kukkavarren maljakkoon, taidan kokeilla...
    Toisinaan on hyvä pysähtyä kauniiden asioiden äärelle ja rentoutua:)

    VastaaPoista
  3. Ihania herkullisia syksyn värisävyjä <3 Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Minna, joo tulikukkaa tuli :) Toivottavasti siirto auttaa Kimikkiäsi! Hommaa tosiaan riittää nyt, onneksi.

    Pioni, totta, kaunis kukka kuin mikä. Kannattaa ilman muuta kokeilla maljakkoon, on niin suloinen.

    Tiina, kiitos paljon ja iloista viikonloppua sinnekin!

    VastaaPoista