Tuhannen ja yhden yön unelmia

Se aurinkoinen kevät palasi. Heräsin taas henkiin horroksesta. Muistan taas miltä tuntuu kun jokainen päivä tuntuu juhlalta. Kasvijuhlalta. Virittelin lisää verhoja ja lyhtyjä ja pääsin tuhannen ja yhden yön tunnelmiin.

Huomasin aivan pienen Iris reticulata Harmonyn muiden alla. Tämä on aiemmilta vuosilta. Ei enää kovin uhkea, mutta kuitenkin söpö.

Ja hurjan pieni on myös Balkaninvuokko jonka väristä ei oikein osaa sanoa, onko tuo nyt sininen vai roosa. Sama määrä nousee kuin olen istuttanut jonakin vuonna, eivät ole ainakaan lisääntyneet. Mutta hellyyttäviä omalla tavallaan ovat.

Ja tulin niin onnelliseksi kun löysin vaaleanpunaisen Pink delight -valkovuokon lehden. Olen ostanut tämän jo vuosia vuosia sitten huutonetistä! Ei ole yhtään levinnyt, mutta on suloinen. Joka vuosi harkitsen sen siirtämistä parempaan paikkaan, mutten uskalla. Kerrotun arovuokon (Elise Fellman) lehtiä löysin myös, voi kunpa se kukkisi.

Ja kompostinurkkauksessa ihan tavallinen metsästä itsekseen levinnyt valkovuokko avautui. Kyllä tavalliset valkovuokot ovat aina ihania vaikka vuokoista on ties minkälaista erikoismuotoa saatavilla.

Sinivuokot ovat kukkineet pitkään. Yleensä ovat jo lopettaneet kun valkovuokot aloittavat. Kun valkovuokot miltei lopettavat niin on keltavuokkojen kukinnan vuoro. Tämä itsekseen tullut sinivuokko kasvaa rutikuivassa kohdassa suuren kotikatajan alla johon ei tule pisaraakaan sadetta. En taida tätäkään raaskia siirtää. Tahtoisin niin kovasti valkoisen! 

Huikean taivaansinisestä on muuttunut farkunsiniseksi pikkusinililja

Taivaansinistä on nyt muutenkin paljon scillojen vuoksi. Ja tummahelmihyasintit ovat levinneet taas hirvittävästi, niitä puskee joka penkistä.

Lopuksi vielä salaiseen lehtoon. Sain edistettyä kompostinurkkaa aika lailla viikonloppuna. Pienet polunaihiot tein kivillä, näkee vähän mistä kannattaa polkuja tehdä, mihin jalka luontaisesti asettuu. Kuvassa on sisäänkäynti paraatipenkistä, vasemmalla vuokkoja, oikealla esikkoja ja ne uudet jouluruusut. Yksi särkynytsydän oikealla puolella ja vasemmalla uusi kiurunkannus ja sinivuokko.

Ihan pihan perällä on vastaistutetut ja siirretyt kasvit, Pikkujasmike, Tammihortensia, minipieni Koreanpihta sekä itse väkerrellyt marjapensaspuut viherherukasta ja punaherukasta (aika kurjan näköiset vieläkin monen vuoden jälkeen) sekä raparperia sun muuta. Siirrän tänne vielä jossain vaiheessa metsämansikkaa ja tuoksumataraa maanpeittokasviksi. Valkokukkaisen kärhön tahtoisin vielä istuttaa kiipeilemään kuusamiin.

Kaivelutöissä paljastui iso kivi jonka päälle toin pienen enkelin...pitäähän salaisilla paikoilla olla suojelupyhimys

Tänne leikkimökin takaseinään johon pikkualue rajautuu virittelin jo lyhtyä ja autotallista löysin hyllyn. Pieniä tauluja voisi myös ripustaa. Tälläiset pienet sisustusprojektit ovat niin mukavia. Eivät vaadi paljon eikä tarvitse olla hienoa. Tulee ihan lapsuuden leikit mieleen.

Nyt näyttäisi siltä, että aarteeni selvisi kissan vessakäynnistä. Unelmissa täytän lehtoni vuokoilla ja orvokeilla. Tässä on aarteeni, roosanvärinen Coeur d´Alsace -tuoksuorvokki. Tykkään kovasti kaikesta ranskalaisesta niin olisi hienoa kerätä tänne kaikkea pientä ranskalaista (tai ainakin nimistä). 

Kuistilla kylvin lehdon perukoille tarkoitettuja digitaliksia ja illakkoja (joista suomalainen perennakirja kovasti varoitteli, leviää kuulemma liikaa). Oli vaan niin pieniä siemeniä, etten nähnyt niitä ollenkaan ja tässä tulos. Varoittava esimerkki.

Ystävältä sain tuliaisiksi Tanskasta hienon keksipurnukan josta tuli kukkaruukku